Eilen Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä kehuin Facebookissa kolme kotimaista lasten- ja nuortenkirjaa. Nostin esiin Seita Vuorelan Karikon, Siri Kolun Me Rosvolat ja iso-Hemmin arkun ja Terhi Rannelan Yhden promillen juttuja. Kirjojen kehumisesta tuli itsellenikin hurjan hyvä mieli ja päätin kannustaa itseäni kehumaan vähintään yhden kotimaisen lasten- tai nuortenkirjan viikossa.
Enkä tarkoita nyt mitään velvollisuuskehuja tai kohteliaisuuskehuja, vaan aitoa halua nostaa muidenkin tietoisuuteen kirja, joka on ravistellut, vavahduttanut, liikuttanut, saanut nauramaan ja pitänyt otteessaan. Kirja, josta on lukemisen aikana tai lukemisen jälkeen ajatellut: ”Onpa hyvä!”
Haastan mukaan kaikki loistavia, kotimaisia lasten- ja nuortenkirjoja lukeneet ja lukevat. Kehu kirja tutuille ja tuntemattomille. Kehu se kirjailijalle itselleen. Kehu kahdenkeskisesti tai julkisesti. Älä sulje innostusta sisääsi vaan anna sen loistaa muillekin. Pimeässä syksyssä jokainen vilpitön kehu on kirkkaana hehkuva lyhty.
15 kommenttia
Comments feed for this article
11 lokakuun, 2012 klo 3:26 pm
Terhi
Salla! Oletpa ihana, lämmin ihminen! (etkä vain siksi, että kirjani on tuossa mukana). Otan haasteen ehdottomasti vastaan.
Kehun:
REIJA KASKIAHON koko tuotannon. Reija on kirjoittanut puhuttelevia, teräviä, kirpeitä ja yhteiskunnallisia kirjoja. Rastas kuuluu top 10 -nuortenkirjasuosikkeihini. Lukisin niin mielelläni lisää Reijaa…
MIKKO KALAJOEN teoksen TAAS MUA POHJAAN. Tämän kirjan muoto (sekä fyysinen että kompositio) ja 19-vuotias hukassa oleva päähenkilö jättivät minuun jäljen ilmestymisvuonnaan 2005.
Arkistojen aarteista:
SAMPPA KETOLAN Vihreä varis -sarjassa vuonna 1981 ilmestyneen kirjan KELTAISEN VYÖN ARVOITUS. Se oli ensimmäinen ”oikea” kirja, jonka luin läpi kannesta kanteen. Ovi, jonka potkaisin auki kirjallisuuden maailmaan.
11 lokakuun, 2012 klo 5:16 pm
Magdalena Hai
Hyvä! Kannatan! Kehun tasaiseen tahtiin lanu-kirjoja Goodreadsin kirjailijasivullani (tosi hyvä väylä nimenomaan tällaiselle). Viimeksi männä viikolla tuli luettua (ja kehuttua) Netta Walldénin Ruben ja rouva Mallamudin tapaus.
Karikkoa en ole vielä lukenut, mutta olen Seita Vuorelan fani. 🙂
11 lokakuun, 2012 klo 8:28 pm
hannavandersteen
Ihana aloitus! Itse yritän FB:n kirjailijasivuillani nostaa lastenkirjoja esiin. Viimeksi nostin esiin tuon Eläinten kaupunki / Hannamari Ruohonen – riemastuttavan erilainen lastenkirja, jossa lapset keksivät itse tarinan. Sitten luin juuri Netta Walldénin Ruben ja Harman kartanon, joka oli ihastuttava tuttavuus. Lasten kanssa luemme juuri loppuun Onnelin ja Annelin kootut kertomukset -kokoelmaa, ja se on kanssa ihku. ❤
11 lokakuun, 2012 klo 9:47 pm
annelitre
Minua jäi kutkuttamaan Saksassa näkemäni näyttely, johon nuortenkirjailijat olivat valinneet kukin yhden kirjan, jonka toivoisivat nuorten lukevan. Tästä jo raportoinkin tuolla aiemmin. Näyttely oli toteutettu niin, että suositellun kirjan vieressä oli aina yksi suosittelijan oma kirja.
Olisipa kiva toteuttaa tuollainen näyttely joskus. Varmaan liian monimutkainen esim. Turun kirjamessuille, mutta jonkun kirjaston kanssa se voisi olla mahdollista.
Olen ollut huono ihminen ja lukenut liian vähän nuortenkirjallisuutta tänä syksynä. Terhin promilleja en voi kehua, kun Salla kehui jo. Parhaillaan luen Anu Holopaisen Matkalaisia. Kai sitä saa kehua, vaikka olenkin vasta puolivälissä?
12 lokakuun, 2012 klo 10:09 am
hollolankirjasto
Minusta Annelin idea olisi vielä parempi toisin päin eli, että nuoret kertoisivat nuortenkirjailijoille (tai meille muille törpöille!) mikä kirja kannattaisi lukea. Mutta kivan näyttelyn aiheesta saisi, tekipä ja toteuttipa sen sitten kummin päin tahansa.
markku-setä
12 lokakuun, 2012 klo 10:34 am
Nimetön
Hyvä idea vaikka ensi vuoden kirjamessuille! Esim. Nuorisokirjailijoiden osastolle, jossa ei ainkaan viime perjantaina suurta tungosta ollut. Olisikin mainio juttu saada nuoret suosittelemaan kirjoja aikuisille :).
T. Ansu
12 lokakuun, 2012 klo 12:19 pm
annelitre
Tänks ideasta Markku-setä. Oikeassa olet.
12 lokakuun, 2012 klo 2:55 pm
kirsti k
Markku-sedältä hyvä idea, nuorten omat äänet kuuluviin, kannatetaan.
Hervannan kirjastossa Tampereella oli viime vuonna Matti Karjalaisen ideoima näyttely, jossa nuortenkirjailijat saivat vinkata ikimuistoisia lukukokemuksiaan. Esillä oli sitten sekä kirjailijan tuotantoa että hänen lempikirjojaan. (Ellen nyt muista aivan väärin.)
Otan haasteen vastaan ja kehun vaikka nämä: Sallan Jäljellä (Toisaalla vielä odottaa), Marko Kitin Oliivitytön ja Peltoniemen Sarin Gattonautin, jossa on makeita arkisatuja.
13 lokakuun, 2012 klo 9:14 am
Elma Ilona
Mainiota! Kehun kyllä blogissani muutenkin paljon lanuja, mutta monta sen ansainnutta on kehumatta vielä. Oytanpan asiaksi 🙂
15 lokakuun, 2012 klo 10:31 am
Kirsi Pee
Marja-Leena Lempinen kuvaa kipeää aihetta koskettavasti kirjassa Jääpolte. Aina elämä ei mene niin kuin odottaa, mutta on mahdollista löytää uusia polkuja entisten kadottua.
Kiitos kirjasta!
16 lokakuun, 2012 klo 5:36 pm
anuh
Voi juku, mulla on kertynyt tässä kesän ja syksyn mittaan aivan hirmuinen liuta kehuttavaa! 😀 Mm. Kirsti E:n Majavakevät, Kirsti K:n Omenapuu laulaa, Annelin ja Terhin Korkea puoliso, Magdalena Hain Kerjäläisprinsessa, Päivi Lukkarilan Venlan kesäponi (oi mitä heppahulluus-nostalgiaa omasta lapsuudesta ❤ ) ym.jne. Kaikki ÄLYTTÖMÄN HYVIÄ, tuntuu ihan että tänä vuonna on kypsynyt suorastaan jättisato upeita lanu-kirjoja!
Muutamia on vielä pinossa odottamassa ja meneillään J.S. Meresmaan Mifongin perintö, joka on myös todella kiehtova 🙂
17 lokakuun, 2012 klo 12:56 pm
Nimetön
Saa kai samojakin kehua? Luin just Sarin Gattonautin. Nautin ja nautin. Niin hyvä kerta kaikkiaan.
T von L
18 lokakuun, 2012 klo 8:19 am
Säde Loponen
Sain postissa kotiin Veera Salmen kirjoittaman Puluboin ja Ponin kirjan, koska olemme samaan aikaan lavalla kirjamessuilla. Oli niin hauska, etti heti iski kirjakateus (= olisinpa kirjoittanut tämän itse). Luimme mieheni kanssa katkelmia ääneen toisillemme, ja nyt haluan liittyä Helsingin Helmo meni -kelhoon, vaikka en enää asu Helsingissä (kyllä Turussakin menee joskus hermo).
19 lokakuun, 2012 klo 7:49 am
Terhi
Mila Teräksen uusi romaani Perhosen varjo on pakahduttavan kaunis ja koskettava! Niin herkkään ja taitavaan luonnon ja erityisesti kukkien kuvaukseen törmää vain harvoin. Upea, upea teos. Luen hitaasti, jotta lukunautinto kestäisi mahdollisimman kauan.
21 lokakuun, 2012 klo 9:22 am
Nimetön
Ällistyneen ihastuneena Sallan Toisaallaan (ja tietysti myös Jäljellään). Nokkela, ihan nerokas idea ”duetossa”.
T von L