Leikittelen joskus ajatuksella, että suomalaiset lasten- ja nuortenkirjailijat olisivat jääkiekkojoukkue. Koska tämä on minun ajatusleikkini, saan tietysti päättää, ketkä kulloinkin ovat suosiossa. Jonkun uusin kirja on niin hieno, että peliaikaa tulee heti ja paljon. On mahtavaa katsoa hänen sulavaa hokkarityöskentelyään ja loistavia syöttöjään. Toisen kirja taas on tällä kertaa ollut sellainen, että passitan hänet vaihtopenkkiin. Kuka on luotettava puolustaja? Kuka saa jatkuvasti jäähyjä? (Itse olen mielikuvissani vuoroin joukkueen luottopelaaja ja vuoroin kaukana koko joukkueesta kisaamassa pitäjänmestaruudesta.)
Tällainen ajatusleikki on tietysti melko älytön – ja samalla oudon terapeuttinen. On mukavaa kuvitella, että kirjailijat ovat joukkue, jolla on yhteinen tavoite. On hauskaa analysoida heidän töitään rentoutuneesti ja täysin itsekkäästi. Kyllä siihen sekaan aina ripsahtaa ihan oikeaakin pohdintaa.
Olen miettinnyt myös sitä, mikä olisi Suomen varsinainen dreamteam. Kokoonpanoon vaikuttaa paljon se, annetaanko kuolleitten pelata. En rupea esittelemään muodostamaani joukkuetta, koska se on intiimi asia, mutta aloin pyöritellä toistakin ajatusleikkiä:
Vuosittain jaetaan useita palkintoja ja prenikoita lasten- ja nuortenkirjoille sekä –kirjailijoille. Entä jos pieni summa suunnattaisiin näitten hienojen kirjojen ulkomaanmarkkinointiin? Toki tällaista työtä jo tehdään esim. IBBYssä, FILIssä ja kustantamoissa, mutta mitä jos vuosittain lähtisi Suomesta joukkue käännösnäytteineen ja muine markkinointimateriaaleineen vaikkapa Bolognan lastenkirjamessuille? Tai Göteborgin messuille tai mihin tahansa maailmannäyttelyyn? (Jos koko joukkue tulisi liian kalliiksi, niin lähettäisiin sitten vain maalivahti ja parhaat hyökkääjät.) Tarkoitan siis joukkuetta, johon kuuluisi suomalaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita, ei niinkään kustantamoväkeä. Mukaan laitettaisiin tietysti valmentaja, joku kelpo asiantuntija, joka voisi kertoa ulkomaalaisille suomalaisen lastenkirjallisuuden erityisyydestä.
Näen kyllä itsekin, että päiväunelmassani on heikot kohtansa. Sopii kehitellä eteenpäin ja sopii kehitellä aivan toisia ideoita. Suomalaisesta kirjallisuudesta ollaan kyllä kiinnostuneita esim. Saksassa. Meidän pitäisi vain päästä sinne vielä laajemmalla rintamalla samoin kuin vaikkapa naapurimaihimme. Ja miksei meillä lueta esim. norjalaisia ja islantilaisia lasten- ja nuortenkirjoja? Miten olisi säännöllinen kirjailija- ja käännösvaihto? Kirjallisuus avartaa siinä missä matkailukin!
Suomen joukkue kamppailee joka tapauksessa maailmanmestaruudesta, eihän siitä liene epäilystä. Voin jo nähdä bileet kaupunkien suihkulähteillä, kun joukkue palaa Bolognasta suurmenestyjänä.
24 kommenttia
Comments feed for this article
19 elokuun, 2010 klo 10:12 am
Tuija
jääkiekkoon en kajoa, mutta tämä ajatuksesi kirjailjajoukkueen lähettämisestä naapurimaihimme saa minusta kumpuamaan syvän huokauksen. Suomen Nuorisokirjailijat ehdotti keväällä yhteistyötä, pienten kirjailijaryhmien kierrätystä muille pohjoismaille, siinä hengessä mitä esitit. Eli joka maasta kolmen hengen vaihtuvia ryhmiä kiertämään naapureissa, käymään kouluissa, pitämään esittelytilaisuuden jne. Arvaa monenko maan alan järjestö kiinnostui asiasta? Vain Tanskan, jossa vierailimme vuosi sitten. Mutta sieltäkin sitten arveltiin, että koska käännöksiä ei ole, niin vaikea on mitään toteuttaa. Tässä tulee mieleen se varis vai mikä lintu se oli, jonka nokka tarttui tervaan, kun se sai pyrstön irti… Yritystä siis on ollut, mutta turhauttavia tuloksia.
19 elokuun, 2010 klo 11:23 am
Anneli
Tars lähtee, sano kärpänen tervassa…
Onpa turhauttavaa! Se nyt kuitenkin on toivon pilkahdus, että mielenkiinto heräsi juuri maasa, jossa nuortenkirjailijat kävivät vierailulla. Ehkä Viron matka tuottaa jotain?
PS. Kirsti K. on kirjoittanut Sivupiiriin kivan postauksen inspiraatiosta eli hengityksestä. Käykää katsomassa.
19 elokuun, 2010 klo 11:30 am
Sari
Ääh, ikävä kuulla että hyvä nuotio kasteltiin heti kättelyssä.
Miksi tällaisen asian pitääkin olla niin hankala ja monimutkainen, kun kuitenkin on kyse aika yksinkertaisista asioista. Meillä olisi annettavaa heille ja heillä meille. Jotenkin tuntuu, että kokouksia kyllä pidetään ja seminaareissa istutaan, mutta siihen se sitten jääkin.
Käännös- ja muut rahaseikat ovat tietysti kompastuskiviä, kuten aina.
20 elokuun, 2010 klo 9:35 am
mimmu
Nuotio ei saa sammua! Poliitikot puhuvat paljon kulttuuriviennin tärkeydestä. Eikö lastenkirjallisuudenkin vientiä voisi tukea siinä missä muotoilun, elokuvan, musiikin tai valokuvataiteen?
Olisi myös mahtavaa päästä lukemaan esim. turkkilaista, tsekkiläistä tai minkä tahansa maan uutta lastenkirjallisuutta.
Parempia aikoja odotellessa ajattelinkin aloittaa leikin: luen kaikista mahdollisista maista lasten- / nuortenkirjan. (Suomeksi mieluiten. Vieraiden kielten taitoni kun ei välttämättä riitä kaunokirjallisuuden lukemiseen.) Saa nähdä montako nuppineulaa tulee kartalleni! Tähän keräilyyn haastan kaikki mukaan. (Kilpailu sallittu.)
20 elokuun, 2010 klo 9:47 am
Sari
Mimmu, hyvä idea! Jännä nähdä, että jos lueataan tässä nyt vaikka puolalainen lastenkirja, niin onko se vuodelta 1967? Vai löytyykö tuoreempia?
Pikapuoliin on luvassa yhteispohjoismainen nuortennovellikokoelma. Olen siinä itse mukana, joten en kehtaa mainostaa. Tämä oli kustantamovetoinen hanke, mutta joka tapauksessa novelleja tehdessä liuta nuortenkirjailijoita eri maista tapasi. Se vain lisäsi halua saada vaikkapa norjalaista fantasiaa luettavaksi.
20 elokuun, 2010 klo 10:09 am
kirsti k
Rahahan se puhuja tietenkin on.
Luulisi kyllä, että ulkomaiset kustantajat tarttuisivat herkemmin suomalaiseen kirjaan, jos sitä markkinoisi messuilla kirjailija itse. Ollaanhan me varsin kiinnostavia tyyppejä.
Koulu ym. -kiertueille vieraille maille tarvittaisiin mukaan käännöksiä, mutta ensin niitä pitäisi olla. Olen ymmärtänyt, että suomalainen kirjallisuus on lähes järjestäen otettu kiittäen ja innostuen vastaan eri maissa. Mitä enemmän käännössopimuksia onnistutaan solmimaan, sen parempi. Käsittääkseni kirjailija pystyy vaikuttamaan hyvin vähän esimerkiksi siihen, tehdäänkö hänen kirjastaan käännösnäytteitä. Pitäisikö omalla kustannuksella? Äääh, ei riitä puhti. Kirjailijan tehtävä on kirjoittaa. Ja toivoa, että joku joskus jossain äkkää kirjassa käännöspotentiaalia.
20 elokuun, 2010 klo 10:11 am
kirsti k
Sari, miksi ihmeessä et kehtaa mainostaa? Ehdottomasti PITÄÄ mainostaa, kun on päässyt mukaan noin hienoon kokoelmaan!
20 elokuun, 2010 klo 10:36 am
Sari
Käännösnäytteitä voisi varmasti teettää omallakin kustannuksella, mutta mitä niillä näytteillä sitten tekisi? Missä esittelisi, kenelle lähettäisi? (Paitsi siis jos lähetettäisiin joukkue ulkomaille.) Kustantajilla on kontaktinsa ja messunsa ja niissä yhteyksissä näytteemme saattavat päästä esille, mutta entä kun on liikkeellä omatoimisesti?
Perustimme taannoin muutaman kaverin kanssa nettisivuston, jonne laitoimme käännösnäytteitä ja infoa. Olimme hyvin innoissamme aluksi, mutta näyttää siltä, että sivusto ei ole poikinut juuri mitään. Sivuja ei löydetä, ellei meillä ole olemassa kontaktihenkilöitä, joille näitä sivuja mainostaa. Varis on taas tervassa.
Kirsti, voisin ehkä piilomainostaa. Muistin nimittäin, että kirjoitin jutun siitä, kun nuortennovellistit tapasivat Färsaarilla. Voisin laittaa sen vaikka tänne, ellen ole jo laittanut.
20 elokuun, 2010 klo 10:46 am
kirsti k
Pistä ihmeessä Garfomaniaan, en minä ainakaan muista sitä.
20 elokuun, 2010 klo 10:57 am
kirsti k
Tuosta omatoimisuudesta vielä: Onkohan kiellettyä lähettää käännösnäytteitä suoraan ulkomaiseen kustantamoon? Lukisiko niitä kukaan? Ehkäpä, jos osaisi hyvin perustella, miksi ko. teos on tutustumisen arvoinen ja pitää ehdottomasti kääntää.
20 elokuun, 2010 klo 12:24 pm
Katariina
Miksi olisi kiellettyä lähettää käännösnäytteitä ulkomaiseen kustantamoon? Sehän on hyvä idea. Eli tekisi itse sitä mitä palkalliset agentit tekevät niiden kirjailijoiden eteen, joilla on varaa palkata agentti…
Haluan lukea nuortennovellisteista Färsaarella!
20 elokuun, 2010 klo 2:58 pm
Terhi
Minäkin ihmettelen, miksei nuortennovellisteista Färsaarella ole luettu jo! Kaiveles tiedostoja, Obama!
20 elokuun, 2010 klo 3:30 pm
Sari
Mikseipä käännösnäytteitä ulkomaille voisi lähettää. Netistä kyllä löytyy tietoja kustantamoista. Se on toinen juttu, luettaisiinko näyte siellä kustantamossa. Miksi se luettaisiin? Tämä ei nyt ole nuotioon pissaamista, vaan tämä on vain raaka kysymys.
Olisiko jokin tapa vakuuttaa kustantaja siitä, että näyte kannattaa lukea? Jos me itse perustelemme saatekirjeessä, että tämä on tosi hyvää kamaa ja Suomessa moni tykkää, niin riittääkö se? Jos laittaisi lahjuksia mukaan, kutsuisi kylään? Pitäisikö käännättää kritiikkejä oheen? Ja ihmettelisivätkö ne sitten, miksi tämä kirjailija tässä itse markkinoi, miksei hänen kotimainen kustantajansa? Ja entäpä jos heitä lähestyisikin kääntäjä, joka on vakuuttunut meidän kirjamme erinomaisuudesta? (Muistakaa aina olla ystävällisiä kääntäjille!)
Uskon kyllä sissitoimintaan tässäkin asiassa. Nyt vain tuntuu siltä, että ketjussa on vielä tyhjiä kohtia. Mikseipä keksittäisi niihin täytepaloja? Vai onko tosiaan aina kyse rahasta tai onnekkaista sattumista?
(Ja yleisön pyynnöstä etsin sen Färsaari-jutun.)
21 elokuun, 2010 klo 8:27 am
Anneli
Fili jakaa pieniä apurahoja kääntäjille käännösnäytteistä, joten niitä ei välttämättä tarvitse omasta pussista – joka kirjailijalla olla tunnetusti laiha – maksaa.
Muutoinkin Fili tekee hyvää työtä suomalaisen kirjallisuuden viennissä ulkomaille. Pitäisiköhän viritellä jokin yhteistyökuvio tämän instituution kanssa?
Venäjällä kuulemma julkaistaan paljon suomalaista lastenkirjallisuutta.
21 elokuun, 2010 klo 9:57 am
anuh
”Ja ihmettelisivätkö ne sitten, miksi tämä kirjailija tässä itse markkinoi, miksei hänen kotimainen kustantajansa?”
Mutta sitähän voisi jakaa oman persoonansa kahdeksi – jos homma hoituisi sähköpostilla ja korkeintaan puhelimitse, voisi esittää itsensä agenttia. Ja kun tulisi aika tavata ulkomaisen kustantamon tyyppiä face-to-face, sitten vaan selitystä miten agentille tuli viimehetken este.
Pitää vaan olla tarkkana ettei roolit mene sekaisin, se vasta antaisi erikoisen kuvan jos keksisivät juonen. Toisaalta se voisi myös luoda mukavan eksentrisen vaikutelman, joka vain lisäisi kiinnostusta!
21 elokuun, 2010 klo 3:46 pm
kirsti k
Yritän jälleen olla optimisti. Ei kannata lähteä siitä, ettei kukaan lue käännösnäytettä ulkomaisessa kustantamossa, vaan siitä ihmeellisestä yllätyksestä että joku siihen hurahtaa.
Ja miksi pitäisi naamioitua agentiksi? Jos vain sanoisi suoraan, miten asia on: tarjoan omaa tekstiäni, kun kukaan muu ei sitä tee.
(Että tuntuu mahtavalta elää pilvissä.)
23 elokuun, 2010 klo 9:56 am
mimmu
Jotenkin haluaisin palata siihen maajoukkue-ideaan. Sarin lätkä-vertaus oli hyvä. Lätkän mm-kisoissa Suomea edustaa maajoukkue eikä esim. joku seurajoukkue saati yksittäiset pelaajat.
Kannatan siis maajoukkuetta, koska seurajoukkueessa ”juniorit” joutuvat usein vilttiketjuun ja yksin taas on hankala hyökätä ja puolustaa yhtäaikaa.
(Lisäksi oma kielitaitoni riittää ehkä oman nimeni sanomiseen ja kiitos ja päivää, joten agentiksi naamioituminen ei onnistuisi.)
23 elokuun, 2010 klo 12:23 pm
kirsti k
No juu Mimmu, ehdottomasti minäkin haluan joukkueen mukana liikkua! Tuossa vain alkoi lentää ideoita suuntaan jos toiseen, kun tulivat eteen joukkueen kisamatkojen rahoitusongelmat.
24 elokuun, 2010 klo 9:24 am
mimmu
Jep. Pitäisi saada yhteistyökumppaneita. Pelipaidat, joihin sponsoreiden logoja. Jne. 🙂
25 elokuun, 2010 klo 9:14 am
mimmu
Vakavasti unelmoiden.
Jos lukisin kirjan takakannesta, että jokin yritys on tukenut sen kirjan kääntämistä, niin ko. yrityksestä mieleeni tulisi sanoja ”positiivinen, korkeatasoinen, älykäs, aikaansa tunteva”. Tavallinen mainonta ei tällaisia ajatuksia minussa herättäisi. Uskoisinkin, että tulevaisuudessa yritykset siirtyvät yhä enemmän sponsorointiin tavallisen mainonnan sijaan.
Yritysten olisi kuitenkin luentevampaa tehdä yhteistyötä ryhmän kuin yksittäisten henkilöiden kanssa. Koska maajoukkue olisi avoin ja muuttuva, eivätkä kirjailijat olisi sen kanssa sopimussuhteessa, niin se toimisi seurajoukkueita eli kustantajia paremmin. Koska maajoukkueen kokoonpano olisi muuttuva, niin yritysten ja kirjailijoiden välit eivät muodostuisi liian läheisiksi, eikä syntyisi paineita suuntaan jos toiseenkaan. (Toivon niin.)
Taidemuseoiden ja festivaalien kanssa yritykset ovat tehneet yhteistyötä jo vuosikymmeniä. Lastenkirjallisuuden kääntäminen voisi olla ihan yhtä kiinnostava juttu. Uskaltaisikohan siis haaveilla Bolognan MM-kisoista?
25 elokuun, 2010 klo 9:46 am
Sari
Asiaa, Mimmu!
Jossain joskus (ehkä Jämsässä) opet kertoivat, että paikkakunnan iso yritys oli päättänyt tukea kulttuurielämää sillä lailla, että oli kustantanut kouluille tuhdit paketit lasten- ja nuortenkirjoja. Turha kai sanoakaan, että siitä oltiin hyvin iloisia ja yritys kirkasti kuvaansa paikkakunnalla komeasti. (Kirkastaisi toki vielä lisää, jos muistaisin nyt mikä se oli.)
Mikseivät firmat tällä tavoin voisi enemmänkin sponsoroida kulttuuria myös kirjallisuuden tontilla samaan tapaan kuin vaikka musiikkijuhlilla ja urheilussa?
”Piimä pitää mieleni virkeänä ja auttaa kirjoittamaan hyviä kirjoja”, voisi lastenkirjailija todeta tv-mainoksessa. No joo. Mutta pidetään maajoukkue mielessä. Jos ei haaveiltaisi, niin sitten ei edes yritettäisi.
26 elokuun, 2010 klo 2:54 pm
Sari
Lastenkirjahyllyssä aiheesta lisää.
27 elokuun, 2010 klo 11:07 pm
anna a
Suurten kustantajien kirjailijat ovat hyvässä asemassa, kun niissä saattaa olla joku, joka on palkattu markkinoimaan kirjoja ulkomaille. Muiden täytyisi tarjota itse kirjojaan agentille, joka tuntee muiden maiden tarpeet ja maun.
Poikani teki huvikseen englanninkielisen synopsiksen ensimmäisestä kirjastani, ja eräs newyorkilainen puolituttu nainen, jolla oli suhteita TV-ihmisiin, otti sen mukaansa. Hän tarjosi sitä Disneylle, ja siitä oli vähällä tulla lasten ” iltapäiväelokuva” televisioon. Sitten sanottiin, että se oli liian ”etninen”, tapahtui Kanadassa ja Suomessa, ei USAssa. Minua lohdutettiin sanomalla, että Disney ym ostavat paljon käsikirjoituksia, mutta toteuttavat niistä vain osan.
Pitäisi olla myös suhteita oikeisiin henkilöihiin.
30 elokuun, 2010 klo 9:57 am
Sari
anna a, mielenkiintoista! Tuollaista vaihtoehtoa ei osaa edes ajatella suomalainen kirjailija. Harmi, ettei kässäri mennyt läpi, mutta onhan sekin jo valtavan hienoa, että noin suuri kiinnostus Disneyllä heräsi.