Alkava syksy houkuttaa taas liikuntapostaukseen!
Huhtikuussa valitin selkäkivuistani. Kiitos loistavan fysioterapeutin, jumppanauhan ja säännöllisen treenaamisen olen taas varsin hyvässä hapessa. Olen hyvin kiitollinen veronmaksaja: 7,50 euroa per fysioterapiakäynti. Kiitos Suomi!
Välilevyn säästämiseksi lääkäri kielsi juoksemisen asfaltilla, mutta en masentunut, koska juoksen joka tapauksessa mieluummin keskellä metsää, järven rantaa mukaillen, lumpeita ja joutsenia ihastellen kuin autojen keskellä.
Alkava syksy tarkoittaa monille uuden alkua, puhdasta pöytää, uusia harrastuksia, energiaa. Minä merkitsen kalenteriini nykyisin ENSIN liikunnan, sitten kirjoittamisen. Syy on hyvin yksinkertainen: haluan herätä irvistämättä tuskasta.
Miten Sinä aiot pitää kunnostasi huolta?
Minun syyslajini ovat:
Juoksu & kävely
Lenkkipolku lähtee kotiovelta. Helppoa ja vaivatonta. Sain aivan uutta juoksumotivaatiota asennettuani kännykkääni Spotifyn (=lempimusaa) ja Sports Trackerin, ah tekniikkaa! Tracker pitää päiväkirjaa suorituskerroista ja miten mukavalta tuntuu, kun onnistuu parantamaan lenkkiaikaansa. Ja kotona odottaa lämmin sauna…
Kahvakuulatunnit
Tehokas ja riittävän haastava lihaskuntotunti. Kun kuula heilahtaa, selkä kiittää.
Zumba
Olen todella myöhäisherännäinen, sillä löysin zumban vasta viime viikolla… Meillä oli niin hauska naisporukka, että jo pelkästään se pakottaa palaamaan salille.
Ja ehkä: Prana Beats
Uusi laji, joka yhdistää joogaa ja tanssia. Kuulostaa eksoottiselta ja kokeilemisen väärtiltä.
Kuva: vagabondish.com
Grafomania 
11 kommenttia
Comments feed for this article
19 elokuun, 2012 klo 11:48 am
Kun kuula heilahtaa « Mukillinen mustaa teetä, matkoja ja muistikirjan sivuja: Terhi Rannelan kirjailijaelämää
[…] pitkästä aikaa Grafomaniaa, kuuden kirjailijan yhteistä […]
19 elokuun, 2012 klo 12:25 pm
annelitre
Kiittistä Terhi muistutuksesta! Kirjoittaminen on paikallaanpysyvää työtä, kunnostaan täytyy pitää huolta.
Minulla on ongelma. Polvet ovat pettäneet. Kyykkyily ja hyppiminen ei onnistu eikä ole edes suotavaa.
Uimisesta pidän kovasti ja olenkin tehnyt kilometrin lenkkejäni aina sään salliessa, mutta luulenpa, että viimeinen kesän uintilenkki tuli tehdyksi eilen. Uiminen ei kuitenkaan riitä. Jotain muutakin pitäisi keksiä.
Kävin ennen innokkaasti paikallisen Iskun jumpissa, mutta enää en siis pysty.
Harkitsin vakavasti osallistumista kirjailijoiden Tyky-ohjelmaan, mutta apurahapäätösten jälkeen oma päätökseni oli kristallinkirkas. Ei ole varaa irrottautua niin moneksi viikoksi (juu, tiedän päivärahat, mutta meikäläisen tuloilla ne ovat vitsi vain).
Täytyy siis pystyä tienaamaan ja pysyä työkyvyssä ihan omin konstein.
Vinkkejä otetaan kiitollisuudella vastaan. Mikä liikunta sopii polvivammaiselle?
19 elokuun, 2012 klo 2:36 pm
Salla
Kävelen aina ja kaikkialle. Minne en pääse kävellen, menen pyörällä (no, jos matka on max. 30 kilometriä). Juoksen. Käyn silloin tällöin jumpissa, jos olen sattunut saamaan ilmaislippuja. Kotijumppakin on hyvä ja siinä auttaa Spotifyhin tehty soittolista nimellä ”Treeni”. Käsi-, hartia- ja selkälihaksia pitäisi vahvistaa, sillä se on istumatyöläiselle tärkeää.
Anneli, kestäisivätkö polvet pyöräilyä?
19 elokuun, 2012 klo 3:03 pm
Nimetön
Uintia kunnes pakastaa, kävelyä, pyöräilyä, bollywoodia ja pilatesta. Käsipuntit kirjoittamistauoilla silloin tällöin. Ulkoilua pitäisi harrastaa enemmän. Sulkapalloilu on myös tehokasta ja hauskaa taistelua lähes verenmaku suussa :).
A
19 elokuun, 2012 klo 3:42 pm
anuh
Sallan tapaan hyötyliikun kävellen tai pyöräillen aina kun mahdollista. Lisäksi käyn muutenkin kävelyllä ympäri vuoden, joko kameran kanssa metsässä tai rivakammin pururataa kiertämässä. Meidän pururadalla on lisäksi kivat kuntoilutelineet, joissa voi huhkia hartianseutua kuntoon. Mökillä uin paljon ja soutelen sekä kävelen.
Taukojumppana on edelleen ne samat venytykset ja ketkuttelut kuin ennenkin 🙂
Olen tässä miettinyt syksyn tullen aloittaa taas taijin, jospa polvi sitä taas suostuisi sietämään. Mulla on vanha vamma polvessa, aikoinaan semmoset 30 kiloa koiraa pamahti siihen etusuunnasta noin 50 km/h vauhdilla.
19 elokuun, 2012 klo 4:19 pm
Nimetön
Urheilu? Liikunta? Jumppa?
Onneksi meillä on koira, joka haluaa kävellä joka päivä. Kävelen sille seuraksi. Sitten meillä on muuan mies, joka haluaa tanssia. Tanssin hänelle seuraksi. Nämä kumpikin laji ovat enimmäkseen niin mukavia, ettei niitä arvaisi liikunnaksi, ellei tulisi hiki.
Kyllä pitäisi, tiedän, harjoittaa muutakin, mutta en ole vielä löytänyt omaa lajiani. Ehkä se olisi moukarinheitto, tuskin kuitenkaan seiväshyppy.
Sari
19 elokuun, 2012 klo 8:08 pm
Terhi
Anneli: Minä varaisin ajan fysiolta. Saisit varmasti hyviä vinkkejä, mitä voit tehdä rasittamatta polvia.
Salla: Spottarin listat rulettavat!
A: Bollywood kuulostaa mahtavalta, pitäisi päästä kokeilemaan…
Anu: Auts! En tiennytkään, että sulla on koiran aiheuttama vamma. :O
Sari: Olympialaisten inspiroimana haluaisin kokeilla synkronisoituja uimahyppyjä. Olisiko meistä tiimiksi? 😉
19 elokuun, 2012 klo 10:44 pm
annelitre
Terhi: silkkaa sinistä unelmaa, että meidän terveyskeskuksen kautta fysioterapeutille pääsisi. Lääkäriltä sain neuvon: Haaluatteko siitoutua Tulppa-ryyhmään? Ihmeteltyäni hetken veritulpan ja polven yhteyttä ilmeni, että Tulppa-ryhmä oli liikuntaa nivelvammaisille. Lupasin siitoutua Tulppa-ryyhmään. Sen koommin en ole ryhmästä kuullut. Tämä siis tapahtui vuonna 2010.
Sallan ehdottama pyöräily voisi olla hyväksi. Ehkä kuntolaitteistakin löytyisi sopivia.
21 elokuun, 2012 klo 8:15 am
Mila
Syksyllä aion ainakin kävellä ja käydä rakkailla baletti-tunneillani (joilla olen käynyt jo yli 20 vuotta).
Lisäksi minut saattaa löytää myös pilates-, body pump- ja zumba-treeneistä. Tai sitten joltain muilta kiinnostavilta, kohdalle osuvilta kursseilta. Rakastan liikuntaa!
21 elokuun, 2012 klo 1:40 pm
annelitre
Onnittelut taiteilija-apurahasta, Mila! Toiselle onnekkaalle, Kirstille, myös runsaasti onnea ja iloa kirjoittamisrauhasta, jonka apuraha suo.
22 elokuun, 2012 klo 8:06 am
Mila
Kiitos, Anneli! Tuosta kirjoitusrauhasta saa olla todella kiitollinen – varsinkin kun tietää, että se olisi tullut tarpeeseen niin monelle muullekin kirjailijalle.