Hämärä, uupunut marraskuu on kuoleman kuukausi. Suomalaisten kansanuskomusten mukaan ”martaat” ovat kuolleiden sieluja, pian kuolevia ihmisiä tai kuoleman ennusmerkkejä.

Tänään pyhäinpäivänä me sytytämme kynttilöitä poisnukkuneiden läheistemme muistoksi. Minäkin sytytän pimenevään iltaan tuohuksen viime vuonna kuolleelle isälleni.

Kriitikko Ismo Loivamaa tekee uudessa Lapsen Maailma -lehdessä kiinnostavan havainnon:

”Kuolema-aihe ylikorostuu uudessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa.”

Jäin pohtimaan ajatusta; onko todella näin?

Haluaisinkin herätellä keskustelua muutamasta asiasta:

* Mitä mieltä olet Loivamaan kommentista? Millä tavalla Sinä olet käsitellyt kuolemaa tuotannossasi?

* Mitkä kuolemaa käsittelevät lasten- ja nuortenkirjat ovat tehneet sinuun erityisen vaikutuksen lapsena ja nuorena ja myöhemmin aikuisena?

Advertisements