Vastaan sateella. Kirjoittaminen luistaa parhaiten.
Terhi puhui edellisen postauksen kommentissa kesäloman tärkeydestä. Olen samaa mieltä. Kesällä tekee hyvää olla ja käyskennellä — ulkoilmassa, maisemissa. En omista läppäriä, jonka ottaisin mukaan kannonnokkaan tai laiturille. Kirja kuuluu kesäpäivääni, ja korkeintaan vihko ja lyijykynä. Runo saattaa kolkuttaa, sitä kuuntelen.
Eniten nautin kirjoittamisesta syystalvella. Mitä pimeämpää, sen parempi. Ei viettelevää riippumattoa, D-vitamiinia tai kuivien käpyjen narskahtelua. Pelkkä hämärän hys-hys ja oma pää. Täydellinen keskittymisrauha. Arkipäivä kääntyy nopeasti sisäisiksi maailmoiksi, jotka vaativat päästä ilmoille, kerrotuiksi.
Talvi. Hyvää aikaa sekin. Jostain syystä kesä tunkee talveeni sitä voimakkaammin, mitä kylmempää ja lumisempaa on. Mukavimmat kesäjuttuni olen kirjoittanut keskitalvella. Olen huomannut, että usein kaukainen muistikuva mistä tahansa tapauksesta on verevämpi ja kiinnostavampi kuin tunti sitten koettu aistimus. Etäisyys antaa kokemuksille syvyyttä, niitä on ollut aikaa imeskellä ja käännellä. Toisaalta talvikirjoittamistani ohjailee myös tuleva, kohti kesää, kohti sirityksiä ja pehmeitä tuulia.
Kevät on julma. Ruma, räikeä, paljastava ja vaativa. Liian nopea, en ehdi mukaan. Tahtoisin hypätä talvesta suoraan kesään. Viime vuonna se melkein onnistui: toukokuussa Toscanassa oli kesä. Harkitsen vakavasti samaa reissua tulevanakin vuonna. Toscanan lämmössä hioin romaania, joka on silkkaa jäätävää hyhmää, talviöitä ja kalmakellareita. Lisäksi kirjoitin puutarhakirjaan tarinan Nainen, joka kaivautui lumeen.
Mikä on sinun kirjoittamisvuodenaikasi? Onko talvella vaikea kirjoittaa kesää, tai päinvastoin?
Ps. Jatkukoon vilkas keskustelu myös Sirin nostamasta friikun selviytymisestä. Grafomaniassa saa aina kommentoida aikaisempiakin kirjoituksia, vanhoja juttuja ei ole!
2 kommenttia
Comments feed for this article
20 marraskuun, 2012 klo 12:25 pm
Salla
Kirjoittaminen sujuu kaikkina vuodenaikoina yhtä jouhevasti tai takkuisesti. Ainoastaan erittäin kauniina kesäpäivinä mieli ja ruumis vaativat ehdottomasti saada olla ulkona.
Tunnistan hyvin tuon, että talveen sijoittuvan tekstin kirjoittaminen sujuu parhaiten kesällä, kesään sijoittuvan talvella. Viime kesän olin käsikirjoituksen kanssa hyytävässä pakkasessa. Nyt sukellan kesäisen Prahan helteeseen.
20 marraskuun, 2012 klo 2:54 pm
anuh
Minä olen viime vuodet kirjoittanut lähinnä pelkkää syksyä 😀 Mutta kyllä pimeään vuodenaikaan on tosiaan helpompi käpertyä kirjoittamiseen, oli tarinassa kesä tai talvi. En ihmettele miksi kovaa keskittymistä vaativa Nanowrimo on juuri marraskuussa, kun kynttilöiden pehmeä valo, talviuneen hiljentyvä luonto ja rauhoittava hämärä hillitsevät ajatustenkin poukkoilua sinne sun tänne.
Tähän aikaan vuodesta en vielä tähyile kesään, vaan jouluun 🙂
Kevät, varsinkin huhtikuun seutu on rasittavaa ja näännyttävää, en ihmettele yhtään miksi talviunilta heräävät karhut ovat äreitä >_<