Olen viimeksi kirjoittanut Maailman Tylsimmän Postauksen joka ei herättänyt yhtäkään kommenttia. Hyvä minä!
Yritän siis uudelleen. Ainakin lienee mahdollista panna paremmaksi.
Turun kirjamessuilla bongasin kollegoita ja tuttuja ilahduttavassa määrin, ostin (taas, etukäteislupauksesta huolimatta) kassillisen kirjoja ja ylipäänsä ottaen nautin päivästä suuresti. Myös matka Tampere-Turku-Tampere oli poikkeuksellisen nautittava, koska molemmilla siivuilla oli hyvää kollegiaalista seuraa.
Nuorisokirjailijoiden teema oli tänä vuonna työhuoneet, mikä olikin inspiroiva aihe. Oli hauska saada tietää, että Kirsti Ellilä nukkuu työhuoneessaan, Terhi Rannelalla on punainen seinä ja Tuija Lehtisellä hirmuinen määrä postikortteja seinällään.
Seuraa päivän kysymys: onko sinulla voimaesineitä työhuoneen seinillä tai työpöydälläsi?
Minun työhuoneeni seinillä on aika paljon pieniä tauluja ja esineitä, useimmat lahjaksi saatuja. Cont´act teatterilta Veriruusujen kehystetty esityskuva, Markulta kehystetty matemaattinen tehtävä ”leijonan raapaisu”, Marjutilta gruusialainen lohikäärme, Angelilta metallinen Muhammedin tyttären käsi, Seinäjoen kaupunginteatterilta keraaminen naamio, Prahan matkalta valokuva, jossa poikani ja äitini kymmenen vuotta sitten, postikortti, jossa mummo tempaisee kinttunsa kohti taivasta.
Työpöydällä taas on Tanskan merenrannalta kovertunut kivi, nautaeläimen isoja selkänikamia, ilonen Buddha Kiinasta ja ihan itse kirjoitettu sitaatti Natalie Goldbergilta: ”Kun luulet sanoneesi kaiken, oletkin vasta alussa.”
En ole tarkemmin ajatellut syytä, mutta nämä turhat tavarat ilahduttavat minua joka päivä. Silloin tällöin vaihdan ikonostaasiani, kun sisäinen tarve pyytelee jotain muuta.
Mitä sinun pöydälläsi/seinilläsi on ja miksi?

Mainokset