Finlandia Juniorin saajaa odotellessamme raportoin taas Kanto/Rannelan nanowrimon edistymisestä.
Takana on hiukan nihkeä viikko. Kirjoittaminen ei ole edistynyt ensimmäisen viikon vauhdilla. Terhi on suhannut opettamassa, Anneli myös, Ylen töiden lisäksi.
Parempi kuitenkin vähäinen eteneminen kuin äkkistoppi. Olen perannut omia lukujani ja kirjoittanut kaksi uutta, joista toiseen olen tyytyväinen. Sain siihen tunnelmaa, ainakin tällä hetkellä luulen niin.
Jännä homma tuo tunnelman luominen. Miten se syntyy, millä sanoilla? En osaa selittää sitä loogisesti. Joskus vain tuntuu, että kirjoittajana olen tilanteen sisällä, tiedän mitä näen ja tunnen ja osaan sanoa sen.
Toisinaan sitten taas näin ei käy. Sitä yrittää ja yrittää, mutta kuivaksi ja ulkokohtaiseksi jää.
Miltä teistä muista tunnelmat tuntuvat? Ainakin Sarilla on huimia tunnelmia. Miten ne syntyvät? Samoin Kirstin Piruettiystävyydessä tai Sallan ja Karon novellikokoelmassa oli hyvin intensiivisiä, arkielämästä rajusti poikkeavia tunnelmia. Miten kirjoititte ne?
Odotan ensi perjantaita, jolloin taas palaveeraamme Terhin kanssa. Päivän jännitysmomentti on, millaisia piirakoita on kahvilassa tarjolla.

Mainokset