Näin se meni:

Toukokuu. Toscanan syvin maaseutu. Ruusupergola keskellä oliivilehtoa. Villisikametsät. Loputtomat hiekkatiet yli peltojen. Kaksi viikkoa kirjoittamista, rauhaa. Ei nettiyhteyttä.

Jo toisena päivänä tein päätöksen: jatkan Suomessa samaan malliin, lopetan netin käytön kokonaan, luen vain sähköpostin.

H-U-O-J-E-N-N-U-S!

Netin helppous ja näennäinen kaikenkattavuus eivät sopineet luonteelleni. Netti vääristi suhtautumistani moniin asioihin ja nosti minussa pintaan kurjia piirteitä. Surffailu ja googlettaminen aiheuttivat tunkkaista oloa ja epämiellyttävää levottomuutta.

Kolmen kuukauden netittömyyden jälkeen olo on kevyt ja helpottunut. On jäänyt aikaa ihmisille ja asioille, jotka vahvistavat ja ilostuttavat.

Vain Grafomaniaa on ollut ikävä. Blogin kirjoittajia ja kommentoijia, vertaisia.

Nyt olen taas remmissä, mutta en jatkossa aio linkkailla tänne mitään, enkä uskalla myöskään avata teidän linkkejänne. Itsesuojelua, pelkään eksyväni. Haluan pysytellä turvallisessa Grafo-aitauksessa, jossa uskon riittävän pureksittavaa tarpeeksi.

I am back, olen selkä, sanoisi tähän Reuhurinteen Pulla.

Mainokset