Suurkiitos kaikille onnitteluista, olette ykkösiä! Liitelen, enkä tiedä laskeudunko ikinä.
Tässä puhe, jonka pidin palkintojuhlassa tänään 14.1.2011. Oscar-meininkiä!
”Kipinöi vatsassa ja maistuu epätodellisen mehukkaalta. Jo ehdokkuus maistui, tuntui unelta.
Haluan ensimmäisenä kiittää miltei mahdottoman tehtävän edessä ollutta raatia.
Kiitän myös kustannustoimittaja Sirja Kuneliusta, joka uskoi käsikirjoitukseen ja paneutui siihen hellän valppaasti — ja koko Kariston väkeä, erityisesti Pirta Syrjästä, jota ilman en olisi kirjailija.
Kotiväelle kiitos kuuntelevista korvista, ilosta, lohdusta ja tarjoamastanne materiaalista.
Ja kollegat, ilman teidän tukeanne kirjoittaminen olisi paljon nihkeämpää, kiitos innoituksesta.
Sokerina pohjalla tahdon kiittää kahta vahvaa naista: kiitos suurenmoisesta kannustuksesta lukion äidinkielen opettajalleni Liisa Heikkiselle ja isoäidilleni Anna-Liisa Willandtille, joka on jo lentänyt kirahvin selässä kauas.
Piruettiystävyys oli pakko kirjoittaa.
Kuusi vuotta sitten päässäni alkoi jyskyttää lause MUSTA TULEE ISONA BALETTITANSSIJA. Lenkillä, nukkumaan mennessä, imuroidessa MUSTA TULEE ISONA BALETTITANSSIJA. Ehkä realistinen ajatus nuorelle tytölle, mutta nelikymppiselle… joka on aikoinaan harrastanut balettia, joutunut lopettamaan selän reistaillessa ja kuvitellut luopumisen tuskan hälvenneen ajat sitten. Mutta kun on kerran päässyt baletin taikapiiriin, sen lumo on sitkeä.
Kaikuna nuoruusvuosilta päässäni takovasta pakkoajatuksesta MUSTA TULEE ISONA BALETTITANSSIJA oli päästävä eroon. Kirjoittamalla.
Tarvitsin epävarman Ellin ja hänelle peilikuvaksi täydellisen Doriksen, jota ei ole olemassa. Doris on jäänne lapsuuden mielikuvitusystävästä, jota vastaan Ellin on pakko kääntyä tullakseen Elliksi.
Kirjoitin tarinan, ja kuinka ollakaan: ärsyttävä pakkolause katosi.
Topelius-palkinnosta haluan iloita täydellä teholla tänään ja aina, palkinto tuo varmuutta kirjoittamiseeni.
Toisaalta pidän taiteen palkitsemista ongelmallisena. Juoksukilpailun voittaa ensimmäisenä maaliviivan ylittänyt. Kirjoja ei voi samalla tavalla asettaa paremmuusjärjestykseen, aina on kysymys osittain mielipiteestä, ja joka vuosi jää kimmeltäviä helmiä ilman ehdokkuuksia tai palkintoja.
Haastan kaikki rummuttamaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolesta kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa ja medioissa, AINA kun siihen tarjoutuu pienikin mahdollisuus.
Kiitos kaikille, jotka kirjoittavat lapsille ja nuorille. Tämä työ on paitsi hauskaa myös merkityksellistä.”
Ja sitten vielä Maijaliisalle lämmin rutistus, taitaa olla jo viideskymmenes tänään. Upea nainen, upea kirja!
11 kommenttia
Comments feed for this article
tammikuu 15, 2011 klo 9:13 am
anuh
Kaunis ja hieno puhe! ❤ (ja iiihana kuva 🙂 ) Voi apua, tuli tippa linssiin :'-)
Onnittelut vielä kerran, Kirsti ja Maijaliisa!
tammikuu 15, 2011 klo 10:12 am
Terhi
Ihana kuva! ❤
tammikuu 15, 2011 klo 10:35 am
annelitre
Näin sut television pääuutisissa! Hienoa!
Ja kiitokset tuosta lauseesta, jossa kehotat rummuttamaan la-nu kirjallisuuden puolesta kaikissa mahdollisissa tilanteissa.
tammikuu 15, 2011 klo 11:04 am
Mila
Jee, jee, hyvä Kirsti! 🙂
Lämpöiset onnitteluhalit Lempäälään!
Hyvä puhe ja ihanan onnellisen näköinen Topelius-palkittu!
tammikuu 15, 2011 klo 7:12 pm
S
Ihana puhe ja tarina siitä, miten Piruettiystävyys sai alkunsa. Kirja on senkin takia tärkeä, ettei balettiaiheisia nuortenkirjoja todellakaan oo liikaa. Mie muistan viisvuotiaana ilmoittaneeni, että miusta tulee joko kirjailija tai balettitanssija. No, ei tullu balettitanssijaa, vaikka harrastinkin balettia tooooosi pitkään. Tämän kirjan kanssa niihin aikoihin oli jännä palata.
tammikuu 18, 2011 klo 10:50 am
Katariina
Mahtava puhe! Ja koskettava. Piruettiystävyydessä on jotain ihmeellistä taikaa, siitä todistaa jo tuo taustatarinakin. Ja kirjailija sädehtii kuvassa onnellisena ja kauniina. Onnittelut vielä ja kiitokset kollegalle myös lanu-kirjallisuuden nostamisesta. Topeliuskin olis varmaan samaa mieltä.
tammikuu 21, 2011 klo 12:12 pm
S
Mekkalointia lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolesta tarvitaan taas, sillä HS:n kevään kirjalistoilta puuttuu (yllätys yllätys) kyseinen kirjallisuuden muoto kokonaan. Taas.
Mie lähetin jo sähköpostia pari päivää sitten, mutta mitään ei oo kuulunu.
tammikuu 21, 2011 klo 8:10 pm
kirsti k
HS:ssa on kai yleensä ollut lista lanu-kirjoista aikusten kirjojen jälkeen. Olisikohan ensi viikolla tulossa? Ja lista on aina valikoima: netissä laajempi, paperilehdessä suppeampi.
Hyvä, että meilasit! Aina kannattaa muistuttaa.
tammikuu 23, 2011 klo 3:24 pm
Marja-leena Mäkelä
Upea puhe, Kirsti, kiitos. Koskettava, liikuttava ja kaunis haastattelu mahtavine kuvineen tään viikon Kotimaassa.
Siitäkin kiitos!
tammikuu 31, 2011 klo 3:16 pm
Katri
Palasin viikonloppuna kahden viikon työreissulta ja luin uutisen Lempäälän Sanomista. Tänä aamuna olinkin kaivanut osoitteesi esiin, että voisin lähettää sulle kortin. Mutta näinhän tämä menee hienosti: onnea täydestä sydämestäni! Olen iloinen, että työtäsi näin hienosti huomioitiin.
Unelmiinsa kannattaa aina uskoa. Kirjoitustyösi jatkukoon onnellisten tähtien alla jatkossakin. Nyt ajatushalaus ja oikea sitten, kun taas osutaan kohdakkain.
Vointeja!
Katri
helmikuu 1, 2011 klo 10:24 am
kirsti k
Katri, kiitos vielä kerran innoituksesta!