Nyt iski pakahduttava syyhy. Mahdoton hinku lähteä, vaikka jonnekin ihan lähelle, fiilistelemään ja rustaamaan. Ei nyt vallan tällä sekunnilla, mutta tänä vuonna ja ehkäpä hivenen pitemmäksi aikaa. Ettei jäisi aina ”Sitten kun” -asteelle.
Rakastan työhuonettani, mutta vaihtelu tunnetusti…
Missä residensseissä olette käyneet? Mitä suosittelette? Minne haluaisitte mennä?
Yllä oleva kuva on otettu erään aamukävelyn yhteydessä Viron pohjoisrannikolta, idyllisestä Käsmun kylästä, jossa vietimme pitkää kirjoitusviikonloppua ihanaisen ystäväni Annikan kanssa muutama vuosi sitten (terveisiä A:lle).
Taivaan tuuliin -kirjani viimeistelin Prahassa, Pirkanmaan taidetoimikunnan asunnossa, muutamia vuosia sitten. Tietysti olen kirjoittanut yhtä jos toista siellä ja täällä, muttei tavallinen kesä- tai talviloma ole sama asia kuin lähteä varta vasten kirjoittamaan.
Lyhyetkin, muutaman viikon irtiotot ovat osoittautuneet tekstin kannalta yllättävän tehokkaiksi.
Minne siis tänä vuonna?
15 kommenttia
Comments feed for this article
tammikuu 4, 2010 klo 11:34 am
Anneli
No arvaa! Olen haaveillut residenssistä jo vuosia. Esteenä ovat olleet teinit, nykyisin teini. Lapset olivat liian nuoria yksin jätettäviksi. Mitenkähän ihmiset yleensä järjestävät tämän puolen? Ehkä heillä on huolehtivainen puoliso.
”Lyhyetkin, muutaman viikon irtiotot” – mitä häh!? Minusta viikkokin olisi hirmu pitkä irtiotto!
Nyt haaveilen kahden viikon residenssistä oikein tosissani. Jonnekin ei-liian-kauas, jotta pääsen sieltä salamana takaisin, jos kotona tapahtuu jotakin. (Tai ehkä kuitenkin viikon residenssi…) Visbystä olen unelmoinut pitkään, minulla on siihen kaupunkiin tunnesuhteita. Se on kuitenkin liian kaukana, joten Eckerön Tullitalo on nyt vakavasti suunnitelmissa. Se pitäisi tammikuussa hakea. Pitäisiköhän?
tammikuu 4, 2010 klo 12:43 pm
Mila
Minä otan koko jengin mukaan tänä vuonna taloon Etelä-Italiassa. Pienten lasten kanssa muu ei olisi mahdollistakaan kuin matkustaa koko perheen kanssa.
Tämä on ensimmäinen residenssi, johon pääsen ihmettelemään (ja kirjoittamaan). Puoliso aloitti jo syksyllä italian opinnot, joten innokkaasti hänkin on lähdössän reissuun.
tammikuu 4, 2010 klo 1:06 pm
Terhi
Anneli: pistä hakemus ihmeessä vetämään! Kollega-Teppo voi olla teinin hälytysvalmiudessa Tampesterissa.
Mila: Kääk! Italiaan! Mur! Näkisitpä kateudesta myrkynvihreät kasvoni. 🙂
tammikuu 4, 2010 klo 4:09 pm
anuh
Mun kestoresidenssi on meidän kesämökki 😉 Aina välillä ihastelen noita upeita taiteilijaresidenssejä, mutta tulen aina lopulta siihen tulokseen, että jos kerran pystyn irtautumaan vähänkin pitemmäksi aikaa, se menee hukkaan ellen vietä sitä mökillä… Se pieni pläntti savolaisen järven rannalla on vaan kerrassaan maailman ihanin paikka ❤ ja mikä parasta, siellä saa olla aivan yksin 🙂
tammikuu 7, 2010 klo 9:10 am
Marika
En ole ikinä oleillut residensseissä. Aina on pähkäily siitä, mihin työntää lapset. Lisäksi pelkään, että sitten en osaa keskittyä kirjoittamiseen, kun vaan mietin, mitä niille kuuluu ja miten paljon kivempaa olisi, jos oltaisiin yhdessä jossain lomalla.
Toinen iso juttu on raha. Pelkät matkakulutkin on usein liikaa kukkarolle, vaikka oleilu paikan päällä olisikin rahoitettu. Suuntaan siis yleensä suvun kesämökille, missä ei ole sähköä, joten ainoastaan vanhanaikaisesti kynällä kirjoittaminen kynttilänvalossa on mahdollista. 🙂
tammikuu 7, 2010 klo 9:40 am
Anneli
Kirjoitin sen hakemuksen! Hyvä minä.
tammikuu 7, 2010 klo 12:06 pm
Terhi
Kyllä mullekin kelpaisi kesämökki Anun ja Marikan tapaan!
Pohjoinen on muuten erityisen inspiroiva kirjoituspaikka. Varasimme Saariselältä syksyllä siipan kanssa mökin. Päivät vaeltelua tuntureilla, illalla lukemista ja rustaamista takkatulen kajossa.
tammikuu 7, 2010 klo 12:18 pm
Anneli
Aivan. Kesämökki olisi kiva kirjoituspaikka, jos siellä saisi kirjoittaa. Ruohonleikkuu, klapien pinoaminen, huusin tyhjentäminen, kaivon tyhjentäminen, hiekan kärrääminen, veneen peseminen, rännien putsaaminen, mattojen peseminen yms yms yms velvoitteet ovat kuitenkin aina synkistäneet mökkeilyni.
tammikuu 7, 2010 klo 12:37 pm
Terhi
Ihan kuin olisin lukenut moisesta työleiristä eräänkin A. Kannon rustaamasta näytelmästä… 😀
tammikuu 7, 2010 klo 12:37 pm
Päivi
Hyvä Anneli!!!
Minulla on vain yksi residenssikokemus, viime kesältä Prahassa. Ja oi, miten ihanaa! Koska olin matkassa kahden muun kirjoittajan kanssa, pystyimme kirjoittamaan yhdessä ja siten tsemppaamaan toisiamme lisää. Oli ylellistä a) olla Prahassa (hurmaava kaupunki), b) vetäytyä normaaleista arkiaskareista (ei viikon ulkomaanmatkalla tarvi laittaa itse ruokiaan), c) keskittyä kirjoittamiseen ja d) aistia uutta.
Reissuun lähtemisessä oli ihan erityinen fiilis, kun ajatteli koko ajan, että teen tämän kirjoittamisen nimissä – tämä on kirjoittamismatka.
tammikuu 7, 2010 klo 1:10 pm
anuh
Hienoa, Anneli! 🙂
Mua ei mökin askareet haittaa, en kuitenkaan jaksaisi koko päivää istua kirjoittamassa, ja mulle osa mökkeilyn viehätystä on nimenomaan se, että kaikki ei tapahdu ns. napista painamalla 🙂
Meillä ei tosin kauheasti olekaan askarreltavaa, nurmi on pieni pläntti villiä niittyä joten sitä ei leikata, kaivoa ei ole vaan vesi haetaan muualta kauppareissujen yhteydessä, vene pestään kerran kesässä eikä huusiakaan tarvitse kovin usein tyhjentää (onneksi 😛 ). Siinä jää reilusti aikaa kirjoittaa, ja lukea ja lojua laiturilla ja nauttia luonnon äänistä ja uida ja soudella ja saunoa ja marjastaa ja… 8)
tammikuu 7, 2010 klo 4:55 pm
Anneli
Tepa: fiktio on fiktiota eikä ao. näytöskappale sivua laingaan omaa elämääni…
tammikuu 7, 2010 klo 5:22 pm
Annika
Oi, täällähän oli ihana Käsmun maisema!! Sinne kaipaa syömmein aina:-)
Minulla jää nyt vähäksi aikaa residenssivierailut, Kemijärvellä olin viimeksi taiteilijatalossa kokonaista kolme kuukautta (hyvää aikaa), ja nyt pohjoiseen muuttoni jälkeen täällä riittää kaiken kaikkiaan maisemallista virikettä ja ihmettelemistä…
Visbystä myös ihanat muistot. Sinne vielä joskus uudelleen!
tammikuu 10, 2010 klo 9:38 pm
Jukka
Palasin tunti sitten Villa Linnasta. Mainio paikka WSOY:n kirjailijoille: kokonainen omakotitalo Maintenon-nimisessä pikkukaupungissa 50 minuutin junamatkan päässä Montparnasselta. Sinne mahtuu perhe ja iso liuta vieraitakin.
maaliskuu 31, 2010 klo 12:19 pm
Kotiseudulle Pohjois-Karjalaan « Terhi Rannela
[…] aiemmin tänä vuonna Grafomaniaan, että olisipa kivaa lähteä jonnekin residenssiin ulkomaille rustaamaan. Mutta enpä suoraan […]