Kirjailija kouluvierailulla: ”Mitä luulette, että kirjailija hommailee päivisin?”
Ekaluokkalainen tyttö: ”Ainakin laittaa ruokaa.”
Mämmikästä ja munakasta pääsiäistä kaikille Grafomanian lukijoille!
Mainokset
Uusimmat kommentit
 | Seppo artikkeliin Murrejuttuja jäähyväisiksi |
 | Raili artikkeliin Punaisesta langasta |
 | minnaeveliina artikkeliin Punaisesta langasta |
| minnaeveliina artikkeliin Punaisesta langasta |
| Nimetön artikkeliin Punaisesta langasta |
Viimeisimmät artikkelit
Arkistot
- kesäkuu 2018
- Touko 2018
- huhtikuu 2018
- maaliskuu 2018
- helmikuu 2018
- tammikuu 2018
- joulukuu 2017
- marraskuu 2017
- lokakuu 2017
- syyskuu 2017
- elokuu 2017
- heinäkuu 2017
- kesäkuu 2017
- Touko 2017
- huhtikuu 2017
- maaliskuu 2017
- helmikuu 2017
- tammikuu 2017
- joulukuu 2016
- marraskuu 2016
- lokakuu 2016
- syyskuu 2016
- elokuu 2016
- heinäkuu 2016
- kesäkuu 2016
- Touko 2016
- huhtikuu 2016
- maaliskuu 2016
- helmikuu 2016
- tammikuu 2016
- joulukuu 2015
- marraskuu 2015
- lokakuu 2015
- syyskuu 2015
- elokuu 2015
- heinäkuu 2015
- kesäkuu 2015
- Touko 2015
- huhtikuu 2015
- maaliskuu 2015
- helmikuu 2015
- tammikuu 2015
- joulukuu 2014
- marraskuu 2014
- lokakuu 2014
- syyskuu 2014
- elokuu 2014
- heinäkuu 2014
- kesäkuu 2014
- Touko 2014
- huhtikuu 2014
- maaliskuu 2014
- helmikuu 2014
- tammikuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- lokakuu 2013
- syyskuu 2013
- elokuu 2013
- heinäkuu 2013
- kesäkuu 2013
- Touko 2013
- huhtikuu 2013
- maaliskuu 2013
- helmikuu 2013
- tammikuu 2013
- joulukuu 2012
- marraskuu 2012
- lokakuu 2012
- syyskuu 2012
- elokuu 2012
- heinäkuu 2012
- kesäkuu 2012
- Touko 2012
- huhtikuu 2012
- maaliskuu 2012
- helmikuu 2012
- tammikuu 2012
- joulukuu 2011
- marraskuu 2011
- lokakuu 2011
- syyskuu 2011
- elokuu 2011
- heinäkuu 2011
- kesäkuu 2011
- Touko 2011
- huhtikuu 2011
- maaliskuu 2011
- helmikuu 2011
- tammikuu 2011
- joulukuu 2010
- marraskuu 2010
- lokakuu 2010
- syyskuu 2010
- elokuu 2010
- heinäkuu 2010
- kesäkuu 2010
- Touko 2010
- huhtikuu 2010
- maaliskuu 2010
- helmikuu 2010
- tammikuu 2010
- joulukuu 2009
- marraskuu 2009
- lokakuu 2009
- syyskuu 2009
- elokuu 2009
- heinäkuu 2009
- kesäkuu 2009
- Touko 2009
- huhtikuu 2009
- maaliskuu 2009
- helmikuu 2009
- tammikuu 2009
- joulukuu 2008
- marraskuu 2008
- lokakuu 2008
- syyskuu 2008
- elokuu 2008
- heinäkuu 2008
- kesäkuu 2008
- Touko 2008
- huhtikuu 2008
- maaliskuu 2008
- helmikuu 2008
- tammikuu 2008
- joulukuu 2007
- marraskuu 2007
- lokakuu 2007
- syyskuu 2007
- elokuu 2007
- heinäkuu 2007
- kesäkuu 2007
- Touko 2007
- huhtikuu 2007
- maaliskuu 2007
- helmikuu 2007
- tammikuu 2007
Mainokset
17 kommenttia
Comments feed for this article
huhtikuu 5, 2012 klo 10:02 am
Marko Kitti
Ainakin pesee pyykkiä, tiskaa, imuroi, maalaa pääsiäismunia, laatii ostoslistaa, ripustaa pestyt pyykit kuivumaan ja syö sen laittamansa ruoan. Ja vähän kirjoittaakin. Hyvää pääsiäistä!
huhtikuu 5, 2012 klo 10:08 am
Nimetön
Mitä luulette, että kirjailija hommailee pääsiäisenä?
Kirjoittaa. Tai arvelee kirjoittavansa.
Oli vähällä mennä suunnitelmat pieleen ja tulla itku silmään. Olin ajatellut pääsiäisen yksinäisessä rauhassa (=mukulat maailmalla) kirjoittaa Futistyttö 5:n kakkosversion.
Tietokoneen ruutu simahti. Meni pimeäksi.
Siellä oli kyllä varmuuskopioita ja tiedosto sijoitettuna jopa dropboxiin. Mutta milläs löydät, kun tulevaisuus näyttää erittäin mustalta vain. Ei edes kursori vilku.
Onni onnettomuudessa on Pietarin reissun vuoksi juuri ostettu miniläppäri. Sähkäpostissa pitäisi tiedosto olla. Webmailin kautta saan näkyviin kaikki saapuneet, mutta vain miniläppärin kautta lähetetyt.
Muistitikku!
Siellä olivat KAIKKI MUUT tiedostot, mutta futista ei.
Sormet ja varpaat pystyyn, että a) kustannustoimittaja olisi kiirastorstaina töissä b) että hän ei olisi poistanut posteistaan futistiedostoja.
Onni onnettomuudessa. Juuri näin on asianlaita. Hetkessä saan rakkaan tiedostoni.
Oi mikä onni, että pääsen tekemään töitä pääsiäisenä!
Anneli
huhtikuu 5, 2012 klo 10:41 am
hollolankirjasto
Minulla kävi aikoinani graduni kanssa samoin kuin Annelilla. Onneksi puolen vuoden kirjoitustyö ei ollut kadonnut, mutta tuskaisen puoli päivää vietin etsien varmuuskopioita ja palautellen korruptoituneen muistitikun syövereistä tiedostojen osia. Ymmärrän hyvin millainen euforia valtaa kirjailijan kun teksti ei olekaan tuhoutunut koneen mukana. Toivottavasti hyvän olon tunne seuraa mukaan pääsiäisenä kirjoitettuun tekstiin!
Tallessa olevia ja ajantasaisia turvakopioita kaikille kirjailijoille ja hyvää pääsiäistä kaikille tasapuolisesti!
toivottelee markku-setä
huhtikuu 5, 2012 klo 10:59 am
kirsti k
Huh Anneli, onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin!
Minulla katosi bittiavaruuteen vuonna 1997 melkein sata runoa. Ei silloin mitään tikkuja ollut. Hirveä hetki, huusin suoraa huutoa tuntikausia ja luulin lopulta tukehtuvani. Päätin kuitenkin lähteä silmät turvoksissa tanssiharjoituksiin, missä keksin kirjoittaa kaiken uudelleen. Yhden yön kirjoitin, kaivelin muistiani. Onneksi olin lukenut runot pari päivää aiemmin ääneen, joten niistä oli murusia mielen pohjukassa.
Tietokoneasiantuntija tuli seuraavana aamuna ja löysi koneen uumenista runonjäämiä: käsittämättömiä hieroglyfejä näytön täydeltä ja pari yksittäistä sanaa. Mutta siinä vaiheessa olin jo saanut kirjoitettua runot uusiksi, yön yli valvoneena mutta onnellisena. Eivät ne runot tietenkään samoja olleet. Parempia, uskoisin.
huhtikuu 5, 2012 klo 11:18 am
Terhi
Voi ei Anneli, sulle on sattunut ja tapahtunut (liikaa) tällä viikolla! Helpotuksen huokaus. Hyvänä uutisena kerrottakoon myös, ettei Itella ollut peloistamme huolimatta kadottanut Korkean puolison käsistä… Palataan siihen ensi viikolla.
Minä imuroin kämppääni niin tomerasti opiskeluaikana, että räsäytin läppärin lattialle. Näyttö meni täysin palasiksi. Gradu tietenkin sisällä, mutta onneksi se saatiin kaivettua kovalevyltä.
Toinen tarina. Mies aamulla:
– Onhan sinulla varmasti varmuuskopio romaanistasi?
– Haloo, tietenkin on!
(lue: ei tietenkään ole)
Samana aamuna Amsterdam, Anne F. ja minä -käsis katoaa taivaan tuuliin. Rikkonainen tiedosto lähetettiin hollantilaiselle ekspertille korjattavaksi, joka fiksasi sen saman päivän aikana…
Nykyisin eri versioita on sekä DropBoxissa että sähköpostissa.
huhtikuu 5, 2012 klo 12:26 pm
Nimetön
Kuten ylläolevasta huomaat, ei aina auta, vaikka olisi Dropboxissa ja sähköpostissa. Muistitikku! Printti!
On tosiaan ollut huonoa tuuria tällä viikolla. Mutta koneethan hajoava aina porukalla, eivät yksin. Samalla viikolla meni siis auto, pesukone ja tietokone. Ehkä kolme riittää, kun kolme on satumainen luku?
Kuvioon olisi hyvin sopinut, että posti hukkaa käsikirjoituksemme. Helpottavaa kuulla, että tallella on.
Ehkä huono tuuri (jota siis on ollut muutenkin kuin koneiden suhteen) päättyy tähän?
Anneli
huhtikuu 5, 2012 klo 1:38 pm
Kirsi Pee
Ulkoinen kovalevy, ehdottoman tärkeä hankinta! Ja piuha irti varsinaisesta työkoneesta muulloin kuin varmuuskopioiden teon aikana.
Puolison on todella tärkeä pitää työasiansa (=valokuvansa) varmassa tallessa. On tallessa kolmessa eri paikassa, varmuuskopiointi säännöllistä, yksi versio kokonaan eri rakennuksessa.
No joo, eikö kuulosta hienolta.. milloinkahan itse pystyisi samaan..? Ja samoin täällä: puolisolle ei ainakana pidä tunnustaa, että varmuuskopiointi on vähän heikosti muistettu..
Sähköpostiin lähettäminen on kyllä yksi helpoimmista ja parhaista.
Mitä kirjailija tekee päivisin? Hm, tekee mieli kysyä se toinenkin puoli, mitä kirjailija sitten öisin tekee..??!!
huhtikuu 5, 2012 klo 1:49 pm
Stazzy
Dropboxin webbisivun kauttahan saa ongittua useamman vanhankin version esiin.
Mulla on dropboxin avulla siis tiedostot käytännössä saatavilla kahdella koneella + puhelimella + missä tahansa missä on nettiyhteys (paitsi työpaikalla, kun ruojat ovat blokanneet dropboxin.)
huhtikuu 5, 2012 klo 1:51 pm
Stazzy
Tämä siis, kun en ymmärtänyt, miksi Anneli ei päässyt miniläppärillään hakemaan tiedostoaan dropboxista. (?)
huhtikuu 5, 2012 klo 3:50 pm
Nimetön
Siksi että hän täysin rähmäkäpälä tällaisten hienouksien suhteen ja osaa juuri ja juuri onkia tiedostonsa tietokoneensa dropbox-kuvakkeen alta, mutta kun tietokoneen pimennyttyä myös dropbox pimeni, hän meni tiedottomaksi ja taidottomaksi.
Ja alkoi odottaa tietokoneviisaan poikansa paluuta vierailta mailta, mikä ei tapahdu ennen kuin pääsiäisen jälkeen.
se sama osaamaton…
huhtikuu 5, 2012 klo 3:53 pm
Nimetön
äh, taas komenttini katosi. Sorry siis jos tulee kahdesti.
Mutta. Syy se, että en osaa. Osaan just klikata dropbox-kuvaketta ja löytää tiedostot, mutta ei harmainta hajua, mitä muuta kautta pääsisin kyseiseen lelulaatikkoon.
anneli
huhtikuu 5, 2012 klo 6:56 pm
Tyttö
Itselläni vanhan koneen kanssa kävi niin, että näyttö alkoi vedellä viimeisiään eli saattoi aina tuosta vain simahdella ja kone piti sitten sammuttaa muita keinoja käyttäen ja käynnistää uudelleen n. 30min-1h:n päästä jolloin näyttö suostui taas toimimaan.
No kerran sitten kesken kirjoittamisen näyttö simahti, ensin vedin hirveät itkupotku raivarit ja pyörin ympäri huonetta. Sitten tulikin älunväläys, muistin että päällimmäisenä oli avoimena ollut juuri wordin ikkuna painelin näppäimistöllä ohjelman sammutuksen muistellen, että ohjelmaa sammuttaessa se kysyy tallennetaanko tallentamattomat muutokset ja sinisenä (ns. valmiiksi valittuna) vilkkuu tallenna nyt kohta ja painan enteriä hyväksyäkseni tallennuksen. Sitten sammutin koneen ja toivoin parasta, kun sitten tunnin päästä kävin tarkistamassa tilanteen tiedosto oli tallessa kaikkine muutoksineen ❤ Tämän tapahtuman jälkeen olen oppinut aina tallentamaan tiedostot siinä välissä kun hetkeksi avaan netti-ikkunan wordin päälle. Teen näin edelleen vaikka nyt on jo uusi kone, kun vanhan näyttö kuoli lopullisesti (jouduttiin kaikki tiedostot siirtämään kovalevyltä uuden koneen levylle, mutta onneksi kaikki oli tallessa). Itselläni siis aina ollut mac, joten siksi kymmenen vuotta vanhan koneen näytön mennessä rikki on sama ostaa uusi kone.
Itse en ole vielä ihan kirjailija, mutta oma vastaukseni tuohon, mitä teen päivisin. Käyn kiltisti nuristen koulua ja lenkitän koiran kahdesti päivässä, syön, katson tv:tä ja istun koneella. Plus nukun tunnin kahden päikkäreitä.
huhtikuu 6, 2012 klo 12:19 am
Stazzy
Anneli: http://www.dropbox.com
ja sieltä kirjaudut sisään sähköpostillasi ja salasanallasi. Kaikki tiedostot siellä ihan samassa järjestyksessä kuin kotikoneellasikin.
huhtikuu 6, 2012 klo 8:35 am
Nimetön
Kiitos! Kokeilen heti. Siis jos muistan salasanani…
huhtikuu 6, 2012 klo 8:39 am
Nimetön
Se toimi! Toinen kiitos!
huhtikuu 6, 2012 klo 11:28 am
kirsti k
Tyttö, päikkärit kuuluvat ehdottomasti kirjailijan päiväohjelmaan!
huhtikuu 6, 2012 klo 1:48 pm
Kirsi Pee
Uhhoh..hoijaa.. Just heräsin kunnon nokkaunilta. Ehkä minustakin tulee oikea kirjialija! 😀