Joidenkin kirjojen lukeminen jää syystä tai toisesta kesken. Listaan tähän muutamia, joita olen aloittanut mutta en ole päässyt loppuun ja yritän samalla hahmottaa, miksi kirjat ovat jääneet minulta kesken.

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen

Sinuhen keskenjättöön ei liity mitään dramaattista. Olin muistaakseni yläasteella, kun otimme äitini kanssa tavaksi kuunnella Sinuhea äänikirjana ja neuloa samalla. Äänikirjan kesto on liki 40 tuntia, joten aikamoisen määrän villasukkia tai kaulahuiveja olisi saanut neuloa. Elämään tuli muita kiireitä, joten kuunteleminen jäi kesken. Jatkoin jonkin ajan kuluttua Sinuhen parissa, tällä kertaa lukien itse, mutta meillä oli kotona vain iso, kuvitettu laitos, jonka lukeminen oli hankalaa. Sinuhe joutui syrjään helpomman kokoisten kirjojen tieltä. Tarkoitukseni on kyllä lukea se vielä joskus, ihan alusta loppuun saakka.

Alfred Döblin: Berlin Alexanderplatz

Muuttaessani Berliiniin vuonna 2005 aikomuksenani oli lukea Alfred Döblinin Berlin Alexanderplatz. Aloitin kirjan ennakkoluulottomasti, mutta jostain syystä se ei tempaissut mukaansa. Ehkä kieli tuntui hankalalta, kerronta raskaalta. Oli miten oli, muut kirjan kiilasivat väliin ja Berlin Alexanderplatz jäi. Yritän joskus uudestaan, toivon mukaan hieman kärsivällisempänä.

Anthony Burgess: Kellopeli appelsiini

Aloitin Kellopeli appelsiinin lukemisen innokkaasti, ja minulla oli selvä mielikuva siitä, millaista kirjaa ja kieltä odotin. Ensimmäisten kymmenien sivujen aikana romaani ei vastannut odotuksiani, joten keskenhän sekin jäi. Syynä ei varmastikaan ollut itse kirjan laatu vaan teoksen ja odotusteni kohtaamattomuus. Uusi yritys jossain vaiheessa ilman odotuksia.

J. R. R. Tolkien: Silmarillion

Kun Hobitti ja Taru sormusten herrasta oli kulutettu kannesta kanteen jo useamman kerran, rupesin lukemaan Silmarillionia. Mutta kun ei. Vakavat ja raskaat jumaltarut eivät jaksaneet kiinnostaa minua silloin noin 13-vuotiaana, ja luulen, etten tule tarttumaan kirjaan nytkään. Kaipaisin liikaa hilpeitä hobitteja pullistelevan mahtipontisuuden rinnalle.

Nick Hornby: Hornankattila

Olin lukenut Hornbyä aiemminkin ja pitänyt lukemastani. Kaipasin jotain kevyehköä ja hauskahkoa luettavaa, joten tartuin Hornankattilaan. Tajusin kuitenkin hyvin pian, että nauttiakseni kirjasta kunnolla minulla pitäisi olla jotain todellista kokemusta jalkapallojoukkueen fanittamisesta. Jos tahdon lukea Hornbyä, on olemassa muitakin vaihtoehtoja, joten Hornankattila jää luultavasti ikuisesti kesken.

Minulta jää kirjoja nykyään kesken aika harvoin. Se johtuu pitkälti siitä, että lukemiseni on jakautunut entistä selvemmin työlukemiseen ja huvilukemiseen. Arvostelukirjat luen tietenkin loppuun. Omaksi ilokseni lukemani kirjat puolestaan valitsen yhä tarkemmin. Juuri nyt tosin tilanne on se, että pari kesälomakirjaa on kesken, mutta syksyn arvostelukirjoja on pinossa jo sen verran, että niitä on pakko alkaa lukea. Haruki Murakamin Suuri lammasseikkailu on siten ainakin vaarassa jäädä kesken. Onneksi se on pokkari, joten se on helppo ottaa matkalle mukaan. Matkakirjat tulee lähes aina luettua loppuun.

Kesken jääneet omat kirjakäsikirjoitukset ovatkin sitten aivan toinen juttu ja ansaitsevat joskus myöhemmin oman postauksensa.

Mainokset