Kirjailija kouluvierailulla: ”Mitä luulette, että kirjailija hommailee päivisin?”
Ekaluokkalainen tyttö: ”Ainakin laittaa ruokaa.”
Mämmikästä ja munakasta pääsiäistä kaikille Grafomanian lukijoille!
Kirsti Kuronen, Raili Mikkanen, Minna Mikkonen, Mila Teräs
5 huhtikuun, 2012 in Raapustuksia
illusionistitoimitus: Vapaa kirjailija / vangittu… | |
Hannu: Vapaa kirjailija / vangittu… | |
Hannu: Vapaa kirjailija / vangittu… | |
Kaija: Vaatteinani pakkanen ja t… | |
Markku Kesti: Muutamia hassuja ilmeitä ja… |
Pidä blogia WordPress.comissa.Ben Eastaugh and Chris Sternal-Johnson.
17 kommenttia
Comments feed for this article
5 huhtikuun, 2012 klo 10:02 am
Marko Kitti
Ainakin pesee pyykkiä, tiskaa, imuroi, maalaa pääsiäismunia, laatii ostoslistaa, ripustaa pestyt pyykit kuivumaan ja syö sen laittamansa ruoan. Ja vähän kirjoittaakin. Hyvää pääsiäistä!
5 huhtikuun, 2012 klo 10:08 am
Nimetön
Mitä luulette, että kirjailija hommailee pääsiäisenä?
Kirjoittaa. Tai arvelee kirjoittavansa.
Oli vähällä mennä suunnitelmat pieleen ja tulla itku silmään. Olin ajatellut pääsiäisen yksinäisessä rauhassa (=mukulat maailmalla) kirjoittaa Futistyttö 5:n kakkosversion.
Tietokoneen ruutu simahti. Meni pimeäksi.
Siellä oli kyllä varmuuskopioita ja tiedosto sijoitettuna jopa dropboxiin. Mutta milläs löydät, kun tulevaisuus näyttää erittäin mustalta vain. Ei edes kursori vilku.
Onni onnettomuudessa on Pietarin reissun vuoksi juuri ostettu miniläppäri. Sähkäpostissa pitäisi tiedosto olla. Webmailin kautta saan näkyviin kaikki saapuneet, mutta vain miniläppärin kautta lähetetyt.
Muistitikku!
Siellä olivat KAIKKI MUUT tiedostot, mutta futista ei.
Sormet ja varpaat pystyyn, että a) kustannustoimittaja olisi kiirastorstaina töissä b) että hän ei olisi poistanut posteistaan futistiedostoja.
Onni onnettomuudessa. Juuri näin on asianlaita. Hetkessä saan rakkaan tiedostoni.
Oi mikä onni, että pääsen tekemään töitä pääsiäisenä!
Anneli
5 huhtikuun, 2012 klo 10:41 am
hollolankirjasto
Minulla kävi aikoinani graduni kanssa samoin kuin Annelilla. Onneksi puolen vuoden kirjoitustyö ei ollut kadonnut, mutta tuskaisen puoli päivää vietin etsien varmuuskopioita ja palautellen korruptoituneen muistitikun syövereistä tiedostojen osia. Ymmärrän hyvin millainen euforia valtaa kirjailijan kun teksti ei olekaan tuhoutunut koneen mukana. Toivottavasti hyvän olon tunne seuraa mukaan pääsiäisenä kirjoitettuun tekstiin!
Tallessa olevia ja ajantasaisia turvakopioita kaikille kirjailijoille ja hyvää pääsiäistä kaikille tasapuolisesti!
toivottelee markku-setä
5 huhtikuun, 2012 klo 10:59 am
kirsti k
Huh Anneli, onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin!
Minulla katosi bittiavaruuteen vuonna 1997 melkein sata runoa. Ei silloin mitään tikkuja ollut. Hirveä hetki, huusin suoraa huutoa tuntikausia ja luulin lopulta tukehtuvani. Päätin kuitenkin lähteä silmät turvoksissa tanssiharjoituksiin, missä keksin kirjoittaa kaiken uudelleen. Yhden yön kirjoitin, kaivelin muistiani. Onneksi olin lukenut runot pari päivää aiemmin ääneen, joten niistä oli murusia mielen pohjukassa.
Tietokoneasiantuntija tuli seuraavana aamuna ja löysi koneen uumenista runonjäämiä: käsittämättömiä hieroglyfejä näytön täydeltä ja pari yksittäistä sanaa. Mutta siinä vaiheessa olin jo saanut kirjoitettua runot uusiksi, yön yli valvoneena mutta onnellisena. Eivät ne runot tietenkään samoja olleet. Parempia, uskoisin.
5 huhtikuun, 2012 klo 11:18 am
Terhi
Voi ei Anneli, sulle on sattunut ja tapahtunut (liikaa) tällä viikolla! Helpotuksen huokaus. Hyvänä uutisena kerrottakoon myös, ettei Itella ollut peloistamme huolimatta kadottanut Korkean puolison käsistä… Palataan siihen ensi viikolla.
Minä imuroin kämppääni niin tomerasti opiskeluaikana, että räsäytin läppärin lattialle. Näyttö meni täysin palasiksi. Gradu tietenkin sisällä, mutta onneksi se saatiin kaivettua kovalevyltä.
Toinen tarina. Mies aamulla:
– Onhan sinulla varmasti varmuuskopio romaanistasi?
– Haloo, tietenkin on!
(lue: ei tietenkään ole)
Samana aamuna Amsterdam, Anne F. ja minä -käsis katoaa taivaan tuuliin. Rikkonainen tiedosto lähetettiin hollantilaiselle ekspertille korjattavaksi, joka fiksasi sen saman päivän aikana…
Nykyisin eri versioita on sekä DropBoxissa että sähköpostissa.
5 huhtikuun, 2012 klo 12:26 pm
Nimetön
Kuten ylläolevasta huomaat, ei aina auta, vaikka olisi Dropboxissa ja sähköpostissa. Muistitikku! Printti!
On tosiaan ollut huonoa tuuria tällä viikolla. Mutta koneethan hajoava aina porukalla, eivät yksin. Samalla viikolla meni siis auto, pesukone ja tietokone. Ehkä kolme riittää, kun kolme on satumainen luku?
Kuvioon olisi hyvin sopinut, että posti hukkaa käsikirjoituksemme. Helpottavaa kuulla, että tallella on.
Ehkä huono tuuri (jota siis on ollut muutenkin kuin koneiden suhteen) päättyy tähän?
Anneli
5 huhtikuun, 2012 klo 1:38 pm
Kirsi Pee
Ulkoinen kovalevy, ehdottoman tärkeä hankinta! Ja piuha irti varsinaisesta työkoneesta muulloin kuin varmuuskopioiden teon aikana.
Puolison on todella tärkeä pitää työasiansa (=valokuvansa) varmassa tallessa. On tallessa kolmessa eri paikassa, varmuuskopiointi säännöllistä, yksi versio kokonaan eri rakennuksessa.
No joo, eikö kuulosta hienolta.. milloinkahan itse pystyisi samaan..? Ja samoin täällä: puolisolle ei ainakana pidä tunnustaa, että varmuuskopiointi on vähän heikosti muistettu..
Sähköpostiin lähettäminen on kyllä yksi helpoimmista ja parhaista.
Mitä kirjailija tekee päivisin? Hm, tekee mieli kysyä se toinenkin puoli, mitä kirjailija sitten öisin tekee..??!!
5 huhtikuun, 2012 klo 1:49 pm
Stazzy
Dropboxin webbisivun kauttahan saa ongittua useamman vanhankin version esiin.
Mulla on dropboxin avulla siis tiedostot käytännössä saatavilla kahdella koneella + puhelimella + missä tahansa missä on nettiyhteys (paitsi työpaikalla, kun ruojat ovat blokanneet dropboxin.)
5 huhtikuun, 2012 klo 1:51 pm
Stazzy
Tämä siis, kun en ymmärtänyt, miksi Anneli ei päässyt miniläppärillään hakemaan tiedostoaan dropboxista. (?)
5 huhtikuun, 2012 klo 3:50 pm
Nimetön
Siksi että hän täysin rähmäkäpälä tällaisten hienouksien suhteen ja osaa juuri ja juuri onkia tiedostonsa tietokoneensa dropbox-kuvakkeen alta, mutta kun tietokoneen pimennyttyä myös dropbox pimeni, hän meni tiedottomaksi ja taidottomaksi.
Ja alkoi odottaa tietokoneviisaan poikansa paluuta vierailta mailta, mikä ei tapahdu ennen kuin pääsiäisen jälkeen.
se sama osaamaton…
5 huhtikuun, 2012 klo 3:53 pm
Nimetön
äh, taas komenttini katosi. Sorry siis jos tulee kahdesti.
Mutta. Syy se, että en osaa. Osaan just klikata dropbox-kuvaketta ja löytää tiedostot, mutta ei harmainta hajua, mitä muuta kautta pääsisin kyseiseen lelulaatikkoon.
anneli
5 huhtikuun, 2012 klo 6:56 pm
Tyttö
Itselläni vanhan koneen kanssa kävi niin, että näyttö alkoi vedellä viimeisiään eli saattoi aina tuosta vain simahdella ja kone piti sitten sammuttaa muita keinoja käyttäen ja käynnistää uudelleen n. 30min-1h:n päästä jolloin näyttö suostui taas toimimaan.
No kerran sitten kesken kirjoittamisen näyttö simahti, ensin vedin hirveät itkupotku raivarit ja pyörin ympäri huonetta. Sitten tulikin älunväläys, muistin että päällimmäisenä oli avoimena ollut juuri wordin ikkuna painelin näppäimistöllä ohjelman sammutuksen muistellen, että ohjelmaa sammuttaessa se kysyy tallennetaanko tallentamattomat muutokset ja sinisenä (ns. valmiiksi valittuna) vilkkuu tallenna nyt kohta ja painan enteriä hyväksyäkseni tallennuksen. Sitten sammutin koneen ja toivoin parasta, kun sitten tunnin päästä kävin tarkistamassa tilanteen tiedosto oli tallessa kaikkine muutoksineen ❤ Tämän tapahtuman jälkeen olen oppinut aina tallentamaan tiedostot siinä välissä kun hetkeksi avaan netti-ikkunan wordin päälle. Teen näin edelleen vaikka nyt on jo uusi kone, kun vanhan näyttö kuoli lopullisesti (jouduttiin kaikki tiedostot siirtämään kovalevyltä uuden koneen levylle, mutta onneksi kaikki oli tallessa). Itselläni siis aina ollut mac, joten siksi kymmenen vuotta vanhan koneen näytön mennessä rikki on sama ostaa uusi kone.
Itse en ole vielä ihan kirjailija, mutta oma vastaukseni tuohon, mitä teen päivisin. Käyn kiltisti nuristen koulua ja lenkitän koiran kahdesti päivässä, syön, katson tv:tä ja istun koneella. Plus nukun tunnin kahden päikkäreitä.
6 huhtikuun, 2012 klo 12:19 am
Stazzy
Anneli: http://www.dropbox.com
ja sieltä kirjaudut sisään sähköpostillasi ja salasanallasi. Kaikki tiedostot siellä ihan samassa järjestyksessä kuin kotikoneellasikin.
6 huhtikuun, 2012 klo 8:35 am
Nimetön
Kiitos! Kokeilen heti. Siis jos muistan salasanani…
6 huhtikuun, 2012 klo 8:39 am
Nimetön
Se toimi! Toinen kiitos!
6 huhtikuun, 2012 klo 11:28 am
kirsti k
Tyttö, päikkärit kuuluvat ehdottomasti kirjailijan päiväohjelmaan!
6 huhtikuun, 2012 klo 1:48 pm
Kirsi Pee
Uhhoh..hoijaa.. Just heräsin kunnon nokkaunilta. Ehkä minustakin tulee oikea kirjialija! 😀