You are currently browsing the monthly archive for joulukuu 2012.

Olen päättänyt tehdä tänä vuonna uudenvuodenlupauksia. Muuten en niistä perusta, mutta ajattelin rajoittaa lupaukset tänä vuonna vain kirjoittamiseen ja kirjailijaelämään liityviksi.

1) annan itselleni aikaa levätä ja aikaa lomaan.
Osaan kirjoittaa koko ajan ja jatkuvasti. Kenenkään ei kannattaisi kirjoittaa koko ajan. Teksti saa happea kun se lepää ja virheet (erityisesti ison rakenteen virheet) näkee selkeämmin. Pitää antaa tilaa luovalle joutilaisuudelle, vaikka se on todella vaikeata.

2) anon apurahoja ajoissa

Tämän nappasin Annelin kommentista jossain menneenä vuonna. Ei enää viimeisen postipäivän paniikkeja. Heti haun tultua auki laatukupillinen kahvia ja nautiskeleva ja  ajateltu työsuunnitelman kirjoittaminen. Tästä syntyvä lepo koko lopun hakuajan ajaksi on aikuisuutta ja ammatillisuutta. Haluan kokea sen.

3) organisoin työkoneeni

Olisiko niin vaikeaa saada läppärille ja pöytäkoneelle identtinen kansiojärjestelmä (myös Documents-kansioon). Olisiko aika opetella se ITunesin kotijako niin että saisin kirjoja varten kootut soundtrackit molemmille koneille. Kuulostaa tekniseltä, mutta haluan poistaa kaikki tekosyyt hyvän työskentelyvireen tieltä. Kun olen oma esimieheni, ei ole ketään toista, jota järjestelyistä voisi syyttää. Työvälineistä huolenpito on itsensä arvostamista.

4) seikkailen kirjoittamalla/kirjoitan seikkailemalla

Hankin syntymäpäivälahjaksi itselleni hyvän kevyen läppärin, jotta voin ottaa sen reppuun ja kirjoittaa missä vain. Missä vain on ollut syksyn 2012 noin kymmenen kilometrin säteellä kotoa. Asun pääradan varressa. Voisin ostaa menon Kouvolaan ja kirjoittaa siellä. Voisin hankkiutua Porvooseen ja kokeilla, miten lause sujuu siellä. On ajateltava paremmin ja altistettava itsensä.

5) uskaltaudun

Olen ujo lähtemään tilaisuuksiin. Tarvitsen kirjallisuuskeskustelua. Haluan kastautua sosiaalisiin tilanteisiin, joista saan ajatuksia ja virtaa. Ensi vuonna uskaltaudun lähtemään Prosakiin  ja runoklubille. Uskaltaudun ja otan mukaan jonkun toisen tai kolmannenkin, joka ei yksin uskalla.

6) paneudun lukemaani

Käsieni kautta on kulkenut paljon tekstiä 2012. Lupaan paneutua lukemaani paremmin, tarkemmin, keskittyneemmin. Lupaan lohkoa riittävästi aikaa omalta kirjoittamiselta, että toisen luomaan maailmaan ehtisi solahtaa paremmin. Olen saanut niin paljon hyvää omilta mentoreiltani ja kanssakirjailijoiltani – niin hienoja opetuksia havainnosta, kielestä ja rakenteesta, että on aika maksaa niitä lahjoja eteenpäin.

7) tuen ystäviäni kirjallisten unelmien toteuttamisessa

ovat ne sitten uuden lajityypin tai uuden äänen löytämistä tai ensimmäisen käsikirjoituksen julkaisukuntoon saattamista. Lupaan, että ystävieni kanssa vaalin sitä unelmaa, jonka kirjoittaminen vaatii, että sen ääressä jaksaa tehdä kaikki ne työtunnit. Unelman puolella olo ei ole aina isoja eleitä tai rummun paukuttamista. Se on oikeanlaista läsnäoloa juuri oikealla hetkellä. Siihen koetan altistua, avautua. Olla läsnä.

Millaisia kirjallisia lupauksia te teette vuodelle 2013?

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2013 muille grafomaanikoille ja kaikille blogin lukijoille!

MERKITTÄVÄ HAVAINTO

Kerran kuusitoistavuotiaana ymmärsin, mikä on kilpahiihdon ja huvihiihdon olennainen ero:

Lykit mitali mielessä etkä näe hirveä kurkottamassa kaulaa.

Päähäsi ei eksy ajatus kuukävelijästä.

Et ymmärrä meedion välittämää viestiä.

Heräävä esikko huhuilee turhaan.

Et ehdi laulaa kaikkia säkeistöjä.

Onnittelukortin suunnitteleminen jää puolitiehen.

Et maista tuulta, et kuule käpyjä, et huomaa puukiipijää rungolla.

Näet vain pikakelatut maisemat. Kuuset eivät milloinkaan pysähdy.

Hampaita vihloo, jos avaat suusi.

Et odota huomista, saati kesää.

Toivot nuhan tarttuvan heti, jotta saisit käpertyä.

Et syö rasiallista suklaakonvehteja, edes jouluaattona.

Et pysähdy saaren suojaan parittelemaan.

Kukaan ei pyydä sinua retkelle.

Kerran kuusitoistavuotiaana ymmärsin hiihtää vitkaan kuin erakon aika.

Kirjailijan ja minkä tahansa luovan alan työntekijän tärkein omaisuus on hänen työkykynsä. Kyky tuottaa uutta ja hallita suuria kokonaisuuksia. Kirjailijan täytyy kyetä luomaan, keksimään kiinnostavia tarinoita ja kirjoittamaan ne hyvin. Täytyy kestää hyvät tai huonot kritiikit – molemmissa on kestämistä – tai täysi hiljaisuus, mikä lienee pahinta.

Useimmiten kirja painuu unohduksiin kohtuuttoman nopeasti kuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan. Sitten on huokaistava ja kirjoitettava uusi kirja. Aloitettava taas alusta.

Aina joskus hiipii mieleen tuhoisa ajatus: entä jos en enää kykenekään? Entä jos kadotan kykyni keksiä ja kirjoittaa? Tai mikä vielä pahempaa: entä jos olen jo kadottanut luovuuteni ja kirjoittamisen taitoni, mutta en vain itse huomaa sitä?
Olen ajatellut tätä viime aikoina ehkä siksi, että olen lukenut kolme kirjaa, jotka edustavat tekijänsä myöhäistuotantoa ja jotka ovat niin huonoja, että samankaltainen esikoiskirja ei ylittäisi julkaisukynnystä. Nämä on kuitenkin julkaistu, vaikka ne ovat tekijälleen häpeäksi. Yksi on dekkari, joka ei pysy koossa ja jonka ratkaisu tulee kuin deus ex machina. Toinen on viihdekirja, joka ei ole enää nokkela eikä säkenöivä vaan jonka kielikin on kuin sote-mietinnöstä. Kolmas on realistinen, tekijänsä elämään perustuva kirja, joka leviää ja pursuaa joka suuntaan, toistaa tapahtumia ja kielikuvia, vyöryttää yhä uusia henkilöitä ja on aivan liian pitkä. Kirjat eivät ole välttämättä uutuuksia eivätkä kotimaisia.

Kirjailija on menettänyt kykynsä eikä kukaan ole sanonut sitä hänelle.

Tuottelias Mika Waltari menetti työkykynsä suhteellisen varhain. Silti hän yritti yhä edelleen, riipaisevasti. Kiipesi joka aamu vinttikamariin ja yritti, mutta oli kadottanut kokonaisuuden hallinnan. Se on minusta kirjan kirjoittamisessa vaativinta, pitää kokonaisuutta näpeissä. Waltarin epäilen sairastaneen burn outia, josta tuolloin ei tiedetty mitään. Hän olisi tarvinnut hoitoa ja vuoden tai kahden loman. Hän olisi voinut toipua, niin uskon, mutta kirjoituskoneen ääressä istuminen ja itsensä pakottaminen mahdottomaan vain pahensi tilannetta.

Kirjailijat tekevät työtään varsin iäkkäiksi. Harvassa lienevät ne, jotka odottavat vesi kielellä varhaiseläkettä. Paitsi ne, jotka odottavat varhaiseläkettä porvarillisesta leipätyöstään ja unelmoivat kokopäiväisestä kirjoittamisesta.

Kirjailijaliitto järjestää Kelan kanssa nykyään kirjailijoille työkykyä ylläpitävää kuntoutusta. Se on loistava hanke. Kuitenkaan kuntoutukseen ei ole tungosta, päinvastoin. Ehkä muillekin käy kuin minulle: suunnittelin lähteväni kuntoutukseen, koska haluan ylläpitää kalleintani, aarrettani, työkykyäni. Vaan finanssit eivät antaneet myöten. Kuntoutus vaatisi paljon aikaa, joka olisi poissa työnteosta ja haukkaisi loven ansioihini. Koska tulot eivät ole suuret, ei ole varaa menetyksiin. Päivärahan olisin saanut, mutta maksamani yel-tason päiväraha olisi naurattanut ellei olisi itkettänyt. Apurahoja ei herunut. Ei ole varaa ylläpitää työkykyä, on vain kyettävä työhön. Tämä tekee minut huolestuneeksi.

Turun ja Helsingin kirjamessuilla oli tänäkin vuonna Suomen Nuorisokirjailijat ry:n osastolla mahdollisuus äänestää mieluisinta ja vähiten mieluista kirjankantta. Tulokset ovat tässä jaoteltuina kaupungeittain ja lisäksi niin, että nuorten ja aikuisten äänet ovat erikseen. Jaottelu puoltaa paikkansa, sillä nuorten ja aikuisten mieltymyksissä on nähtävillä selviä eroja. Turussa ja Helsingissä oli hieman erilainen valikoima äänestettäviä kansia.

Tuloksissa on kiinnostavaa sekin, että monet kannet ovat jakaneet mielipiteitä voimakkaasti. Ne ovat olleet niin pidetyimpien kuin vähiten pidettyjen listoilla. Ainoastaan Aleksi Delikourasin Nörtin kansi on saanut joka kategoriassa eniten ääniä vähiten pidettynä. Kansi ei ole kuitenkaan millään lailla estänyt kirjan supersuosiota, ja voi myös hyvin olla, etteivät Nörtin innokkaimmat lukijat ole käyneet äänestämässä osastolla. Saattaa siis olla, että on olemassa suuri joukko lukijoita, joihin kansi iskee. Tämä kannattaa muutenkin pitää mielessä äänestystuloksia tarkasteltaessa. Otanta on pieni ja valikoitunut. Turhan pitkälle meneviä johtopäätöksiä äänestystuloksista ei kannata vetää.

Olisin mielelläni laittanut kirjojen tietoihin kirjailijan, teoksen nimen ja kustantajan lisäksi myös kannentekijän nimen, sillä ennen kaikkea heillehän kuuluu kiitos ja kunnia hienoista kansista. Tässä on kuitenkin kustantamoilla petraamisen paikka. Ainoastaan Tammi ilmoittaa nettisivuillaan kirjojen tiedoissa myös kannentekijän nimen. Muiden selvittäminen olisi vaatinut salapoliisintyötä. Kustantamot, älkää piilotelko upeita ammattilaisianne!

Äänestystuloksissa on joukossa kuvituksena joitakin kirjankansia. Kaikki kannet pääsee näkemään, kun klikkaa kirjan tietoja (silloin kun ne esiintyvät tekstissä ensimmäisen kerran).

Turku, alle 18-vuotiaat

Pidetyimmät

1. Salla Simukka: Jäljellä, Tammi
2. Tuija Lehtinen: Sirkuskoira Rico, Otava
2. Mila Teräs: Perhosen varjo, Otava
4. Kirsti Kuronen: Omenapuu laulaa, Karisto
5. Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja, Otava

perhosen varjo omenapuu jaljella promillet

Vähiten pidetyt

1. Aleksi Delikouras: Nörtti: New Game, Otava
2. Kalle Veirto: Leiri, Karisto
3. Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja, Otava
4. Ansu Kivekäs: Tuli perheen alla, Tammi
5. Raili Mikkanen: Histamiinin luolaseikkailu, Tammi

Turku, aikuiset

Pidetyimmät

1. Kirsti Kuronen: Omenapuu laulaa, Karisto
2. Netta Walldén: Ruben ja Harman kartano, WSOY
3. Siri Kolu: Me Rosvolat ja Iso-Hemmin arkku, Otava
4. Salla Simukka: Jäljellä, Tammi
4. Tuula Sandström: Korpisissit karkuteillä, Enostone

iso-hemmi harman kartano

Vähiten pidetyt

1. Aleksi Delikouras: Nörtti: New Game, Otava
2. Markku Karpio: Mun isäni on avaruusmies, Tammi
3. Kalle Veirto: Leiri, Karisto
4. Salla Simukka: Jäljellä, Tammi
5. Pasi Lönn: Rosvonkultaa, Tammi

Helsinki, alle 18-vuotiaat

Pidetyimmät

1. Kirsti Kuronen: Omenapuu laulaa, Karisto
2. Salla Simukka: Toisaalla, Tammi
3. Eija Lappalainen & Anne Leinonen: Hiekkasotilaat, WSOY
3. Seita Vuorela: Karikko, WSOY
(Viidenneksi eniten ääniä saaneita oli suuri joukko.)

hiekkasotilaat karikko

Vähiten pidetyt

1. Aleksi Delikouras: Nörtti: New Game, Otava
2. Katri Tapola: Väinämö sisäkentillä, Tammi
3. Anneli Kanto: Pusu ja pokaali, Karisto
4. Mimmu Tihinen-Varis: Vain rokkia, Virkkunen, WSOY
5. Kirsi Pehkonen: Punaviiva, Karisto
5. Markku Karpio: Mun isäni on avaruusmies, Tammi

Helsinki, aikuiset

Pidetyimmät

1. Kirsti Kuronen: Omenapuu laulaa, Karisto
2. Emilia Lehtinen & Laura Valojärvi: Prinsessa Wilhelmiina ja kohtalon lantti, WSOY
3. Salla Simukka: Toisaalla, Tammi
4. Mila Teräs: Perhosen varjo, Otava
5. Siri Kolu: Me Rosvolat ja Iso-Hemmin arkku, Otava

Vähiten pidetyt

1. Aleksi Delikouras: Nörtti: New Game, Otava
2. Kalle Veirto: Leiri, Karisto
3. Markku Karpio: Isäni on avaruusmies, Tammi
4. Kirsi Pehkonen: Punaviiva, Karisto
5. Katri Tapola: Väinämö sisäkentillä, Tammi

nortti leiri

Suomen Nuorisokirjailijat ry:n palkinnot 2013:

Suomen Nuorisokirjailijoiden palkintoraati on asettanut Topelius-palkintoehdokkaiksi seuraavat vuonna 2012 ilmestyneet nuortenkirjat:

Laura Lähteenmäki: North End (WSOY)

Annukka Salama: Käärmeenlumooja (WSOY)

Salla Simukka: Jäljellä ja Toisaalla (Tammi)

Mila Teräs: Perhosen varjo (Otava)

Kalle Veirto: Leiri (Karisto)

Suomen Nuorisokirjailijoiden palkintoraati on asettanut Arvid Lydecken -palkintoehdokkaiksi seuraavat vuonna 2012 ilmestyneet lastenkirjat:

Kirsti Ellilä: Majavakevät (Karisto)

Ansu Kivekäs: Ykkösjätkät (Tammi)

Eppu Nuotio: Papupiilokas (Otava)

Kirsi Pehkonen: Punaviiva (Karisto)

Ville Tanttu: Tiikerisydän (WSOY)

Voittajat julkistetaan 14.1.2013. Kunakin vuonna palkitaan edellisenä vuonna ilmestyneiden kirjojen parhaat.

Topelius-palkinto on maamme vanhin lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinto, joka perustettiin jo vuonna 1946. Nykyisin se jaetaan nuortenkirjalle.

Arvid Lydecken -palkinto on perinteinen lastenkirjapalkinto, jota on jaettu 1960-luvulta lähtien. Se myönnetään vuosittain korkeatasoisesta lastenkirjasta.

Molempien palkintojen jakajana on Suomen Nuorisokirjailijat ry ja palkintoja tukee Kopiosto.

Palkintoraadin puheenjohtajana on toiminut kirjastovirkailija, lasten ja nuortenkirjallisuuden kriitikko Marja Welin ja jäseninä äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Marja Rikaniemi, freelancer-kriitikko Emma Saure ja erikoiskirjastonhoitaja Markku Kesti.

Luonnehdinnat teoksista:

Laura Lähteenmäki: North End (WSOY)

Ilmastonmuutoksen jälkeiseen tulevaisuuteen sijoittuva kirjasarjan aloitus kuvaa vahvasti kylmyyden aiheuttamia arkisia ongelmia uudella kotipaikalla pohjoisen Suomen perukoilla. Teini-ikäistä Teklaa huolettavat pikkuveli, eronneet vanhemmat ja ystävyyssuhteet. Energiankulutukseen liittyvät maailmanlaajuiset ongelmat, kierrätyksen välttämättömyys ja ylellisyystuotteiden harvinaisuus jäävät sopivasti taustalle, kun North Endin asukkaat taistelevat omien huoliensa keskellä.

Annukka Salama: Käärmeenlumooja (WSOY)

Unnan yksinäinen elämä muuttuu, kun hän törmää Rufukseen ja tämän jengiin. Suomessakin on pararomantiikkaa luettu jo vuosia ja nyt ovat kotimaisetkin kirjailijat löytäneet genren. Romantiikkaa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Niistä on nyt Unnan elämä tehty.

Salla Simukka: Jäljellä ja Toisaalla (Tammi)

Jäljellä-kirjassa dystooppisessa suoritusyhteiskunnassa elävä Emmi löytää karkureissulta palatessaan ihmisistä tyhjentyneen maailman. Tyhjästä maailmasta löytyy lopulta muutama muukin nuori ja poikkeuksellisessa tilanteessa nuorten ystävyys syvenee nopeasti. Nuoret joutuvat pohtimaan omaa itseään ja arvojaan uusista näkökulmista. Toisaalla-kirjassa Samuel värvätään mukaan projektiin, jossa luodaan virtuaalimaailma nimeltä The Empty World. Virtuaalimaailmaan otetaan koekaniineiksi muutama nuori, jotka eivät ole löytäneet vielä omaa paikkaansa ja ovat näin syrjäytymisvaarassa yhteiskunnan mielestä Kirjat ovat moniulotteisia kuvauksia nuorten sielunmaisemasta, yhteiskunnan raadollisuudesta ja siitä mikä elämässä on todella tärkeää.

Mila Teräs: Perhosen varjo (Otava)

Linnean kesäloman vietto kietoutuu syömättömyyden ympärille. Uusi ystävä ja orastava seurustelusuhde tuovat onneksi väriä Linnean yhä mustemmaksi muuttuvaan ajattelumaailmaan. Maagisen realismin piirteitä saava tarina kuvaa terävänäköisesti Linnean syömishäiriöistä ajattelumaailmaa, joka on samaan aikaan raadollinen ja hauraan kaunis.

Kalle Veirto: Leiri (Karisto)

Kesäleiri merkitsee muutoksen mahdollisuutta. Tässä realistisessa nuortenkirjassa ei kuitenkaan ole kyse rippi- eikä urheiluleiristä vaan päähenkilö Santtu joutuu määrätietoisen yksinhuoltajaäitinsä ohjaamana Kriittisen ajattelun nuorisoliiton leirille. Leiriläisten kautta kirjassa pohditaan erilaisia yhteiskunnan ongelmia eikä nuorten itsenäistymiseen tarjota liian helppoja ratkaisuja.

 Lydecken-ehdokkaat:

Kirsti Ellilä: Majavakevät (Karisto)

Kolumbiasta adoptoitu Hilla viihtyy paremmin majavien kuin muiden ihmisten seurassa. Kun majavien kotilampi on uhattuna, Hilla päättää tehdä kaikkensa säilyttääkseen sen. Kirja on kaunis seikkailutarina erilaisuuden hyväksymisestä, ystävyydestä ja siitä, miten sinnikkyydellä voi saada aikaan lähes mitä vain.

Ansu Kivekäs: Ykkösjätkät (Tammi)

Mielikuvitus ja kyky nähdä maailma lapsen silmin tekee kahden pojan leikeistä elämää suurempia ja Ansu Kivekkään värikäs ja oivaltava kieli pulppuaa rikkaana kuin lasten elämä.

Eppu Nuotio: Papupiilokas (Otava)

Papupiilokas on lennokasta riimittelyä. Pienien ja riemukkaiden runojen avulla lapsille avautuu outojen ja tuntemattomien ötököiden salaperäinen ja tuntematon maailma.

Kirsi Pehkonen: Punaviiva (Karisto)

Punaviiva on itsenäinen jatko-osa kirjalle Aloituskiekko. Hilla ja Noora aloittavat uudessa koulussa liikuntaluokalla ja se tuo tullessaan uusia kuvioita tyttöjen elämään kun viikot asutaan poissa kotoa. Hyvä urheilukirja, jossa ystävyys antaa voimia ja erilaisuus ei ole välttämättä taakka.

Ville Tanttu: Tiikerisydän (WSOY)

Pienelle Amokselle on tärkeää, että hän saisi viettää enemmän aikaa isänsä kanssa, mutta tämä ei työkiireiltään sitä huomaa. Tarvitaankin suurempia tekoja ennen kuin isän silmät avautuvat. Tiikerisydän on vaikuttava kirja siitä, miten tärkeää lapselle on yhteinen aika vanhempiensa kanssa.  Kirjassa pohditaan myös lapsen silmin avaruutta ja äärettömyyttä.

 Onnittelemme lämpimästi kaikkia kirjailijoita – mikä hieno joululahja – ja olemme tietysti erityisen ylpeitä grafomaanikko Salla Simukan teosparin ehdokkuudesta. 

Grafomania onnittelee hurraa-huudoin kirjailija Kari Levolaa, jonka uuttera työ kirjallisuuden kentällä palkitaan Pro Finlandia -mitalilla itsenäisyyspäivänä!

Kari Levola on monipuolisen kirjailijan- ja kriitikontyönsä ohella toiminut lukuisissa kirjallisuuden alaan liittyvissä luottamustoimissa, mm. Kirjailijaliiton puheenjohtajana, läänintaiteilijana, Lukukeskuksen hallituksen puheenjohtajana ja kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanaston varapuheenjohtajana. Lisäksi Levola on ollut luomassa kirjallisuuskritiikin verkkolehteä Kiiltomatoa, jonka ensimmäisenä päätoimittajana hän toimi.

Kari Levola on palkittu mm.  J. H. Erkon palkinnolla esikoisrunokokoelmastaan Avovedet vuonna 1980, Valtion kirjallisuuspalkinnolla nuortenromaanistaan Kattohaukka vuonna 1983, Arvid Lydecken -palkinnolla lastenkirjastaan Kirjolohikäärme vuonna 1994 ja Finlandia Junior -palkinnolla nuortenromaanistaan Tahdon vuonna 1999.

Monet nuoremman polven nykykirjailijat ovat olleet hänen oppilainaan mm. Dante-akatemiassa ja Kriittisessä Korkeakoulussa.

Miten nuoret saisi kiinnostumaan kirjoista teatterin keinoin? Voiko kirjan esittely olla kuin koukuttava leffatraileri?

Kangasalan Pikkuteatteri on tehnyt käsikirjoittaja-ohjaaja Janne Salmisen johdolla kirjavinkkausesityksen, joka esittelee pirkanmaalaisten nuortenkirjailijoiden tuoreita ja kiinnostavia teoksia trailerimaisilla dramatisoinneilla. Vierailevia tähtiä -esityksellä Pikkuteatteri tahtoo edistää nuorten lukemisharrastusta ja tukea pirkanmaalaisia nuorisokirjailijoita.

Mukana on neljä teosta:
– Anneli Kanto & Terhi Rannela: Tähystäjäneito (2011)
– Jukka-Pekka Palviainen: Joku vieraileva tähti (2011)
– Salla Simukka: Jäljellä (2012)
– Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (2000)

Kohtaus Joku vieraileva tähti -trailerista: 

DSC_0374(Anni: Sanni Sarin, Annin äiti: Henriikka Heiskanen, Annin sisko: Sara Ahonen)

Salla, Anneli, Jukka-Pekka ja minä olimme kuluvalla viikolla seuraamassa kutsuvierasesitystä. Tässä ajatuksiamme ja kuvia illasta:

Anneli:

”Teatteriesitystraileri ei ole helpoin tapa esitellä kirjaa vaan melkomoinen ponnistus, mutta juuri sen vuoksi sympaattinen. Muuallakin tällaista on tehty, sen kuulimme Seita Vuorelalta, joka oli kohdannut kirjastaan tehtyjä trailereita Italiassa.

Omasta kirjasta tehdyn trailerin näkeminen oli oudon liikuttavaa. Kiitollisuuttahan siitä tuntee, että nuoret näyttelijät ovat lukeneet kirjan, osallistuneet dramatisointiin, joku on jutun ohjannut, toinen puvustanut, on tehty valot ja mietitty toimiva lavastus. Ja että näyttelijät heittäytyvät rooleihinsa täydellä sydämellä. Luulisin, että nuoria katsojia viehättää juuri se, että esiintyjät ovat samanikäisiä.

Toimivan esitystrailerin täytyy olla yksinkertainen, jotta sitä voidaan helposti ja halvalla siirtää, ja siinä pitää olla kestävä jännite ja kiehtova arvoitus, jotta katsojat kiinnostuvat jutusta, joka ei kerro tarinaa vaan osan siitä ja jonka täytyy luonnehtia myös henkilöt erittäin nopeasti.

Ihanaa kirjailijalle, kiehtovaa katsojille, työlästä tekijöille. Toivottavasti tekijätkin saivat prosessista jotain itselleen.”

Kohtaus Tähystäjäneidosta:
DSC_0396(Amaya: Jenna Saarinen, Miroslav: Eero Salmela)
Salla:

”Oli järisyttävän hienoa ja silmiä avaavaa nähdä, mitkä kohtaukset Jäljellä-kirjasta oli dramatisoitu ja millaisen kiinnostavan, uhkaavan, jännittävän kuvan ne antoivat teoksesta. Yksin maailmassa olevan Emmin tuska tuli lähelle. Emmin, Atron ja Onervan keskinäiset jännitteet nousivat myös hienosti esiin. Oma teksti muuttui eläväksi, kiehtovalla tavalla erilaiseksi silmien edessä. Pala nousi aivan väistämättä kurkkuun.

Vinkkausesityksessä minusta oli upeaa sekin, kuinka keskenään erilaisia trailereita eri kirjoista oli tehty. Jokaisessa oli selvästi oma, tunnistettava tunnelmansa ja rytminsä. Tällaisessa esityksessä olisi nimittäin turhankin helppo ottaa yksi sabluuna ja vetää kaikki kirjat sen läpi. Niin ei ollut onneksi tehty ja lopputulos oli siksikin huima.”

Kohtaus Jäljellä-trailerista:
DSC_0385
(Emmi: Elina Mäkinen, Atro: Tino Leinonen)
Terhi:

”Miten luovaa ja kekseliästä – etuoikeus saada olla mukana tällaisessa. Kirjavinkkausesitys herättää kirjat eloon aivan uudella, raikkaalla tavalla. 45 minuutissa katsoja pääsee kurkistamaan neljään hyvin erilaiseen maailmaan.

Minulle esimerkiksi Joku vieraileva tähti -trailerin Anni oli juuri se Anni, jonka olin Jukka-Pekan kirjasta kuvitellut; sama ulkonäkö, sama olemus. Riemastuin nähdessäni Jäljellä-kirjassa kuvatun, punaisen mekon…

Enpä tiennyt Miroslavin hahmoa luonnostellessani, että vielä katsoisin kaivosmiehen poikaa silmästä silmään. Väistämättä esitys palaa mieleen, kun alamme viimeistellä trilogian viimeistä osaa. Ja se herkkyys Amayan ja Miroslavin välillä… Hienosti tavoitettu.

Hiukan jännitin, miten nuoret näyttelijät selviävät Tähystäjäneidon suht mutkikkaasta sanastosta (ruorinainen Blagorodna, perämies Neofit Haralampijee Toinen…jne), mutta vielä mitä, tekstit oli viimeisen päälle omaksuttu.

Nuorten näyttelijöiden energia ja raikas into eivät voineet olla tarttumatta yleisöön. Kunpa mahdollisimman moni pirkanmaalainen koulu ja kirjasto hoksaisi tilata esityksen.”

Maata näkuvissä! Kohtaus Tähystäjäneidosta:

DSC_0389(Amaya: Jenna Saarinen, Krasimira: Sara Ahonen)

Kuvat: Terhi Rannela

***

Vierailevia tähtiä -kirjavinkkausesitys, esityspäivät:
  • 2.12.2012 kello 18:00
  • 9.12.2012 kello 18:00
  • Lisää esityksiä talvella 2013
  • Esityksen kesto on noin 40 minuuttia.
  • Ikäsuositus: Yläkouluikäisistä nuoriin aikuisiin.
  • Esityspaikka Kangasalan lukion auditorio. Finnentie 42, Kangasala
  • Liput 5 euroa.
  • Tilausnäytös (max 150 katsojaa) 350 euroa
  • Tilausnäytös (max 150-300 katsojaa) 500 euroaLippuvaraukset ja ryhmämyynti: Henriikka Heiskanen, henriikkaheiskanen@msn.com
    Muut yhteydenotot ja tilausnäytökset: Janne Salminen: 050 522 6901

Uusimmat kommentit

milateras artikkeliin Kirjailija äärilaidoilla – vai…
kirsti k artikkeliin Kirjailija äärilaidoilla – vai…
milateras artikkeliin Linnuista, lennoista
Raili artikkeliin Linnuista, lennoista
annelitre artikkeliin Linnuista, lennoista

Arkistot