Karo Hämäläinen kirjoitti blogissaan ensimmäisen kirjansa synnystä:

http://karohamalainen.wordpress.com/2011/03/12/samulin-synty/

Tästä inspiroituneena päätin kertoa itsekin, miten ensimmäinen kirjani näki päivänvalon. Oli kesä 1999, lukion toisen ja kolmannen vuoden välinen kesä. Keväällä WSOY oli julkistanut nuortenkirjakilpailun, ja olin pyöritellyt mielessäni mahdollisuutta osallistua siihen. Olin siihen mennessä kulkenut kirjoittajana sanataidekoulun kautta ilmaisutaidon lukion kirjallisen ilmaisun kursseille, ja tekstini olivat muuttuneet keskeneräisistä (ja sellaisiksi jääneistä) fantasiaromaaneista realistisiksi novelleiksi. Minusta alkoi yhä vahvemmin tuntua, että pystyisin kirjoittamaan kokonaisen romaanikäsikirjoituksen, realistisen nuortenkirjan.

Minulle oli alusta saakka selvää, että sijoittaisin romaanini lukiomaailmaan ja kirjoittaisin tytön rakastumisesta toiseen tyttöön. Fucking Åmål oli pyörinyt elokuvateattereissa, ja olin nähnyt sen useamman kerran. Halusin kirjoittaa jotain vähän samankaltaista. Olin myös huomannut, ettei kotimaisessa nuortenkirjallisuudessa ollut käsitelty kovin paljon tyttöjen välistä rakkautta. Tiesin tahtovani kirjoittaa aiheesta valoisasti, vailla identiteettiin liittyvää hillitöntä ahdistusta. Halusin, että päähenkilöni perhe ja ystävät tietäisivät hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan.

Kirjoitin kesän aikana käsikirjoitusta, ja jostain siihen putkahtivat myös kaksi enkeliä, jotka kommentoivat tapahtumia. Aika varhaisessa vaiheessa minulla oli tiedossa käsikirjoituksen nimi, Kun enkelit katsovat muualle. Oikeastaan se taisi olla minulla tiedossa jo ennen kuin tiesin kirjasta juuri mitään muuta.

Kirjoitin, kirjoitin ja kirjoitin. En ehtinyt miettiä kovinkaan paljon rakennetta tai kieltä. Minulla oli kiire saada käsis valmiiksi määräpäivään mennessä. Olin ajatellut, että saisin tekstin tehtyä ennen koulun alkua, mutta toisin kävi, joten elokuussa koulupäivien päätyttyä ryntäsin kotiin kirjoittamaan. Sain käsikirjoituksen valmiiksi juuri ja juuri ennen kilpailun umpeutumista. Luin sen läpi, lähetin kisaan – ja sitten pyrin unohtamaan koko asian.

Olin aiemminkin osallistunut kirjoituskilpailuihin enkä ollut sijoittunut niissä millään lailla. En odottanut tältä kilpailulta muuta, etten joutuisi pettymään. Kannustin itseäni sillä, että olin sentään saanut kokonaisen romaanikäsikirjoituksen valmiiksi.

Tuli syksy, tuli talvi, tulivat kilpailun tulokset. Kolmen kärki: Eija Laitisen (nyk. Lappalainen) ja Anne Leinosen Lokkeja rakastava veli, Kari Hotakaisen Näytän hyvältä ilman paitaa ja Laura Honkasalon Metsästä tuli Syöjätär. Ei minun käsikirjoitustani. Nielin pienen pettymykseni ja jatkoin tavallista, kiireistä kouluelämääni.

Tuli kevät, ja tuli WSOY:ltä ruskea kirjekuori. Siinä kerrottiin, että kustantamossa oli valittu kilpailuun lähetetyistä käsikirjoituksista kymmenen, joissa oli potentiaalia eli mahdollisuus muokkauksen jälkeen tulla kustannetuiksi. Kun enkelit katsovat muualle oli yksi niistä. Nousin kirjekuori kädessäni parikymmentä senttiä maan pinnan yläpuolelle enkä olisi malttanut odottaa kesää ja palautekurssia.

Tuli kesä ja palautekurssi. Tapasin kurssilla muita kilpailuun osallistuneita, kustannustoimittajia ja kirjailija Jukka Parkkisen, jonka kaikki kirjat olin lukenut, useat jopa monta kertaa. Sain hyvää, kannustavaa ja kriittistä palautetta. Henkilömäärää piti karsia ja rakennetta muuttaa muistaakseni monessa kohtaa. Kurssilta palattuani olin täynnä intoa ja ryhdyin työhön.

Kirjan ilmestymiseen meni kurssista pari vuotta, joka tuntui silloin ikuisuudelta, mutta vihdoin vuonna 2002 pitelin käsissäni esikoiskirjaani, jonka kannen vaaleanpunaisia enkeleitä katselen vieläkin erityisellä hellyydellä.

Miten teidän muiden ensimmäiset kirjat ovat syntyneet?

Advertisements