Asennevammaisuudesta

Muistatte varmaan, kun Suomen Nuorisokirjailijat ry. lähetti taannoin HS:n mielipidepalstalle vetoomuksen lasten- ja nuortenkirjojen kritiikkien puolesta?

Hämeen Sanomien la- ja nu-kirjallisuuteen erikoistunut toimittaja Marika Riikonen kirjoitti Hämeen taidetoimikunnan kirjallisuuslehti Optimistiin kiinnostavan puheenvuoron kriitikon näkökulmasta. Siteeraan Riikosta:

”Karkeasti voi listata kolme syytä, miksi lehdissä ei tartuta nuorisokirjallisuuteen: ei ole asiantuntemusta, ei ole kiinnostusta, ei ole rahaa.”

”Iso ongelma on asenne, joka johtuu asiantuntemuksen puutteesta. En puhu kaikkien lehtien puolesta, mutta oman kokemukseni mukaan nuorisokirjallisuutta vähätellään tietämättä siitä mitään. Toimituksen sisällä kukaan ei ole välttämättä lukenut nuorisokirjaa oman ahmimisikänsä jälkeen, ja koko kirjallisuudenlaji saatetaan mieltää Neiti Etsiväksi. Mutta eivät lehdet tätä asennetta ole keksineet: minua kehotettiin yliopistossa vaihtamaan graduni aihetta, koska nuorisokirjallisuudesta ei kannata odottaa korkeaa arvosanaa.”

”Jos raha pysyy vähissä, lehtien toimittajille kannattaisi ehkä järjestää alan kursseja. Nuortenkirjoja arvioimaan ryhtyvät toimittajat eivät siten ainakaan tuhlaisi tilaa hämmästelläkseen, että kirjat ovat hyviä. Eräs aloitteleva arvioitsija määritteli kerran koko kirjallisuuslajin yhdellä lauseella: ”syvällisempi kuin nuortenkirjat yleensä.”

Hämeen Sanomat tekee töitä julkaistakseen la- ja nu-kirjakritiikkejä säännöllisesti. Vuodesta 2006 lehti on julkaissut Sieppari-nimistä teemasivua noin puolentoista kuukauden välein.

Kiitos Marikalle ajatuksia herättävästä puheenvuorosta!

Palaamme siis jälleen kerran IKUISUUSONGELMAAN, asennevammaan.

Taistelemmeko todella tuulimyllyjä vastaan vai onko muutosta koskaan odotettavissa?

Advertisement

Dreamteam

Leikittelen joskus ajatuksella, että suomalaiset lasten- ja nuortenkirjailijat olisivat jääkiekkojoukkue. Koska tämä on minun ajatusleikkini, saan tietysti päättää, ketkä kulloinkin ovat suosiossa. Jonkun uusin kirja on niin hieno, että peliaikaa tulee heti ja paljon. On mahtavaa katsoa hänen sulavaa hokkarityöskentelyään ja loistavia syöttöjään. Toisen kirja taas on tällä kertaa ollut sellainen, että passitan hänet vaihtopenkkiin. Kuka on luotettava puolustaja? Kuka saa jatkuvasti jäähyjä? (Itse olen mielikuvissani vuoroin joukkueen luottopelaaja ja vuoroin kaukana koko joukkueesta kisaamassa pitäjänmestaruudesta.)

Tällainen ajatusleikki on tietysti melko älytön – ja samalla oudon terapeuttinen. On mukavaa kuvitella, että kirjailijat ovat joukkue, jolla on yhteinen tavoite. On hauskaa analysoida heidän töitään rentoutuneesti ja täysin itsekkäästi. Kyllä siihen sekaan aina ripsahtaa ihan oikeaakin pohdintaa.

Olen miettinnyt myös sitä, mikä olisi Suomen varsinainen dreamteam. Kokoonpanoon vaikuttaa paljon se, annetaanko kuolleitten pelata. En rupea esittelemään muodostamaani joukkuetta, koska se on intiimi asia, mutta aloin pyöritellä toistakin ajatusleikkiä:

Vuosittain jaetaan useita palkintoja ja prenikoita lasten- ja nuortenkirjoille sekä –kirjailijoille. Entä jos pieni summa suunnattaisiin näitten hienojen kirjojen ulkomaanmarkkinointiin? Toki tällaista työtä jo tehdään esim. IBBYssä, FILIssä ja kustantamoissa, mutta mitä jos vuosittain lähtisi Suomesta joukkue käännösnäytteineen ja muine markkinointimateriaaleineen vaikkapa Bolognan lastenkirjamessuille? Tai Göteborgin messuille tai mihin tahansa maailmannäyttelyyn? (Jos koko joukkue tulisi liian kalliiksi, niin lähettäisiin sitten vain maalivahti ja parhaat hyökkääjät.) Tarkoitan siis joukkuetta, johon kuuluisi suomalaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita, ei niinkään kustantamoväkeä. Mukaan laitettaisiin tietysti valmentaja, joku kelpo asiantuntija, joka voisi kertoa ulkomaalaisille suomalaisen lastenkirjallisuuden erityisyydestä.

Näen kyllä itsekin, että päiväunelmassani on heikot kohtansa. Sopii kehitellä eteenpäin ja sopii kehitellä aivan toisia ideoita. Suomalaisesta kirjallisuudesta ollaan kyllä kiinnostuneita esim. Saksassa. Meidän pitäisi vain päästä sinne vielä laajemmalla rintamalla samoin kuin vaikkapa naapurimaihimme. Ja miksei meillä lueta esim. norjalaisia ja islantilaisia lasten- ja nuortenkirjoja? Miten olisi säännöllinen kirjailija- ja käännösvaihto? Kirjallisuus avartaa siinä missä matkailukin!

Suomen joukkue kamppailee joka tapauksessa maailmanmestaruudesta, eihän siitä liene epäilystä. Voin jo nähdä bileet kaupunkien suihkulähteillä, kun joukkue palaa Bolognasta suurmenestyjänä.