Luin juuri Hannu Hirvosen kiehtovan romaanin Tuonenkehrääjät, joka kertoo sananmukaisesti elämästä ja kuolemasta. Olen jutellut muutaman ihmisen kanssa, jotka ovat pohtineet, minkä ikäisille kirja on sopiva. Onko se alakoululaisille liian pelottava ja ahdistava? Samassa keskustelussa nousivat esiin myös Seita Parkkolan Usva ja Neil Gaimanin Coraline varjojen talossa. Erlend Loen Kurttilakin herätti kannanottoja kohderyhmästä.

Olen itse oikeastaan sitä mieltä, että kirja sopii sen ikäisille lapselle, joka tahtoo ja jaksaa sitä lukea. Jos kirjassa on jotain outoa, hämmentävää, pelottavaa tai käsittämätöntä, lapsi jättää sen usein kesken. Epäsopiva kirja ei kiinnosta. Näin ei kuitenkaan aina tapahdu, ja kirja voi aiheuttaa ahdistusta ja painajaisia. Pitäisikö kirjoissa olla ikärajasuositukset kuten elokuvissa tai peleissä?

Itse kannatan pikemminkin lukijan, niin lapsen kuin aikuisenkin, luonteen ja maun tuntemista. Eihän osa aikuisistakaan kykene lukemaan kauhukirjallisuutta vailla painajaisia tai verisiä dekkareita ahdistumatta. Eri lapsilukijatkin kokevat samat kirjat hyvin eri tavoin. Itse olin erittäin vaikuttunut Bim Mustakorvasta, kun taas Anu Holopaisesta se oli kauhea, traumaattinen kirja. Olisi ollut hölmöä jättää suosittelematta kirjaa minulle, mutta Anu olisi ehkä mieluummin ollut koskaan lukematta Bimin traagista tarinaa.

Tuleeko teille mieleen kirjoja, joiden suosittelemisessa täytyy käyttää erityistä harkintaa? Muistuuko mieleen lapsuuden lukukokemuksia, jolloin kirja oli liian pelottava, surullinen tai julma?

Advertisements