Lisää näkyvyyttä lasten- ja nuortenkirjoille

Tämä teksti julkaistiin 20.4.2010 Helsingin Sanomien mielipideosastolla:

Lasten- ja nuortenkirjat esille

Suomen nuorisokirjailijat ry on aktiivisesti lapsille ja nuorille kirjoittavien kirjailijoiden yhdistys. Olemme seuranneet huolestuneina kirjallisuudenlajimme esittelyn ja kritiikin jatkuvaa vähenemistä suurimpien päivälehtien sivuilla. Kritiikkejä on yhä harvemmin ja ne pienenevät pienenemistään.

Lasten- ja nuortenkirjoja ostetaan ja lainataan kirjastoista hyvin. Nykyiset vanhemmat siis vielä lukevat lapsilleen, ja lapsissa ja nuorissa on edelleen paljon kirjan ystäviä. Ongelmana on, etteivät he saa tietoa ilmestyneistä kirjoista. Mistä tieto uusien kirjojen ilmestymisestä voisikaan saavuttaa lukuhaluiset, kun kauppojen valikoimat ovat kaventuneet eikä lehdistä tietoa enää löydy? Lehtien asiantuntijakriitikot ovat jo toistasataa vuotta tehneet tärkeää kulttuurityötä nostaessaan esille hyviä kirjoja luotettavasti ja monipuolisesti. Toivomme tämän työn saavan jatkua.

Voimme iloisina vakuuttaa, että maassamme kirjoitetaan tätä nykyä hyvää ja erittäin monipuolista nuorisokirjallisuutta. Toivomme lukijoiden myös löytävän juuri itseään koskettavat kirjat. Lukevasta lapsesta kasvaa lukeva aikuinen.

Suomen nuorisokirjailijat ry
Johtokunta
Tuija Lehtinen, kirjailija, pj Raili Mikkanen, kirjailija, vpj

Advertisement

Kirjojen ikärajat?

Luin juuri Hannu Hirvosen kiehtovan romaanin Tuonenkehrääjät, joka kertoo sananmukaisesti elämästä ja kuolemasta. Olen jutellut muutaman ihmisen kanssa, jotka ovat pohtineet, minkä ikäisille kirja on sopiva. Onko se alakoululaisille liian pelottava ja ahdistava? Samassa keskustelussa nousivat esiin myös Seita Parkkolan Usva ja Neil Gaimanin Coraline varjojen talossa. Erlend Loen Kurttilakin herätti kannanottoja kohderyhmästä.

Olen itse oikeastaan sitä mieltä, että kirja sopii sen ikäisille lapselle, joka tahtoo ja jaksaa sitä lukea. Jos kirjassa on jotain outoa, hämmentävää, pelottavaa tai käsittämätöntä, lapsi jättää sen usein kesken. Epäsopiva kirja ei kiinnosta. Näin ei kuitenkaan aina tapahdu, ja kirja voi aiheuttaa ahdistusta ja painajaisia. Pitäisikö kirjoissa olla ikärajasuositukset kuten elokuvissa tai peleissä?

Itse kannatan pikemminkin lukijan, niin lapsen kuin aikuisenkin, luonteen ja maun tuntemista. Eihän osa aikuisistakaan kykene lukemaan kauhukirjallisuutta vailla painajaisia tai verisiä dekkareita ahdistumatta. Eri lapsilukijatkin kokevat samat kirjat hyvin eri tavoin. Itse olin erittäin vaikuttunut Bim Mustakorvasta, kun taas Anu Holopaisesta se oli kauhea, traumaattinen kirja. Olisi ollut hölmöä jättää suosittelematta kirjaa minulle, mutta Anu olisi ehkä mieluummin ollut koskaan lukematta Bimin traagista tarinaa.

Tuleeko teille mieleen kirjoja, joiden suosittelemisessa täytyy käyttää erityistä harkintaa? Muistuuko mieleen lapsuuden lukukokemuksia, jolloin kirja oli liian pelottava, surullinen tai julma?