You are currently browsing the monthly archive for lokakuu 2010.

Kolme yötä… ei sentään vielä jouluun vaan Helsingin kirjamessuihin. Tässä vähän tärppejä ohjelmasta:

Torstai 28.10.

11:00 Kissataksi ja Kyyhkyn kysymys

Kirjailijat Sari Peltoniemi ja Esko-Pekka Tiitinen keskustelevat kirjoistaan. Z. Topelius -lava

13:00 Improvisaatioita! Tarinoita hatusta

Kirjailijat Annina Holmberg, Ansu Kivekäs, Esko-Pekka Tiitinen ja Kalle Veirto vetävät aiheita hatusta. Louhi-lava

Perjantai 29.10.

12:30 Piruettiystävyys

Kirjailija Kirsti Kuronen kertoo uusimmasta nuortenromaanistaan. Louhi-lava

13:00 Runoraati

Kilpailemassa kirjailijat Taina Haahti, Hannu Hirvonen, Jukka Parkkinen ja Mila Teräs. Louhi-lava

16:00 Nuortenkirjallisuus – pelkkää roskaa?

LUKUfiiliksen paneelissa nuortenkirjallisuudesta keskustelemassa kirjailijat Markku Karpio ja Seita Parkkola sekä kirjastonhoitaja, kirjavinkkari Reetta Saine, keskustelua johdattelemassa kirjailija Salla Simukka. Louhi-lava

Lauantai 30.10.

13:00 Valehtelijoiden klubi

Valehtelemassa ja totuutta puhumassa kirjailijat Tapani Bagge, Harri István Mäki, Katariina Romppainen ja Marja-Leena Tiainen. Louhi-lava

15:30 Onko nuortenkirjallisuudessa tabuja?

Mistä nuortenkirjallisuudessa saa kirjoittaa? Kirjailija Marja-Leena Tiaista haastattelee kirjailija Terhi Rannela. Takauma-lava

Sunnuntai 31.10.

13:00 Taustaa!

Vaativatko kirjat taustatöitä? Vastaamassa kirjailijat Marjut Hjelt, Anneli Kanto ja Katri Tapola. Louhi-lava

13:30 FC Tytsyt

Kirjailija Anneli Kanto kertoo futistyttö Oonan uusista vaiheista. Louhi-lava

16:30 Kymmenen vuotta lastenkirjailijana

Kirjailija Sari Peltoniemeä haastattelee kirjailija Katariina Romppainen. Takauma-lava

Muistakaa myös käydä Nuorisokirjailijoiden osastolla osallistumassa kansiäänestykseen! Ja laittakaa kommentteina ihmeessä lisää ohjelmavinkkejä.

Poimin vastaajien joukosta vielä pelkästään alle 18-vuotiaiden äänet. Listat näyttävät hieman erilaisilta. Dibitassut on kummallakin listalla!

Kauneimmat:

1. Hannu Hirvonen: Tuonenkehrääjät (Tammi) 12 ääntä

2. Anneli Kanto: FC Tytsyt (Karisto) 9

3. Tuija Lehtinen: Dibitassut (Paasilinna) ja Jalot: Jesse joulukoira (WSOY) 8

Nuorten plussaääniä yhteensä 98.

Kehnoimmat:

1. Tuija Lehtinen: Dibitassut (Paasilinna) 16

2. Taina Haahti: Gladiaattorikoutsi (WSOY) 9

3. Maria Vuorio: Eräänä valtavana maanantaina (Tammi) 8

Nuorten miinusääniä yhteensä 94.

Pari huomiota:

* Nuorin äänestäjä oli nelivuotias, vanhin yli 80-vuotias.

* Kaikissa lappusissa ei ole ikää.

* Suurin osa äänestäjistä noin 50-60-vuotiaita naisia.

Tuleeko kenellekään yllätyksenä?

Kilpailu oli tänä vuonna erityisen tiukka, mutta voittoon kiri siitä huolimatta Kaarina Kailan suunnittelema Hopearenkaan taika. Raili Mikkasen kannattaisi lotota, sillä voitto tuli kolmannen kerran! Sami Saramäen laatima kansi Hannu Hirvosen Tuonenkehrääjin hävisi vain yhdellä äänellä. Ääniä annettiin edellisvuosiin verrattuna huolestuttavan vähän, tilanne korjautuu varmasti ja toivottavasti Helsingin messuilla.

Tuloksia top 3:

Kauneimmat:

1. Raili Mikkanen: Hopearenkaan taika (Tammi) 31 ääntä

”Kaunis ja herkkä”

”Jo kansi antoi taianomaisen tunnelman”

2. Hannu Hirvonen: Tuonenkehrääjät (Tammi) 30

”Tunnelmallinen, näyttää hienolta”

”Salaperäinen tunnelma, plussaa on kissa”

3. Maijaliisa Dieckmann: Väläys pimeässä (BTJ_Avain) 28

”Selkeän kaunis ja informatiivinen”

”Iski heti silmään”

Kehnoimmat:

1. Marika Laijärvi: Vaihtoaskelia (WSOY) 34 ääntä

”Sekava, eikä nimestä saa selvää”

”Ei herätä mielenkiintoa, sattui silmiin”

2. Laura Lähteenmäki: Aleksandra Suuri (WSOY) 33

”Makeat värit ja epäselvä teksti”

”Liian imelä”

3. Tuija Lehtinen: Dibitassut ja kadonnut prinsessa (Paasilinna) 30

”En tykkää uusista lastenohjelmista, joissa ei näy kynän jälki”

”Liian digiä”

Jos joku haluaa tietää kirjansa kohtalosta, meiliä tulemaan: terhi.rannela(miumau)gmail.com. Top kympit lähetetään kustantajien nähtäväksi.

Kehnoja ääniä ei ole mukava laskea, eivätkä kaikki äänestäjät edes anna niitä. Emme pidä kisaa kenenkään kiusaksi, vaan haluamme viestiä kustantajille, millaiset kannet tänä vuonna vetosivat ihmisiin, millaiset eivät. Ymmärtääkseni kirjailijat ovat saaneet vaikuttaa kansiinsa enemmän näiden kansikeskustelujen ansiosta.

Voisin myös laskea, millainen tulos olisi, jos tiputtaisin aikuiset pois ja katsoisin vain alle 18-vuotiaiden äänet.

Lisäys:

Viime vuonna houkuttelevinta kantta äänesti 502 messuvierasta, kehnoimmat kannet saivat 463 ääntä.

Tänä vuonna kauneimmat kannet saivat 390 ääntä ja kehnoimmat 370.

Ti-ti-di-dii!

Kyllä, tämä viesti on tarkoituksellisen dramaattinen.

Reilun tunnin kuluttua kirjailija K. Kuronen kiikuttaa Turun kirjamessujen Kaunein ja kehnoin kansi -äänestyslipukkeet luokseni.

Mikä kansi vetosi kansaan eniten tänä vuonna? Pitävätkö Raili Mikkasen kannet pintansa? Entä mikä kirja herätti vastareaktioita?

Ja mitä mahdetaan äänestää ensi viikolla Helsingin messuilla?

Keitän pannullisen teetä ja lasken äänet.

Tuloksia huomenissa…

(niin ja anteeksi, että on hieman kestänyt!)

Päivi Heikkilä-Halttusen luennolla 4.10. Grafomania oli edustettuna erinomaisesti eli kolmen kirjailijan voimin.
Vaille jääneiden iloksi kirjaan muutamia muistiinpanojani luennosta. Heikkilä-Halttusen mukaan viimeisimpien 20 vuoden ilmiöitä lasten ja nuortenkirjallisuudessa ovat ainakin nämä:
Lajityyppien rajat ovat liudentuneet.
Visuaalisia elementtejä ja sarjakuvamaisuutta näkyy.
Kirjailija on enemmän lapsen rinnallakulkija kuin opettavainen aikuinen. Lasten vastaanottokykyä arvostetaan.
Kansainvälisiä vaikutteita on entistä enemmän ja läpinäkyvämmin, erityisesti fantasiassa.
Kerronnallisia kokeiluja tehdään rohkeammin.
Aihepiirit ovat laventuneet.
Huumoria on paljon, varsinkin lastenkirjoissa.
Sarjoittuminen on levinnyt, ilmeisesti markkinoinnin tarpeiden vuoksi. Jopa 80% julkaistuista kirjoista on sarjoja.
Täsmäkirjat ovat yleistyneet. Usein ne ovat pienten erityiskustantajien julkaisemia.
Tämä Heikkilä-Halttusen lausuma mietitytti erityisesti: lasten- ja nuortenkirjat välittävät yhteiskunnallisia ilmiöitä nopeammin kuin aikuisten kirjat. Se on tietysti myönteinen juttu, mutta ikävämpää on, että tätä asiaa ei kuitenkaan julkisuudessa havaita. Esim. maahanmuutto- ja pakolaisuusteemoja on jo käsitelty nuortenkirjallisuudessa, mm. Marja-Leena Tiaisen Alex-sarjassa. Tai Rannelan koulusurmaa käsittelevä Taivaan tuuliin, jota julkisuus ei ollenkaan havainnut kouluampumisista kirjoittaessaan.
(Toivottavasti muistiinpanoni olivat suunnilleen yhtäpitävät luennoitsijan esityksen kanssa.)

Olen viimeksi kirjoittanut Maailman Tylsimmän Postauksen joka ei herättänyt yhtäkään kommenttia. Hyvä minä!
Yritän siis uudelleen. Ainakin lienee mahdollista panna paremmaksi.
Turun kirjamessuilla bongasin kollegoita ja tuttuja ilahduttavassa määrin, ostin (taas, etukäteislupauksesta huolimatta) kassillisen kirjoja ja ylipäänsä ottaen nautin päivästä suuresti. Myös matka Tampere-Turku-Tampere oli poikkeuksellisen nautittava, koska molemmilla siivuilla oli hyvää kollegiaalista seuraa.
Nuorisokirjailijoiden teema oli tänä vuonna työhuoneet, mikä olikin inspiroiva aihe. Oli hauska saada tietää, että Kirsti Ellilä nukkuu työhuoneessaan, Terhi Rannelalla on punainen seinä ja Tuija Lehtisellä hirmuinen määrä postikortteja seinällään.
Seuraa päivän kysymys: onko sinulla voimaesineitä työhuoneen seinillä tai työpöydälläsi?
Minun työhuoneeni seinillä on aika paljon pieniä tauluja ja esineitä, useimmat lahjaksi saatuja. Cont´act teatterilta Veriruusujen kehystetty esityskuva, Markulta kehystetty matemaattinen tehtävä ”leijonan raapaisu”, Marjutilta gruusialainen lohikäärme, Angelilta metallinen Muhammedin tyttären käsi, Seinäjoen kaupunginteatterilta keraaminen naamio, Prahan matkalta valokuva, jossa poikani ja äitini kymmenen vuotta sitten, postikortti, jossa mummo tempaisee kinttunsa kohti taivasta.
Työpöydällä taas on Tanskan merenrannalta kovertunut kivi, nautaeläimen isoja selkänikamia, ilonen Buddha Kiinasta ja ihan itse kirjoitettu sitaatti Natalie Goldbergilta: ”Kun luulet sanoneesi kaiken, oletkin vasta alussa.”
En ole tarkemmin ajatellut syytä, mutta nämä turhat tavarat ilahduttavat minua joka päivä. Silloin tällöin vaihdan ikonostaasiani, kun sisäinen tarve pyytelee jotain muuta.
Mitä sinun pöydälläsi/seinilläsi on ja miksi?

Uusimmat kommentit

milateras artikkeliin Kirjailija äärilaidoilla – vai…
kirsti k artikkeliin Kirjailija äärilaidoilla – vai…
milateras artikkeliin Linnuista, lennoista
Raili artikkeliin Linnuista, lennoista
annelitre artikkeliin Linnuista, lennoista

Arkistot