Osana marraskuista palkintohaastattelua toimittaja Milla Autio antoi minulle yötehtävän. Minun piti tehdä Rosvolat-tyylinen lista siitä, mitkä ovat hyvän seikkailu(tarina)n tunnusmerkit. Lista ei koskaan mahtunut lehteen, joten keskustelu jäi aloittamatta. Käynnistän sen siis täällä.

En huijaa ja parantele yömietteitäni, vaan julkaisen sellaisenaan.

HYVÄSSÄ SEIKKAILU(TARINA)SSA ON  – –

1) kiinnostava päähenkilö
Jokin päähenkilössä lunastaa lukijassaan syyn lukea koko tarinan. Hyviä henkilöitä jää tarinan päättyessä ikävä, mutta tämä halu myötäkulkea henkilön kanssa viriää jo alkusivuilla, ensikohtaamisella.

2) liikutuksen ja ilon ituja!
Tapahtumista pitää voida jollain lailla välittää, se on lukijan sisäänhengitystä. Huumori on uloshengittämistä yhdessä tarinan maailman henkilöiden kanssa.

3) riittävästi kierrettä!
Päähenkilöllä on paljon pelissä, hänellä on  voimakas perussyy  haluta seikkailla loppuun asti. Kierre ei anna juonen punoksen löystyä, vaan heittää yllätyksiä seikkailijan tielle, saa hänet toimimaan, oivaltamaan asioita ja muuttumaan.

4) jotain ainutlaatuista!
Seikkailutarina vie paikkoihin, joihin mieli haluaisi nähdä. Se voi näyttää epätavallisen maailman tavallisuutta.  Tai tavallisen epätavallisuutta. Kaikki ajat ja mielen syöverit ovat hyvälle tarinalle auki.

5) ihmisyyden oppitunti!
Seikkailusta oivaltaa asioita elämää kannattavista voimista: ikuisesta ystävyydestä, toivosta, joka ei kuole, rakkauden pyhittävästä voimasta.

Mitä itse olisit vastannut tällaiseen yötehtävään?
Mikä on seikkailukirjojen ykkönen tai se, johon tartut aina uudelleen ja miksi?

Mainokset