Lauantaina 5. helmikuuta Suomen Nuorisokirjailijat ry järjesti jäsenilleen seminaarin, jossa pohdittiin sekä kotimaisen lanu-kirjallisuuden kääntämistä että tekijänoikeuksia.

Kirjan tiestä maailmalle alusti kustannusoikeuksien myyntipäällikkö Hanna Kjellberg Otavalta. Kiinnostavasta aiheesta muutama ranskalainen raapaisu:

– Jotta kirja saadaan myytyä, on sitä aktiivisesti tarjottava, mm. tehtävä käännösnäytteitä, esiteltävä messuilla maailmalla, verkostoiduttava ulkomaisten kustantajien kanssa jne.

– Kysyntä ja tarjonta pyritään saamaan kohtaamaan: oikealle kirjalle haetaan oikea paikka.

– Yhteydet suomalaisen kirjallisuuden kääntäjiin tärkeitä. Kääntäjät vievät tietoa kirjoista eteenpäin ja voivat tarjota kirjoista lausuntoja oman maansa kustantamoille.

– Kuvakirjaa on helpompi myydä kuin nuortenkirjaa, koska kuvat puhuvat puolestaan. Nuortenkirjasta täytyy aina teettää käännösnäyte, mielellään useampi luku. Amerikassa saatetaan ihmetellä, kun tekstiä ei ole kokonaan englanniksi.

– Jos esittelijällä on kiinnostus ja vahva usko kirjaan, se vaikuttaa ostopäätökseen.

– Silloin tällöin törmätään yllättäviin kulttuurisiin kynnyksiin: arabimaissa ei suvaita hyvis-sikoja, unissakävelijä tulkitaan Japanissa sairauden pilkkaamiseksi, Amerikassa kidnappaus on vaikea purtava, englantilaiset eivät suvaitse veistä lapsen kädessä, seksuaalisuuden kuvaaminen on liian avointa jne.

– Joissakin maissa toivotaan lasten oppivan lukemaan kotimaisten kirjailijoiden teosten parissa, näin ollen helppolukuisia on vaikea tarjota.

– Kjellberg oli sitä mieltä, että monet suomalaiset nuortenkirjat olisivat laatunsa puolesta levinneet helposti maailmalle, jos olisivat tulleet englanninkielisestä maasta.

– Millainen kirja löytää tiensä maailmalle? Ratkaisevaa voi olla esimerkiksi yleismaailmallinen aihe, vahvat hahmot, kielellinen ilmaisu tai uusi lähestymistapa.

– Suomalaista lanu-kirjallisuutta on myyty hyvin mm. Saksaan, Tanskaan, Norjaan, ja nyt on Kiina nousussa. Ruotsissa kiinnostus on ollut nihkeää.

Seminaarin toinen alustaja oli kirjailija ja sopimusoikeusjuristi Anu Ojala, joka puhui tekijänoikeuksista:

– Kirja-alalla taloudellinen tilanne on tiukentunut, mikä ei tuo lisäetuja kirjailijalle, joten kirjailijan on pidettävä puolensa.

– Tekijänoikeudet-kakku jakautuu moraalisiin ja taloudellisiin oikeuksiin, joista jälkimmäiseen kuuluu kustannusoikeus. Kakun voi siivuttaa tai syödä kokonaan eli osan oikeuksistaan voi antaa pois (ei kuitenkaan moraalisia oikeuksia).

– Jotta pääsee tekijänoikeuslain piiriin, on ylitettävä teoskynnys. Teoksena voidaan pitää itsenäisen luomistyön tulosta, tarpeeksi omaperäistä. Myös keskeneräinen työ voi olla teos.

– Ei saa allekirjoittaa mitään paperia, jota ei ymmärrä.

– Täytyy arvostaa omaa työtään niin paljon, että ottaa selvää, mitä sopimuksissa lukee.

– Pitää itse huolehtia siitä, ettei luovuta tekijänoikeuksiaan moneen paikkaan. Tekijänoikeuslaki ei tunne vilpittömän mielen suojaa.

– Pidä kirjaa oikeuksistasi, jotta muistat mitä olet minnekin luovuttanut.

– Kirjailijalle jää oikeus e-kirjaan, ellei siitä ole erikseen mainintaa kustannussopimuksessa. E-kirjan sopimus olisi hyvä tehdä aina erikseen.

– Jos esim. romaanistasi on pitkä lainaus jossakin, siitä on maksettava korvaus.

– Tekijänoikeus ei suojaa aiheita ja ideoita vaan sisältöä. Myös hahmoilla on suoja.

– Kustantaja ei saa luovuttaa oikeuksia eteenpäin eikä tehdä teokseen muutoksia tai muokata sitä.

– Tekijänoikeus on sopimusoikeutta. Sopimusta tulkitaan aina tekijän eduksi epäselvissä tapauksissa.

– Älä ikinä allekirjoita paperia, jossa lukee: ”Luovun tekijänoikeuksista.”

Jos olen ymmärtänyt jotain väärin näistä mielenkiintoisista alustuksista, korjatkaa ihmeessä. Ja kommentoikaa, tehkää lisäyksiä!

Mainokset