Lukijan pyynnöstä muistutetaan Sanaston tärkeästä vetoomuksesta myös Grafomaniassa.

Vetoomuksen voi allekirjoittaa täällä.

”Suomalaiset kirjallisuuden tekijät vaativat korotusta lainauskorvauksiin. Kirjailijat keräävät allekirjoituksia avoimeen kirjeeseen, jossa vaaditaan Suomen hallitukselta toimia lainauskorvausten korottamiseksi. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun kirjailijat ja kääntäjät vetoavat yhdessä hallitukseen lainauskorvausten korotuksen puolesta. Tarkoituksena on kerätä kirjeelle mahdollisimman paljon allekirjoittajia ja luovuttaa se valtioneuvostolle loppuvuoden aikana.

Kirjailijoiden kirjeessä painotetaan, että kirjasto on hieno julkinen palvelu, mutta kirjat kirjastoissa eivät synny tyhjästä. Jokaisen kirjan takana on suuri määrä luovaa työtä. Lainauskorvausta maksetaan korvauksena siitä, että tekijän teoksia saa lainata kirjastoista maksutta. Suomessa lainauskorvaukset ovat vain murto-osan muiden Pohjoismaiden tasosta, vaikka kirjastoja käytetään maassamme enemmän kuin missään muualla. Tällä hetkellä tekijä saa Suomessa yhdestä kunnankirjaston lainasta 4 senttiä korvausta. Esimerkiksi Ruotsissa korvaus on neljä kertaa suurempi, Tanskassa kuusinkertainen.

Myös kaksi istuvaa eduskuntaa on vuorollaan todennut Suomen lainauskorvausmäärärahojen kaipaavan pikaista korottamista. Hallituksen esityksessä vuoden 2013 talousarvioksi lainauskorvausmääräraha on kuitenkin tämän vuoden tasolla. Kirjailijoille on aiheutunut vuosien saatossa merkittäviä taloudellisia menetyksiä, sillä Suomi otti lainauskorvaukset käyttöön vasta vuonna 2007 saatuaan Euroopan komissiolta virallisen huomautuksen niiden puuttumisesta. Muissa Pohjoismaissa korvaukset ovat olleet käytössä jo 1900-luvun puolivälistä.

Kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanaston vuosi sitten käynnistämä Kirja elää –kampanja on ajanut lainauskorvausmäärärahan korotusta sekä opetus- ja tutkimuskirjastojen ottamista mukaan korvauksen piiriin. Suomi on pieni kielialue, ja maassamme kirjastojen käyttöaste on maailman huippua. Kirjastoille lainattavan sisällön tarjoavat tekijät eivät saa kuitenkaan jäädä unohduksiin kirjastoista keskusteltaessa.”

Mainokset