Kuis kulkee, rakkaat kirjoittajatoverit?
Anne tuntuu etenevän tasaisen (ja kadehdittavan) varmasti, Anullakin syntyy, ja Anneli on saanut ison vaihteen päälle. Mitä Päiville kuuluu?
Tunnustettakoon, että olen toipunut viime viikon maanisesta alkuinnostuksesta. Olen lähes aikataulussa (hmmm…). Aikataulussa, kunhan tämän postauksen jälkeen suljen nettiselaimen, keitän jättipannullisen teetä ja paukutan näppäimistöä pitkälle iltaan (eli…?).
Tällä viikolla olen kirjailijavieraillut tamperelaisessa lukupiirissä ja Pirkkalan yläkoululla. Pitkän esiintymispäivän jälkeen itsestä on vaikea saada tehoja irti. Ja lehtijuttujakin olisi. Ja niiden sopimista ja järjestelyjä. Ja ystävän synttärit tietenkin kaikkein tärkeimpänä.
Ja muita tekosyitä!
Annelin kanssa olemme sentään jo ohimennen keskustelleet siitä, miten juhlistaa nanon päättymistä.
Asiat täytyy vain asettaa tärkeysjärjestykseen.
Kirjoitusintoa kaikille nanolaisille ja ei-nanolaisille!
15 kommenttia
Comments feed for this article
marraskuu 12, 2009 klo 3:42 pm
annelitre
Ilokseni voin leuhkia, että olen maanisen alkuinnostuksen vallassa. Tosin olen aikataulusta jäljessä, kun lusmuilin ja välttelin aloitusta ensimmäisen viikon, mutta joka tapauksessa, ihan hyvin on liuskoja kertynyt.
Suuri kunnioitukseni, että Tepa onnistuu kirjoittamaan myös päivinä, jolloin on kouluesiintyminen tai lehtijutun tekoa. Ei onnistu minulta. Tarvitsen tiedon, että saan istua tässä kaikessa rauhassa ja nakuttaa vaikka iltaan asti.
Jos päivässä on yksikin meno tai muu kirjoitushomma, fiktion kirjoittaminen ei tahdo onnistua.
Toisaalta viikkorytmin kannalta on hyvä, että välillä on pakko lähteä tästä kirjoituspöydän vierestä pois ja nähdä elämää ihan livenä. (Täähän oli melkein Nykäsmi.)
marraskuu 12, 2009 klo 3:53 pm
Terhi
Parempi ollakin maaninen innostus päällä, sillä jätit Futistytöt sellaiseen kohtaan, että lisää jäi kaipaamaan! Tänään päivittelimme kollega Kurosen kanssa Veriruusujen äärellä, ettei muuten onnistuisi sellaisen tiiliskiven rustaaminen. Syvät rispektit ja kumarrukset sinne siis!
Juuh, pakko on ollut opetella lehtijuttujen & fiktion kirjoittamista samana päivänä, nimimerkki Ystäväni Asuntolaina & Muu Laskupino & Krooninen Matkakuume. Jokin lounaan / elokuvan / joogan mittainen tauko siinä välissä pitää olla, että saa tuntosarvet vinksottamaan eri asentoon.
marraskuu 12, 2009 klo 4:40 pm
Johanna
Saako nanoilun päättymisjuhliin, vaikkei olisi nanoillut? Tää haluis juhlat, tää on kyllästynyt sairastaviin ja karkaileviin (eivät onneksi tee sitä yhtäaikaa eivätkä samat olennot).
marraskuu 12, 2009 klo 5:10 pm
Terhi
Kyllä sää Johanna meitin juhliin pääset, kunhan koko lössi on ensin parantunut ja saatu kiinni. 😉 Elämme mielenkiintoisia aikoja. Koulukeikoilla ketään ei saa kätellä, Tiimarissa myydään käsidesiä, kollega otti eilen valokuvia koululle kiinnitetyistä julisteista ”Näin yskit oikein”.
marraskuu 12, 2009 klo 5:14 pm
kirsti k
Johannan mies karkailee, muksut sairastaa? Elukat karkailee, lapset kipeenä? Voihan juhlia sitä, että ei ole ole nanoillut, tai on nanoillut omalla tavallaan (National None Writing Month).
Suurimmat kunnioitukseni teille kaikille nanottajille! Annatte puhtia meille non-nanottajillekin: tekstiä syntyy jostain syystä helpommin, kun järjetön urakkanne häilyy mielessä – olette innoittajia, kiitos.
marraskuu 12, 2009 klo 6:03 pm
anuh
”National None Writing Month”
Repesin 😆
Mjoooo, olin tänään koulu/kirjastokeikalla ja myönnettäköön että nyt vähän lusmuttaa. Mutta keitän kupin valkoista teetä (mustakin on tullut teenjuoja, iik) ja avaan Texturin ihan kohta! 😀
… siis heti kun oon katsonut uutiset.
… Ja tsekannut meilit.
… Ja …
🙄
marraskuu 13, 2009 klo 8:55 am
Johanna
Seppälässä myytiin lasten käsidesiä, joka oli söpössä pullossa ja värjätty pinkiksi ja turkoosiksi. Tytöille ja pojille, katos, jos ette hokasseet.
marraskuu 13, 2009 klo 10:10 am
kirsti k
Pinkissä perhosen kuva, turkoosissa kilpa-auto?
Neulon 4-vuotiaalle veljenpojalle pinkkejä villasukkia, poika sanoi sen olevan ”paras väri maailmassa”.
marraskuu 13, 2009 klo 11:08 am
Loppulukua kehiin: 20 003 « Toimittajan spekulatiivinen lokikirja
[…] Grafomaniassa oli viestiketjussa viikon paras heitto: tämä kuu on National None Writing Month… […]
marraskuu 13, 2009 klo 3:03 pm
Salla
En kirjoita tässä kuussa romaania, mutta merkkejä tulee ehkä kuitenkin naputeltua vähän tavallista enemmän. Kirjoitan nimittäin Aamulehteen (ja ilmestyy se kymmenessä muussakin lehdessä, muiden muassa Turun Sanomissa) 24-osaista joulutarinaa, joka ilmestyy siis joulukalenterin tavoin. Rajattuun tilaan kirjoittaminen on osoittautunut oikeastaan ihan hauskaksi. Ja voihan tarinaa sitten joskus myöhemmin halutessaan laajentaa.
marraskuu 14, 2009 klo 9:27 am
Markku
Hienoa Salla! Täytyykin joulukuussa seurata Turkkaria silmät tapin nokassa.
marraskuu 14, 2009 klo 11:25 am
anuh
Salla, muista myös laskuttaa 10 lehden edestä! 😉 (t.nimim. Sanomatalon edessä lippua liehuttanut..)
Ja kyllähän 24-osainen joulutarina hyvin voidaan laskea nanoiluksi 🙂
Tsirp tsirp, päivä näyttää harmaalta, mutta silti on niin rivakka aamufiilis että avaanpa Texturin samoin tein. Luomisen intoa muillekin! 😀
marraskuu 14, 2009 klo 11:48 am
annelitre
Olisi luomisen intoa, vaan se on sublimoitava roskan luomisen innoksi ja kaivettava pölkkäri esiin!
24-osainen joulutarina on ihan nanoiluksi riittävä kirja! Ei tästä minunkaan eepoksestani tule kuin ehkä 80-liuskainen.
Olen muuten funtsannut, että Anun National None Writing Month on fiksu ajatus. Lomakuukausi, jolloin ei kirjoiteta mitään. Ehkä jo ensi kesänä.
marraskuu 14, 2009 klo 12:22 pm
anuh
Huom. None Writing Month oli Kirstin keksintö, kunnia sille jolle kunnia kuuluu 😉
(Ehdin aloittaa jo, mutta avoppi tuli kylään, niin on pakkotauko eessä.. No kohta naputtelu jatkuu.)
marraskuu 14, 2009 klo 12:32 pm
annelitre
Aivan, Kirstin lanseeraama ajatus! Aatteen äiti muistettakoon siinä vaiheessa, kun None Writing Month on levinnyt maailmanlaajuiseksi ilmiöksi.
Nuoriso vaatii minua kuskiksi päästäkseen erääseen halpistavarataloon siellä Kirstin + Sarin tienovilla. Mun on varmaan ihan PAKKO heittää imuroimishaaveet ja lähteä.