Grafomania on saanut Beautiful Blogger -palkinnon Marika Laijärveltä. Grafomania kiittää tunnustuksesta!
Toiveena tunnustuksen ohessa on, että tunnustuksen saanut kertoisi seitsemän asiaa itsestään. Kuka haluaa aloittaa?
Saa myös mielellään kertoa, mille blogeille antaisi itse palkinnon.
Grafomania 
15 kommenttia
Comments feed for this article
31 tammikuun, 2011 klo 10:13 am
kirsti k
Kiitos Marika!
1. Kaivan lumitunneleita.
2. En käytä uikkareita uidessa enkä liity Facebookiin.
3. Pidän Samuli Edelmannin musiikista.
4. Syön joka aamu kaurapuuroa ja kesällä koivunlehtiä.
5. Rakastan joulua, siksi venytän sitä; joulukuusi (-mänty) seisoo vielä olohuoneessa täydessä tällingissä.
6. En koskaan aloita kirjoittamista ennen kuin olen läpäissyt miinaharavan tiettyyn pisteeseen.
7. Tykkään lukea lasten- ja nuortenkirjoja kernaammin kuin aikuistenkirjoja.
Beautiful bloggerin myöntäisin blogeille, joita seuraan aktiivisesti:
http://laajis.wordpress.com/
http://terhirannela.wordpress.com/
http://kirstiellila.blogspot.com/
http://anuh.wordpress.com/
http://antitati.blogspot.com/
1 helmikuun, 2011 klo 10:31 am
kirsti k
Ai niin, unohdin yhden tärkeimmistä blogeista, joita seuraan lähes päivittäin:
http://lastenkirjahylly.blogspot.com/
Rouva Huun blogin kauneuden ovat huomenneet muutkin, blogi on juuri saanut kasapäin tunnustuksia!
1 helmikuun, 2011 klo 2:08 pm
anuh
Hii, kiitos Kirsti! 🙂 Mutta joudut lukemaan ne 7 värisyttävän jännittävää asiaa mun blogista ikään kuin valmiiksi tarjoiltuna, siitä kun on vain pari päivää niin en ihan heti keksi uusia 😉
2 helmikuun, 2011 klo 10:17 am
Anneli
1. Tykkään kirjoittaa sängyssä läppäri polvien päällä. Tyyny välissä.
2. Rakastan listojen tekemistä ja tehtyjen hommien yliviivaamista.
3. Häät, rippijuhlat, synttärit, kihlajaiset yms. rituaalit ovat minulle täysin käsittämättömiä.
4. Toisin kuin Kirsti, minä pelaan Spider-pasianssia. Kun se on mennyt läpi, aloitan kirjoittamisen.
5. Rakastan uimista. Talvella uin avannossa.
6. Eläimet ovat minulle tärkeitä. Minua liikuttaa kovasti, että ne yrittävät kommunikoida toisen lajin (ihmisen) kanssa.
7. Sisimmässäni olen äreä erakko.
2 helmikuun, 2011 klo 12:59 pm
Siri
Kannatan Lastenkirjahyllyä. Lisäksi Kirjainten virrassa on vallan mainio –
http://kirjaintenvirrassa.blogspot.com/
Arvostan sitä, että joku kirjoittaa näistä kevään kirjat -esittelyistä. Kirjailijan kannaltahan tilanne on varsin hassu, 7 minuuttia kertoa rentoutuneesti omasta kirjastaan: olinhan konkreettinen, hauska, ehkä kiinnostavakin? Yleensä oivallukset iskevät, kun seuraava kirjailija on jo omansa kanssa lauteilla: ai niin, sehän minun olisi pitänyt sanoa….
Palkinto on annettu vuoden 2010 ansioituneille, joten mietin, tuleeko minun paljastella. Toisaalta, paljastelulla voi olla avantouintimainen vaikutus (hieno paljastus, Anneli!) – saunassa ollaan jotenkin pieni urheiden ryhmä, jossa voi tulla kertoneeksi yllättäviäkin asioita yhdessä. Kun ollaan sentään kastauduttu! Tai vedetty kymmenenkin vetoa. (Suuri kunnioitus joka siihen pystyy.)
Ok, tässä menee.
1) Kirjoitan aina pyjamassa. Tai kylpytakissa. Tai jossain retkussa. Jos kirjoituttaa hienojen juhlien jälkeen, pitää hienot vaatteet riisua pois ennen koneelle istumista.
2) Kinkkisiin kirjoitustilanteisiin toimii vain tuju salmiakki. Vedet silmistä -tuju.
3) En tajua tietokonepeleistä mitään (Kirsti, Anneli). Koen hämmennystä ja ahdistusta ja aina mietin, mikä näistä pylpyröistä olen. Poikani turhautuu, kun samaistun aina vihollisörkkiin ja oma hahmoni seisoo tulituksen kohteena paikallaan.
4) Olen surkea myös roolipeleissä. Pelasin kerran (mieheni on pitkän linjan pelinjohtaja) ja hahmoni kyhjötti pusikossa eikä uskaltanut lähestyä nuotion valossa lämmittelevää muukalaista. Olen siis raukkis. Kirjoihini voin sijoittaa mitä hirveyksiä tahansa.
5) Pelkään isoja keltaisia työkoneita. Poikani on alkanut pelätä niitä myös, ja koetan rohkaista häntä kertomalla, että ne eivät ole viidakon eläimiä, jotka hyökkäävät kimppuun, vaan niitä ajavat aikuiset. En ole toistaiseksi ollut kovinkaan vakuuttava.
6) Olen jollain tavalla Sakke Pietilä. Opetan piirtämällä kaavioita. Teen romaanirakenteita piirtämällä kaavioita. Teen korjauksia piirtämällä kaavioita. Nyt ne kaaviot ovat tunkeutuneet aamusivuihinikin.
7) Kirjallisista hahmoista olen mitä varmimimmin Vilijonkka.
2 helmikuun, 2011 klo 2:10 pm
anuh
”Pelkään isoja keltaisia työkoneita.”
Sama täällä! 😀 Tuossa metroasemalla hyrräilee semmoisia jumalattoman kokoisia nostokurkia, ja kun sellainen alkaa kääntyä… Jättimäisenä, mutta silti lipuvasti ja äänettömästi… ÄÄK!! =:-(
Mutta siitä huolimatta Anne Troaken Kaivinkonenbaletti on tosi hauska ❤
2 helmikuun, 2011 klo 4:38 pm
kirsti k
Siri, en minäkään tajua mitään ”oikeista” tietokonepeleistä, niistä joissa pitää olla joku ”pylpyrä”. Miinaharava saattaa kuulostaa taistelupeliltä, mutta on oikeasti simppeli taktiikkapeli, jossa vain klikkaillaan ruudukkoa, vähän kuin laivanupotus. (Annelin Spider-pasianssi taas on korttipeli.) Super Mario on ainoa ”oikea” tietokonepeli, jota olen pelannut 90-luvun alussa pari kertaa.
(Peliguru Anu luultavasti parhaillaan hohottaa tälle meidän alkeelliselle keskustelulle…)
2 helmikuun, 2011 klo 8:00 pm
Anneli
Juu. Määkään en ymmärrä hölkäsen pöläystä. Etevät kakarani pelaavat silmät sinkuloina Second Lifea, World of Warcraftia, Simsiä, Half Lifea ja ties mitä. Mä en pärjänny edes Super-Mariossa! Jotenkin minua oikeasti pelotti hypätä telineeltä toiselle ja sitten tietysti putosin.
Pasianssin just haltsaan.
3 helmikuun, 2011 klo 11:06 am
Terhi
”Jotenkin minua oikeasti pelotti hypätä telineeltä toiselle ja sitten tietysti putosin.”
Kiitos Anneli päivän nauruista! 😀
Minä pelaan harvoin, mutta PS3:n Move-pelit kyllä kiinnostaisivat. Olen jopa lueskellut peliarvosteluja ja puntaroin, minkä tilaisin… Worms on ollut lempipelini, simppeli ja hauska, ja kestän nöyryytyksen, vaikka AINA häviänkin miehelleni.
3 helmikuun, 2011 klo 5:39 pm
S
Mie oon tutustunu pelaamiseen siinä mielessä, että mies on nyt pelialalla töissä (ja niiltä tulee melko pian Maailman Paras Ja Hauskin Ajopeli, mainosmainos). Yleensä istutaan vierekkäin sohvalla ja toinen pelaa ja toinen lukee (arvatkaa kumpi tekee kumpaa). Mie oon Marioon tutustunu nyt aikuisempana ja se on hauska, vaikka tunnistan kyllä täsmälleen tuon hyppypelon (tosin ne pyörivät tulisysteemit on kyllä vieläkin pahempia). Mario Kart Wii on kyllä mahtava, ja Sims on myös kiva. Simsissä varmaan viehättää sama kuin kirjoittamisessa: saa luoda henkilöitä ja ohjailla niiden elämää, vaikka ne välillä alkaakin elää sitä ihan omatoimisesti.
3 helmikuun, 2011 klo 8:58 pm
anuh
”Peliguru Anu luultavasti parhaillaan hohottaa tälle meidän alkeelliselle keskustelulle…”
Ai miten niin, enkä! 😮
*tirsk*
S, onko miehesi kenties Bugbearilla? 😀 Tuleeko sieltä uusi Flatout?!
3 helmikuun, 2011 klo 9:17 pm
S
Anu, ei ole Bugbearilla vaan RedLynxillä 🙂
4 helmikuun, 2011 klo 9:59 am
Salla
1. Olen nyt jonkin aikaa laittanut kahviin kardemummaa ja kardemummaton kahvi ei enää maistu mielestäni yhtä hyvältä kuin ennen.
2. En osaa enää kuunnella musiikkia kirjoittaessani. Ennen osasin, mutta nyt musiikin sanat ja sävelkulut häiritsevät.
3. Miettiessäni koneen äärellä katson oikealle, ikkunasta ulos. Pystyn näkemään, mitä rautatieaseman tornin kello näyttää ja minkä väriset ovat Näsinneulan sääpompulat. Siinä pysyy kartalla maailman tilasta.
4. En ole lukenut Alastalon salissa. Aion lukea.
5. Leivon sämpylöitä vähintään kerran viikossa.
6. En osaa lasketella.
7. Olen joskus halunnut sarjakuvataiteilijaksi melkein yhtä paljon kuin kirjailijaksi.
4 helmikuun, 2011 klo 7:22 pm
Siri
Salla: kardemummakahvittelija-kollega <3!!
Siinä yhdistelmässä on jotain maagista. Olen myös taittanut sillä makeanhimoa, kun sehän on melkein pullaa ilman pullaa :).
Oi. Näsinneulan sääpompuloita tuli ikävä. Eikö aikanaan Koskikeskuksella ollut toiset pompulat, näin muistelen?
4 helmikuun, 2011 klo 11:21 pm
Anneli
Pitääpä kokeilla kardemummaa! Viikonloppuisin nim. hemmottelen itseäni keittämällä kahvin pressopannulla. Huomenaamulla ehtottomasti kaatimuoria mukaan.