Viimeistellessäni tulevaa romaania olen alkanut yhä vakavammin vieroksua pitkää proosaa. Sisäistä logiikkaa, loputtomia lankoja, tarkistamista, toiston karsimista, kässärin ees-ja-taas hinkkaamista. En hallitse tuota kaikkea, enkä edes pidä siitä.

Tekstin ensimmäinen kirjoituskerta on aina lentoa ja iloista pirskottelua. Seuraavat kerrat eivät enää innosta, enemmänkin puuduttavat. Kieltä tykkään hioa, mutta juonen käänteet eivät tahdo pysyä näpeissäni. En myöskään hypi riemusta tarkistaessani faktoja tai selvittäessäni asiantuntijoilta asioita. Mieluiten kirjoitan siitä, minkä olen itse kokenut (haukotus) tai tunnen muuten, ettei tarvitse tehdä kovasti ennakkotutkimusta ja kerätä ulkopuolista materiaalia.

Ristiriita syntyy siitä, että olen kuitenkin tarkka faktoista ja haluan realistisessa romaanissa asioiden tapahtuvan niin kuin ne oikeasti voisivat tapahtua – ja toisaalta koen tämän kahleena. Tahtoisin päästellä, välittämättä siitä, miltä lehmän nännit oikeasti tuntuvat käteen tai kuka maksaa juoksijoiden kilpailulisenssit. Ja taas toisaalta: on ärsyttävää lukea kirjaa, jossa on virheitä.

Kaikista tunnontuskista huolimatta päädyin ennen kuulumattomaan ratkaisuun: jätin tulevaan romaaniini virheen. Sieltä löytyy normaalin käytännön vastainen toiminto, joka kuitenkin tukee tarinan dramaturgiaa ja luo jännitettä. Jos joku tämän virheen joskus kirjasta bongaa, vetoan taiteelliseen vapauteen ja näytän kieltä.

(Ei tämä ole niin helppoa, miltä kuulostaa…)

Voi olla, että keskityn jatkossa lyhyempiin teksteihin. Runoihin, pikkutarinoihin. Terhin promillejuttuja lukiessa tuli huojentunut olo, kun tajusin, miten kauniisti lyhyt pysyy kasassa, miten hallittua mutta silti sattumanvaraisen tuntuista teksti on.

Runojen kirjoittaminen taas on yksinkertaisesti ihanaa, se on siinä hetkessä, silmäyksessä. Olen alkujaankin kuvitellut olevani enemmän runoilija kuin prosaisti. Syntyneet romaanit ovat olleet jonkinlaisia vahinkoja, toivottuja toki.

Mitäpä te muut mietitte? Kumpi on tällä hetkellä luontevampaa kirjoittajanlaadullenne, lyhyt vai pitkä?

Advertisements