Ehkä olemme tästä keskustelleet aiemminkin – minulla on hämärä muistikuva vintilläni jossain – mutta nostan aiheen uudelleen pöydälle: ne ihanat lukijat.
Päivä kirkastuu, kun saa lukijapalautteen ”ihana, tuleeko näitä lisää?” Tässä viimeksi pyöriskelin itseihailussa Sivupiiri-sivustolla, jonka lukijakommentit ovat sekä liikuttavia että ilahduttavia: ”luin kirjan neljä kertaa kun odotin seuraavaa osaa”.
Tällaisen palautteen riemukkuus ei oikeastaan ole siinä, että kuvittelisin olevani kauhean hyvä. Kysymys on kohtaamisen ilosta. Tulee niin hyvä mieli siitä ajatuksesta, että joku kymmenvuotias tyttö jossain on lukenut kirjoittamaani nenänpää väpättäen, nauttinut lukemastaan ja halunnut jopa lukea lisää. Ehkä se on myös kohtaamisen iloa: minä ja se tyttö tai poika olemme kohdanneet, olen halunnut välittää jonkin tunteen ja se on välittynyt. Kirjekyyhky on lentänyt perille.
Miten te muut suhtaudutte lukijapalautteisiin? Millaista saatte?
ps. Tässä odotellaan ja lievästi jännitetäänkin Topelius- ja Lydecken- palkintoja. Pidän peukkuja grafomaanikoille, joskin – ja tämän olen sanonut ennenkin – varsinainen palkinto on päästä listalle, loppu on makuasiaa.

Mainokset