Eilen Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä kehuin Facebookissa kolme kotimaista lasten- ja nuortenkirjaa. Nostin esiin Seita Vuorelan Karikon, Siri Kolun Me Rosvolat ja iso-Hemmin arkun ja Terhi Rannelan Yhden promillen juttuja. Kirjojen kehumisesta tuli itsellenikin hurjan hyvä mieli ja päätin kannustaa itseäni kehumaan vähintään yhden kotimaisen lasten- tai nuortenkirjan viikossa.

Enkä tarkoita nyt mitään velvollisuuskehuja tai kohteliaisuuskehuja, vaan aitoa halua nostaa muidenkin tietoisuuteen kirja, joka on ravistellut, vavahduttanut, liikuttanut, saanut nauramaan ja pitänyt otteessaan. Kirja, josta on lukemisen aikana tai lukemisen jälkeen ajatellut: ”Onpa hyvä!”

Haastan mukaan kaikki loistavia, kotimaisia lasten- ja nuortenkirjoja lukeneet ja lukevat. Kehu kirja tutuille ja tuntemattomille. Kehu se kirjailijalle itselleen. Kehu kahdenkeskisesti tai julkisesti. Älä sulje innostusta sisääsi vaan anna sen loistaa muillekin. Pimeässä syksyssä jokainen vilpitön kehu on kirkkaana hehkuva lyhty.