You are currently browsing the monthly archive for marraskuu 2011.

Lounais-Suomen Kirjailijat ry:n Anni Polva -tunnustuspalkinto jaetaan joka toinen vuosi parhaalle lasten tai nuorten sarjakirjalle. Voittaja julkistetaan Turun pääkirjaston tilaisuudessa 8.12. klo 12. Ehdokkaina tällä kertaa ovat:

Tuula Kallioniemi: Konsta, talenttitähti (Otava)

Anneli Kanto: Huippuvalmentaja (Karisto)

Tuija Lehtinen: Rebekka – Mansikoita ja Morsiusneitoja (Otava)

Jari Mäkipää: Etsivätoimisto Hurrikaani ja mysteeri Lontoossa (Tammi)

Tittamari Marttinen: Viivi Pusu ja omenankukkien yö (Tammi)

Grafomania onnittelee ehdokkaita!

Anni Polva -palkinto on myönnetty aiemmin Jukka Parkiselle ja Sari Peltoniemelle. Lisää tietoa kisasta sekä ehdokaskirjojen esittelyt Turun kaupunginkirjaston nettisivuilla.

Mainokset

Kirjailija on kumma kana. Kritiikin palstoilta se nokkii kivet ja akanat, jyvät jättää muille.

Kirjailijan herkkänahkaisuudella on syynsä. Uusi kirja on kuumana edessä, sen kansikin loistaa kirkkaammin kuin vanhojen. Objektiivisuus on mahdollista vasta kun tekijä näkee kirjan entisen minänsä tuotoksena.  Kauko-objektiivisesti.

Niin muuten, miksi puhun kirjailijasta kolmannessa persoonassa? Ketä oikein yritän hämätä?

Joskus harvoin huomaan arvostelun negatiivistenkin huomioiden arvon jo tuoreeltaan. Kriitikko sanoo sen, minkä itsekin tiesin, en vain osannut tai halunnut myöntää todeksi.  Tuollaiset hetket nytkäyttävät kirjoittamisen uuteen suuntaan.

Onneksi suomalaista lasten- ja nuortenkirjallisuutta on siunattu asiantuntevalla ja kiinnostuneella kriitikkokunnalla.  Omaa nerouttaan esitteleviä yli-ihmisiä ei alalle ole eksynyt, nukketeatteri kun ei diivoja kiinnosta. Isoimpana ongelmana on lehdistön linja. Häntien lisäksi arvosteluista typistetään koivet ja keho. Hyvä jos pää jää jäljelle haukkumaan.

Kiitokset kaikilla tämän valtakunnan pystykorville. Hyvin haukuttu.

Tietenkin tapahtuu myös vääryyksiä, oikeusmurhia lehtien sivuilla. Sellaisista kirjailijaparka pääsee yli vain myötämielisen vertaistukiryhmän avulla. Eikä me piitata niistä lainkaan! En minä eikä kana eikä se kolmannen persoonan kuningaskaan. Emmehän?


Yksi Grafomanian luonteenomaisista seikoista on kirjoittajien vaihtuvuus. Blogiin on tähän mennessä kirjoittanut postauksia 15 kirjailijaa – ja tänään joukkoon liittyy kuudestoista. Blogissa on vuosien mittaan tapahtunut liikettä, jossa aiemmat kirjoittajat ovat siirtyneet kommentoijiksi, kommentoijat kirjoittajiksi, aina kunkin elämäntilanteen ja innostuksen mukaan.

Tällä kertaa sanomme haikeasti näkemiin Tapani Baggelle ja toivotamme tervetulleeksi Hannu Hirvosen. Hannu on mainio persoona ja loistava kirjailija, ja olemme iloisia saadessamme hänet mukaan!

Linkkejä Hannusta:

Esittely Tammen sivuilla
Esittely Nuorisokirjailijoiden sivuilla
Esittely blogin Tekijät-sivulla

Supersuuret ja valontäyteiset onnittelut Vilja-Tuulia Huotariselle, jonka upea ja intensiivinen nuortenromaani Valoa, valoa, valoa on juuri saanut vuoden 2011 Finlandia Junior -palkinnon! Paula Vesala valitsi palkinnonsaajan kuuden hienon kirjan joukosta.

Tässä linkkejä aiheeseen liittyen:

Uutinen palkinnosta MTV3:n sivuilla
Uutinen palkinnosta Helsingin Sanomien sivuilla
Uutinen palkinnosta Lastenkirjahyllyssä
Kariston esittely
Helsingin Sanomien kritiikki
Parnasson kritiikki
Turun Sanomien kritiikki
Lastenkirjahyllyn kritiikki

Marraskuu

Aikakauslehdet ovat nyt pullollaan ”Näin selätät kaamosmasennuksen” –juttuja ja itsekin ostin kirkasvalolampun. Marraskuu on kuukausista julmin. Onneksi se on jo lusittu jo yli puolenvälin.
Tämä on jonkinmoinen aasinsilta varsinaiseen asiaan eli siihen mielentilaan, kun missään ei tunnu olevan alkeellisintakaan mielekkyyttä. Kun alkaa epäillä kirjoittamistaan ja pohtia vakavissaan, mikä järki on lykätä lisää kirjoja maailmaan, kun nimikkeitä tursuilee joka nurkasta. Ja kun niin monet kirjat ovat niin hyviä, paljon parempia kuin omani. Miksi yrittäisin?
Kuka minun kirjojani muka tarvitsee? Lukeeko niitä kukaan? Onko kirjan valmiiksi saaminen edes kaiken sen vaivan väärti?
Epäilen, että aika monelle tällainen epäilys aika ajoin iskee. Sillä hetkellä, kylmästi järjellä punniten, kirjoittamisessa ei todellakaan ole pointtia.
Minun eksistentiaalisia epäilyjäni helpottaa ajatus, että kirjoittaminen on palvelutoimintaa eikä pelkästään itsekästä. Joku pieni tyttö jossain lukee Futistyttö-sarjaa ja häntä huvittaa. Isä lukee lapselle iltasaduksi Virtaset-kuvakirjaa, ja molemmilla on yhteinen, kiva olo. Näytelmien suhteen ajattelen, että se on palvelutoimintaa näyttelijöille: kirjoitan heille niin hyvän tekstin kuin osaan, jotta heidän olisi hedelmällistä näytellä.
Miten pääsette marrasmielentilasta kirjoittamisen tilaan?

Lopuksi lainaan asiaan lievästi liittyvää poesiaa, kirjavinkkari Marja-Leena Mäkelän ehtoisasta runosuonesta:

Itseinhotunto

Pelkkää paskaa mieli taas lykkää,
on se pirua, etten musta mä tykkää.

Mitäs siitä, et mieli on vino ja linkku:
on tärkeintä tunnustaa sisäinen sinkku.

On joillakin vahva itsetunto,
mun itseltä puuttuu kaikki kunto.

Näin itseinho mua synkästi raastaa
ja tänään syvämasentumaan haastaa.

Jjos huomaat, miten mä mua vihaan
ole kiltti ja tartu heti hihaan.

Sano, et elämä mun on tärkee
et on itseinhossakin jotain järkee.

Astrid Lindgrenin muistoksi jaettava Alma-palkinto on suurin kansainvälinen lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinto. Tänä vuonna ehdokkaita on 184 ja heitä on 66 maasta. Suomen ehdokkaat palkinnon saajiksi ovat:

Tuula Kallioniemi
Mauri Kunnas
Stella Parland
Timo Parvela
Alexander Reichstein
Irmelin Sandman-Lilius

Grafomania huutaa hurraata kaikille loistaville ehdokkaille! Ehdokkaiden nimiä klikkaamalla löytyy lisätietoja heistä.

Palkinto jaetaan 20.3.2012.

Lisätietoja Almasta: http://alma.se/sv/

Terhi ja minä olimme viikonloppuna Vaasassa LittFesteillä. Kaksikielinen kirjallisuusfestivaali oli mahtihyvin järjestetty ja poikkeuksellisen lämminhenkinen, kotoisa. Kiinnostuneita kuulijoita riitti kaikkiin tilaisuuksiin niin paljon, että tuoleja piti haalia lisää.

Terhi puhui perjantaina seiska- ja kasiluokkalaisille, minä viitos-kuutosille. Kahdelta tytöltä sain lukuun heidän itse kirjoittamansa tekstit, joita lupasin kommentoida sähköpostitse. Oppilaat halusivat tietää, voiko kirjoittamista opetella. Ehdotin muun muassa osallistumista sanataideryhmään, mutta edes opettajat tai kirjastoväki eivät tienneet, onko Vaasassa nuorille sanataideopetusta. Lupasivat ottaa selvää. Toivottavasti löytyy, tyttöjen tekstit nimittäin huokuvat lahjakkuutta ja tarinoinnin paloa.

Terhillä ja minulla oli myös kunnia tuomaroida LittFestin yhteydessä järjestetyn tekstarikisan suomenkielisiä tekstejä, tukholmalainen lastenkirjailija Thomas Halling perehtyi ruotsinkielisiin. Kilpailun tehtävänä oli kirjoittaa viesti itselle 20 vuoden päähän. Yksi suosikeistamme oli seitsemäsluokkalaisen tytön tekstari: ”Hei 33-vuotias minä. Olet kuulemma valmistumassa farmaseutiksi. Pidä äidistä hyvää huolta, ja kun valmistut niin keksit lääkkeen isän psoriasikseen”. Moniin viesteihin sisältyi huolta tulevaisuudesta mutta myös isoja unelmia.

Olimme pökerryksissä siitä vieraanvaraisuudesta, jota saimme Vaasassa. Kaupunginkirjasto on paitsi rakennuksena upea myös sen väki on sykähdyttävää, heidän innostuksensa tarttuu. Lähdimme Vaasaan hieman marrasväsyneinä, mutta palasimme ideoita pullollaan – melkeinpä uudestisyntyneinä!

Tässä tämän vuoden Finlandia Junior -palkinnon ehdokkaat lautakunnan perusteluiden kera:

1) Hannu HirvonenPia Sakki: Rakastunut krokotiili (Tammi)

”Loistelias, lasten ja aikuisten yhteinen lukukirja kertoo pienen krokotiilin suurista tunteista. Hyväntahtoisesti maailmaan ja sen olioiden tuntemuksiin suhtautuva kirja on suloinen kertomus ylen määrin runoja synnyttävästä, ujosta rakkaudesta. Kuvitus on kertakaikkisen liikuttava ja tukee tyylilajillaan erinomaisesti kerronnan lempeää maailmaa, jossa metsän eläimet opastavat pientä krokotiilia hänen lemmentuskissaan. Rakkausteemaa käsitellään viisaasti sekä lapsen että koko elämänkaaren ja erilaisten perhemuotojen näkökulmasta. Kirja vie eri-ikäiset lukijat hellään suukottelu- ja kuiskuttelumaailmaan.”

2) Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa, valoa, valoa (Karisto)

Valoa valoa valoa on tärkeä, universaali tarina ensirakkauden korjaavasta voimasta, pohjaan saakka haavoittavasta erosta ja kuolemasta, häpeän pelosta ja sen tuhoavuudesta. Rakkauden ja erityisesti nuorten keskinäisen seksin kuvaus on huikeaa, sävykästä ja totuudellista. Pienen tytön menetetyn äidin kaipuu on järkyttävyydessään katarttista. Tunteet kerrotaan atavistisella kielellä, tapahtumien ja muistikuvien kautta, kuin taitavan elokuvaleikkaajan käsissä. Teoksen monitasoinen, runoutta lähenevä rakenne sekä tarinan sijoittaminen Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden aikaan, rinnastuu onnistuneesti valoon ja kipuun – auki olevaan ihoon, rakastajana ja rakastettuna olemiseen.”

3) Hannele HuoviKristiina Louhi: Jättityttö ja Pirhonen (Tammi)

Jättityttö ja Pirhonen on filosofinen tarina erilaisuuden ja vierauden kokemuksesta, ennakkoluulot ylittävästä ystävyydestä ja siviilirohkeudesta. Oivaltava, sekä lapsi- että aikuislukijaa innostava kuvitus kertoo koskettavasti miltä maailma näyttää jättiläisen silmissä ja miltä jättiläinen näyttää maailman silmissä.

Kuvat herkuttelevat käsitteellisyydellä. Yhdessä ihastuttavien kielikuvien kanssa ne välittävät vakuuttavasti sekä yksinäisyyden kokemuksen että ymmärretyksi tulemisen kaipuun. Kirjan visuaalinen ja kielellinen maailma luo ehjän ja taidokkaan kokonaisuuden. Jättitytön yksinäisyyden murtaa korkealle, yli oman todellisuutensa tähyävä pikkuinen Pirhonen, joka ei pelkää suuria asioita.”

4) Eija LappalainenAnne Leinonen: Routasisarukset (WSOY)

”2300-luvulle sijoittuvassa dystopiassa varallisuus ei jakaudu tasapuolisesti, syntyvyyttä säännöstellään ja ihmisen elinikää pystytään jatkamaan teknologian avulla. Eletään katastrofin jälkeistä aikaa maailmassa, jossa ihmisen ja koneen välinen raja on hämärtynyt.

Teoksen henkilöhahmot kasvavat ja syvenevät tässä visuaalisessa mielikuvittelun taidonnäytteessä, jonka yhteiskuntakritiikki puree tätäkin päivää. Kieli kulkee erinomaisena läpi teoksen loihtien eteemme maailman, jonka jokainen yksityiskohta on tarkoin ja harkiten mietitty. Routasisarukset ei sorru synkistelyyn, eikä selittelyyn. Teos herättää kysymään, millaista tulevaisuutta olemme itsellemme luomassa?”

5) Sisko Latvus: Kaukana omalta maalta (WSOY)

”Teos kertoo koskettavan tarinan perheestä, joka joutuu sodan vuoksi rakentamaan arjen joka päivä uudestaan. Latvus kuvaa hätkähdyttävän todentuntuisesti niitä inkerinsuomalaisten kokemuksia, joiden vaikutuksia nuoren lukijan lähipiiri saattaa yhä itsessään tunnistaa. Monet teoksen teemoista ovat tuttuja myös tämän päivän uutisista. Erityisesti nälän ja sen seurausten kuvaus on vaikuttavaa. Kerronnan tukena on kirjoittajan tekemä mittava taustatyö.

Sota rikkoo henkilökohtaisen elämän, mutta ei poista tunteiden sävyjä. Päähenkilön aikuiseksi kasvamisessa rakkauden kohtaaminen on ihan yhtä tärkeää kuin pelon ja fyysisen kivun sietäminen. Selviytyminen ei tarkoita suurta sankaruutta, vaan kykyä elää nykyhetkessä. ’Elämä alkaa siitä, että etsitään puita ja tehdään tuli.'”

6) Marjatta LevantoJulia Vuori: Taivaallinen suurperhe (Otava)

Taivaallinen suurperhe muodostuu myyttien, uskomusten ja uskontojen henkiolennoista. Erilaiset maailmankatsomukset elävät kauniisti rinnakkain. Perinteiset luokittelut hyvän ja pahan sekä kauniin ja ruman välillä käyvät tarpeettomiksi. Tämä on ansiokas kannanotto monikulttuurisen taiteen lukemiseen ja ymmärtämiseen.

Levannon teksti tuo tarinat ja niiden henkilöt tuttavallisen lähelle. Viimeistellyt sanavalinnat ja kauniisti rytmittyvät lauseet sopivat erinomaisesti myös ääneen luettaviksi. Teemaan liittyvät taideteokset on valittu harkiten. Julia Vuoren luomat olennot kommunikoivat sekä tekstin että taideteosten kanssa ja rinnastavat ne konkreettisesti nykypäivään. Lukijan maailmakuva eheytyy sekä ajattelun että elämyksen tasolla.”

Grafomania onnittelee erittäin lämpimästi kaikkia ehdokkaita!

Noin tarkalleen vuosi sitten minulla oli salaisuus, josta en saanut kertoa kuin puolisolleni. Kävin selaamassa kavereiden päivityksiä ja koetin puolikkaista äänenpainoista päätellä, kenet tapaisin seuraavana päivänä Finlandia Junior-palkinnon ehdokkaiden julkistajaisissa.

Seurasin kirjaveikkauksia ja keskusteluja ja eläydyin kovasti Hesarin esikoiskirjakilpailuun, jossa myös oli ehdolla läheisiä ystäviä.  Ihmisten suhteita ehdokkuuteen oli monenlaisia: osa sanoi ehdokkuuden olevan tunnustus omasta työstä, osa puhui asiasta onnenkantamoisena, muutamalle lyhytlistalla olo oli jännitysgrilli, josta pääsisi pois vasta, kun palkinto ratkeaisi, normaali elämä ja kyky paneutua uuteen kirjoitustyöhön palautuisivat vasta sen jälkeen.

Oma grillini alkoi kivasti. Kättelin kaikki ehdokkaat.
Poseerasin kuvissa, vaikka en todella ole filmikärpänen.
Keksin nokkelan onelinerin kirjan merkityksestä ja kurkkasin kirjani takaa teeveespotissa, koska niin piti.

Hulluinta kaikista oli, että tein viime syksynä  Julia Cameronin Tie Luovuuteen –kirjaa toista kertaa läpi. Olin kokenut sen välttämättömäksi päästäkseni eteenpäin. Olin juuttunut viikkoon 8: Vahvuuden elpyminen. Viikkotehtävät ilkkuivat minua, käskivät minua unelmoimaan asioita viiden vuoden päähän, vuoden päähän ja viikon päähän.  Taoin läksyjen vastauksia tekstiksi koko ehdokkuuden ajan. Olin huono. Koin häpeää ja riemua, vuorotellen. Jonkunlainen aallonharja tai –pohja käytiin siinä vaiheessa, kun  kuulin Varman Huhun perjantaina, että voittaja tietää jo.  Kun minulle soitettiin tiistaina, ajattelin sen olevan pila.

En ehkä ollut tarpeeksi valmistautunut kaikkeen siihen hälinään ja hulinaan, siihen isoon koneistoon, joka näillä palkinnoilla on. Olenkin sanonut, että palkinto ja tämä vuosi on ollut huvipuistomatka, välillä on siepannut mahasta, on nähnyt nopealla vauhdilla paljon maisemia, pari karmaisevaa kertaa on tullut heitetyksi vaunun laitaa vasten, kun vaunu kiipeää vinosti uutta ylämäkeä… Olen myös saanut toteuttaa monta unelmaa. Monta niistäkin, joita kirjasin Cameron-vihkooni. Siitä on syntynyt suunnaton kiitollisuus.

Huomenna aamupäivällä on uusien ehdokkaiden vuoro. Olisin halunnut olla siellä, taputtamassa nämä kirjailijat lavalle, sanomassa jokaiselle onnea henkilökohtaisesti.  Olen kuitenkin muualla työn ääressä, suurella Pohjanmaalla, koulu- ja kirjastokeikalla.

Valehtelisin, jos väittäisin, ettei mieleni kulkisi silti huomiseen ja näihin muutamaan, joilla tänä iltana vielä hetken se suuri salaisuus…

Siirrän Annelin edelliseen postaukseen kirjoittaman kommentin tähän, jottei se jää pimentoon:
”Rouva Huu on tapansa mukaan julkistanut oman Junior Finlandia -varjolistansa sekä laatinut monipuolisen katsauksen tämän vuoden lasten- ja nuortenkirjoista.
Nolotti, kun niin monet mainituista kirjoista ovat minulle joko aivan tuntemattomia tai kuuluvat “pitäisi lukea” -listaan.
Haluatteko paljastaa viime vuoden lukuelämyksiänne? Tämä ei ole siis paremmuusjärjestys, koska niin paljon on jäänyt lukematta ja kuten tiedämme, kirjoja ei voi kilpailuttaa kuin hevosia.
Minulle on kuluvalta vuodelta jäänyt erityisesti mieleen Vilja-Tuulia Huotarisen Valoa valoa valoa, joka oli häikäisevä kirja, Sari Peltoniemen mystinen Kuulen kutsun metsänpeittoon ja Kirsti Kurosen raikas avaus niinkin outoon genreen kuin nuorten runouteen eli Likkojen lipas. Novellikokoelmasta Etsijät tykkäsin paljon, mutta en enää muista, onko se tämän vuoden kirjoja. Tänä vuonna sen kuitenkin luin.”

Uusimmat kommentit

kirsti k artikkeliin Sielunmaisemia
annelitre artikkeliin Välähdyksiä Turusta ja palkint…
milateras artikkeliin Välähdyksiä Turusta ja palkint…
Raili artikkeliin Välähdyksiä Turusta ja palkint…
kirsti k artikkeliin Syysmetsässä

Arkistot