Sanotaan, että kirjoittamaan oppii kirjoittamalla ja ennen kaikkea lukemalla. Olen aivan samaa mieltä. Lukemisen merkitys ei ole lainkaan vähentynyt, vaikka kirjoja olen ehtinyt puskea maailmaan kymmenisen kappaletta. Lukeminen on tietenkin myös kirjallisuuden tuntemista, kirjallisen kentän hahmottamista, eri genrejen käsittämistä. Kaikki lukeminen on omalla tavallaan merkittävää oman kirjoittamisen kannalta.

Haluaisin kuitenkin kuulla myös ihan konkreettisia kertomuksia kirjoista, jotka ovat olleet ihan merkittävällä tavalla vaikuttamassa kirjoittamiseenne. Niitä voisi kutsua vaikka ”avaajiksi” eli teoksiksi, jotka ovat jossain mielessä avanneet näkemään kirjoittamistapoja ja -mahdollisuuksia. Avanneet sisäisiä kirjoittamislukkoja. Avanneet ymmärtämään, että näin ette ainakaan missään tapauksessa halua kirjoittaa.

Itselleni avaajia ovat olleet esimerkiksi Roald Dahlin aikuisille suunnatut lyhyet tarinat ja Peter Hoegin Kertomuksia yöstä. Ne ovat avanneet jotain, joka ei ole vielä täysin selvinnyt minullekaan, mutta jonka tiedän avautuneen. Samoin Jan Kjaerstadin Viettelijä aiheutti ajatusmyrskyn, joka liittyi voimakkaasti juuri omaan kirjoittamiseeni. Tove Janssonin novellit johdattivat minut aikoinaan ymmärtämään, että muunkin kuin fantasian kirjoittaminen voi olla mielenkiintoista.

Kari Levolan nuortenromaanit ovat auttaneet löytämään omia ilmaisutapoja ja omien nuortenkirjahahmojen henkisiä sukulaisia. Toisaalta taas vaikkapa Gossip Girl -kirjat ovat antaneet osviittaa siitä, millaisista nuorista ja millaisesta maailmasta ja millä tavalla en ainakaan halua kirjoittaa. Suzanne Collinsin Nälkäpeli viritti omia ajatuksiani uuteen kirjalliseen suuntaan monessakin mielessä.

Onko teillä ollut avaajia?

Mainokset