En koskaan lakkaa ihmettelemästä lasten suurta viisautta. Muutama maistiainen Seinäjoen seudun koulujen oppilailta:
”Minun kissani kuoli monta vuotta sitten, ja minulla oli sitä kova ikävä. Sitten keksin kirjoittaa kissasta tarinoita. Olen kirjoittanut niitä jo monta, ja minusta tuntuu kuin kissa eläisi taas.” Poika, 3. lk
”Minusta tulee vanhana kirjailija. Ei isona, koska isoksi en tahdo kasvaa.” Tyttö, 3. lk
”Kirjat ovat paljon kivempia kuin elokuvat, kun elokuvassa ei voi kuvitella itse, miltä henkilöt ja maisemat näyttävät.” Poika, 3. lk
Olen sanaton.
Grafomania 
8 kommenttia
Comments feed for this article
13 lokakuun, 2011 klo 5:05 pm
S
Ihania!
Kissaihmisenä mie liikutuin erityisesti tuosta pojasta, joka kirjoittaa kissastaan…
14 lokakuun, 2011 klo 8:41 am
Tuula
Viikko sitten Haagan keikalla pikkutyttö vastasi terävänä kysymykseeni, miksiköhän sammakonkutua ei saa ottaa: ”No kato ku ne pilkut on sammakon vauvoja ja olis tosi kauheeta, jos ottais toisen vauvoja.”
T von L
14 lokakuun, 2011 klo 11:03 am
Terhi
Kun vedimme Marleen kanssa monikulttuurisuustyöpajoja, teetimme seiskaluokkalaisilla kirjoitusharjoituksia mm. otsikoilla ”Kirje koulukiusaajalle” ja ”Elämäni ilman jalkoja”. Jopa äidinkielenopettaja yllättyi koululaisten kypsistä, fiksuista ja syvällisistä kirjoituksista – joita muuten lupasin kirjoittaa nettisivuilleni, note to self.
Nuorten ajatukset eivät tule näkyviin, jos niitä ei edes kysytä.
14 lokakuun, 2011 klo 11:07 am
Salla
Tuossapa muuten yksi haaste äidinkielenopettajille: Kiehtovat, ajatuksia herättävät, jopa provosoivat tai hankaliksi koettuja tunteita esiin houkuttelevat kirjoitustehtävien otsikot!
14 lokakuun, 2011 klo 11:41 am
Rouva Huu
Lapset ovat viisaita, se on totinen tosi.
Eilen Lastenkirjainstituutin Lukuvalmennusillassa alustanut sanataidekasvattaja Pia Krutsin Yöstäjän sanataidekoulusta oli tuonut tilaisuuteen myös kolme 10-12-vuotiasta sanataidekoululaista.
Tytöt puhuivat viisaasti lukemisesta ja kirjoittamisesta, ilmaisivat ajatuksensa tosi fiksusti ja filmaattisesti. He esittivät myös ratkihauskan pamfletin, jossa mm. annettiin vinkkejä vanhemmille, mitä tehdä tilanteessa jossa lapsi lukee liikaa!
Pia Krutsin myös korosti tuota lasten hoksaavaisuutta. Tosi isoja asioita ja tehtäviä voi tuoda keskusteluun ja kirjoitusharjoituksiin.
14 lokakuun, 2011 klo 11:44 am
kirsti k
Aamulehdessä oli joku aika sitten nuorten kirjoituksia koulukiusaamisesta, riipaisevia kokemuksia. Ne olivat tsiljoona kertaa havainnollisempia ja herättelevämpiä kuin toimittajien ja muiden aikuisten mitäänsanomattomat ja mihinkäänjohtamattomat tarttis-tehdä-jotain -päivittelyt aiheesta.
14 lokakuun, 2011 klo 3:07 pm
Terhi
Aiheen vierestä tai ehkä ei kuitenkaan:
Puhkun RAIVOA tarttis-tehdä-jotain-mutku-mitään-ei-voi-tehdä -päivittelyille. Sukulaistyttöni tentti ysiluokan kevään kotoa käsin rajun koulukiusaamisen takia. Koulun rehtori: ”Sinä olet ymmärtänyt nyt aivan väärin.”
Milloin kouluissa avataan silmät???
14 lokakuun, 2011 klo 4:04 pm
S
Koulukiusaamisesta: ikuisuusongelma, mutta se ei tarkoita sitä, että siltä voi sulkea silmät. Aika monissa kouluissa on nykyään käytössä KiVa koulu -systeemi, mikä on todettu toimivaksi. Pähkinänkuoressa: kuka tahansa kiusaamista huomannut oppilas voi kertoa kenelle tahansa opettajalle ja pysyä anonyymina. Opettaja vie asian KiVa-tiimille, joka puuttuu tilanteeseen napakasti. Kiusattu ei joudu kohtaamaan kiusaajaansa näissä selvityksissä, vaan heitä kuullaan erikseen.
Mie nautin työssäni nimenomaan siitä, kun lapset ja nuoret oppii ja hoksaa ja onnistuu. Niistä on niin paljon iloa: niillä on hauskoja juttuja ja myös tosi fiksuja ajatuksia. Välillä kummastuttaa, miten pihalla monet aikuiset on nuorten asioista. Silloin tulee just näitä tarttis-tehdä-jotain-mutkuja.