Kanto/Rannela raportoi. Täällä Kanto.
Ensimmäinen viikko takana ja kas! olemme aikataulusta edellä! Bittejä ja liuskoja on kehkeytynyt hämmästyttävästi. Olemme itsekin ällistyneitä edettyämme tekstiä noin kolmanneksen.
Tänään oli taas palaveripäivä salaisessa, erikoisherkkuja tarjoilevassa kaffilassa. Paljastamme paikan sijainnin kunhan tämä projekti on loppuunsuoritettu. Palaveripäivän bonus: annan itselleni luvan johonkin ihanaiseen kahvin kera. Tänään valkosuklaavadelmajuustotorttua! Kadehtikaa edes sitä ellette kadehdi 65 liuskaamme!
Terhi oli nääntynyt palattuaan koulukiertueelta ja eikä kodin lämmöstä palaajalle tietoakaan: saunankiuas oli irtisanonut sopimuksensa. Muutakin harmia oli, vaan urheasti saapui hän Herwoodista ja litki teetä ilman pullaa. Härmälä-osapuolella oli takanaan ihan tavallinen viikko, jota juhlavoitti ihana TTT:n Fanny ja Alexander.
Tästä siis aloitimme.
Kävimme tähänastisen kässärin läpi, keksimme muutaman paikan, jotka tarvitsevat lisätarinaa tai näkökulmaa. Yhden lisäluvun paikan huomasimme. Sovimme editoinneista. Pelkään päällepäsmäröineeni jälleen. Senior script editor -vaihde muljahtaa päälle kovin helposti. Ryhmä Herwood ei ehkä jaksanut ämpyillä vastaan viikolla kokemiensa vastoinkäymisten lannistamana.
Keksimme yhden uuden juonenkäänteen tai oikeastaan oivalsimme, että näin sen pitää mennä. Suunnilleen niin kuin Stephen King puhuu dinosauruksen luurangon esiin raaputtamisesta kirjoittamiskirjassaan.
Jaoimme töitä. Päätimme mihin asti etenemme seuraavaan palaveriin mennessä. Tai siis että ei ainakaan pidemmälle.
Tarinahan saattaa saada uusia käänteitä kirjoittaessa. Niinhän siinä käy. Jokin outo möykky paljastuukin hirmuiseksi torahampaaksi, kun sitä raaputtaa esiin.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Mainokset