Korhonen ja kadonnut faija on se kirja, jonka useimmiten mainitsen esikoisekseni, mutta eihän se ihan ensimmäinen ollut. Jo 12-vuotiaana kirjoitin äidinkielen opettajani Matti Kortelaisen yllytyksestä nuortenjännärin Gubbe ja kumppanit, joka ilmestyi viidessä osassa Keski-Uusimaan nuortenpalstalla syksyllä 1975 ja josta sain jo oikein rahapalkkion, 80 markkaa. Ensimmäisen Jerry Cottonini, Kohtuus kaikessa – ruumis päivässä, tein 20-vuotiaana 1983, kun päätoimittaja Seppo Tuisku kysyi, kiinnostaisiko minua kokeilla Cottonia. Kun ensimmäinen meni läpi, jäin postista pois ja aloin tehdä seikkailutarinoita työkseni, Cottonien lisäksi myös FinnWestejä. Siinä vierähti kymmenen vuotta ja opin ammatin.

Ensimmäinen omalla nimelläni julkaistu kirja ilmestyi 1991 Banana Pressiltä eli Pahkasian kustantajalta: seikkailuromaani Arvaamaton aarre, jota painettiin vain tilauksesta ja niin, että tilaaja sai päättää kolmen päähenkilön nimen. Kirjoitin kirjan kuukaudessa tilaustyönä, Markku Paretskoin ja Juha Ruusuvuoren alkuperäisideasta. Ruusuvuoreen olin tutustunut yhteisen päähenkilömme Jerry Cottonin kautta.

Nyt huomaan, että lähes kaikki alkupään tuotantoni on syntynyt tilauksesta tai ehdotuksesta. Olen ollut oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja tarttunut tilaisuuteen.

Myös Korhonen juontaa juuresta Cottonista. Jyväskylän yliopistolla oli 1991 Jerry Cotton -seminaari sen kunniaksi, että Cotton täytti Suomessa 30 vuotta. Tilaisuudessa oli puhumassa myös Kirsti Manninen, joka oli lukenut Cottoneitani. Häneltä oli tilattu nuortenjännäri WSOY:n uuteen Kylmä hiki -sarjaan ja hän neuvoi minuakin kokeilemaan, koska arveli tyylini sopivan nuortenjännäriin.

Innostuin nin, että soitin heti seuraavana arkipäivänä WSOY:lle ja ilmoitin tekeväni heille nuortenjännärin Kylmä hiki -sarjaan. Kustantamosta taisi vastata toimituksen sihteeri, joka kehotti kirjoittaman käsiksen ja tarjoamaan sitä sitten heille. Niin tein, ja läpi meni. Alkua vähän tiivistettiin toimittajan kanssa, muuta isompaa muutosta ei tarvittu. Keväällä 1993 kirja sitten ilmestyi.

Cottoneissa olin seikkaillut FBI-agentin mukana New Yorkissa ja Havaijilla ja monesssa muussa paikassa, jossa en vieläkään ole käynyt. Korhosen sijoitin kotikaupunkiini Keravalle, josta olin tosin jo muuttanut Hämeenlinnaan,. ja käytin muutenkin tutumpia aineksia. Päähenkilö oli kesätöissä postissa ja hänen isänsä oli kaatopaikan vartija. Minä olin kokeillut molempia ammatteja. Paljon muitakin omia kokemuksia tuli hyödynnettyä. Matti Ruokonen teki mainion kannen, jonka surrealistista otetta usein koulukäynneillä ihmetellään.

Ei eka Korhonen vieläkään tunnu minusta huonolta kirjalta. Kyllä sitä kärsii selailla. Mutta ei sen ilmestyminen toisaalta ollut niinkään iso juttu kuin ensimmäisen oman Cottonin saaminen käsiini. Rakas se on silti, niin kuin kaikki omat tai yhteiset lapseni.

 

Mainokset