Kanto/Rannela raportoi. Täällä Kanto.
Viime perjantaina oli taas palaveripäivä, jota vesissäsuin odotin, kuten piti oikein julkisesti tunnustaa.
Kohtalo kosti: kahvila oli täyteen ammuttu soppaa ryystäviä ruokatuntilaisia, jotka aivan tahallaan hidastelivat siellä ja veivät istumapaikat tärkeellisemmiltä henkilöiltä. Piti ahtautua toiseen kahvilaan ja briossikin oli kuivaa. Tosin Terhi-palaverin jälkeen minulla oli Salla-palaveri, jolloin sain paikattua torttuvajeeni. Silloinkin tein virhevalinnan ja sain kamalan kovan pekaanipähkinäbrownien (herrajjestas näitä amerikkalaissuomalaisia kulinaarisia nimityksiä, joita kahvilat on nykyään piukassa).
Mutta huolimatta koettelevista olosuhteista kävimme käsistä läpi ja sovimme editoinneista. Oli erinomaisen hienoa saada toiselta kirjoittajalta tarkkoja huomioita.
Naureskelimme Beethoven-Mozart -tyypeille, joista siis Terhi on Beethoven: istuu ja alkaa keksiä, tahkoaa ja tahkoaa, kirjoittelee rivien väliin ”tähän lisää kuvausta”, ”tällä herkuttelen vielä”, ”tää on vielä liiaksi dialogia”. Minä puolestani olen Mozart, joka pyörittää tekstiä päässään eestaas niin että kirjoitusvaiheessa kirjoittaminen näyttää kevyeltä ja helpolta. Paino sanalla ”näyttää”.
Tällä kirjoitusviikolla on tarkoitus enimmäkseen editoida jo kirjoitettuja liuskoja.
Havaitsimme myös iloksemme että marraskuu on liki lusittu! Seuraavan kerran tapaamme 3.12., jolloin virallinen nanowrimo päättyy, mutta kirjoittamisemme todennäköisesti vielä jatkuu.

Mainokset