Miten nuoret saisi kiinnostumaan kirjoista teatterin keinoin? Voiko kirjan esittely olla kuin koukuttava leffatraileri?
Kangasalan Pikkuteatteri on tehnyt käsikirjoittaja-ohjaaja Janne Salmisen johdolla kirjavinkkausesityksen, joka esittelee pirkanmaalaisten nuortenkirjailijoiden tuoreita ja kiinnostavia teoksia trailerimaisilla dramatisoinneilla. Vierailevia tähtiä -esityksellä Pikkuteatteri tahtoo edistää nuorten lukemisharrastusta ja tukea pirkanmaalaisia nuorisokirjailijoita.
Mukana on neljä teosta:
– Anneli Kanto & Terhi Rannela: Tähystäjäneito (2011)
– Jukka-Pekka Palviainen: Joku vieraileva tähti (2011)
– Salla Simukka: Jäljellä (2012)
– Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (2000)
Kohtaus Joku vieraileva tähti -trailerista:
(Anni: Sanni Sarin, Annin äiti: Henriikka Heiskanen, Annin sisko: Sara Ahonen)
Salla, Anneli, Jukka-Pekka ja minä olimme kuluvalla viikolla seuraamassa kutsuvierasesitystä. Tässä ajatuksiamme ja kuvia illasta:
”Teatteriesitystraileri ei ole helpoin tapa esitellä kirjaa vaan melkomoinen ponnistus, mutta juuri sen vuoksi sympaattinen. Muuallakin tällaista on tehty, sen kuulimme Seita Vuorelalta, joka oli kohdannut kirjastaan tehtyjä trailereita Italiassa.
Omasta kirjasta tehdyn trailerin näkeminen oli oudon liikuttavaa. Kiitollisuuttahan siitä tuntee, että nuoret näyttelijät ovat lukeneet kirjan, osallistuneet dramatisointiin, joku on jutun ohjannut, toinen puvustanut, on tehty valot ja mietitty toimiva lavastus. Ja että näyttelijät heittäytyvät rooleihinsa täydellä sydämellä. Luulisin, että nuoria katsojia viehättää juuri se, että esiintyjät ovat samanikäisiä.
Toimivan esitystrailerin täytyy olla yksinkertainen, jotta sitä voidaan helposti ja halvalla siirtää, ja siinä pitää olla kestävä jännite ja kiehtova arvoitus, jotta katsojat kiinnostuvat jutusta, joka ei kerro tarinaa vaan osan siitä ja jonka täytyy luonnehtia myös henkilöt erittäin nopeasti.
Ihanaa kirjailijalle, kiehtovaa katsojille, työlästä tekijöille. Toivottavasti tekijätkin saivat prosessista jotain itselleen.”
”Oli järisyttävän hienoa ja silmiä avaavaa nähdä, mitkä kohtaukset Jäljellä-kirjasta oli dramatisoitu ja millaisen kiinnostavan, uhkaavan, jännittävän kuvan ne antoivat teoksesta. Yksin maailmassa olevan Emmin tuska tuli lähelle. Emmin, Atron ja Onervan keskinäiset jännitteet nousivat myös hienosti esiin. Oma teksti muuttui eläväksi, kiehtovalla tavalla erilaiseksi silmien edessä. Pala nousi aivan väistämättä kurkkuun.
Vinkkausesityksessä minusta oli upeaa sekin, kuinka keskenään erilaisia trailereita eri kirjoista oli tehty. Jokaisessa oli selvästi oma, tunnistettava tunnelmansa ja rytminsä. Tällaisessa esityksessä olisi nimittäin turhankin helppo ottaa yksi sabluuna ja vetää kaikki kirjat sen läpi. Niin ei ollut onneksi tehty ja lopputulos oli siksikin huima.”
”Miten luovaa ja kekseliästä – etuoikeus saada olla mukana tällaisessa. Kirjavinkkausesitys herättää kirjat eloon aivan uudella, raikkaalla tavalla. 45 minuutissa katsoja pääsee kurkistamaan neljään hyvin erilaiseen maailmaan.
Minulle esimerkiksi Joku vieraileva tähti -trailerin Anni oli juuri se Anni, jonka olin Jukka-Pekan kirjasta kuvitellut; sama ulkonäkö, sama olemus. Riemastuin nähdessäni Jäljellä-kirjassa kuvatun, punaisen mekon…
Enpä tiennyt Miroslavin hahmoa luonnostellessani, että vielä katsoisin kaivosmiehen poikaa silmästä silmään. Väistämättä esitys palaa mieleen, kun alamme viimeistellä trilogian viimeistä osaa. Ja se herkkyys Amayan ja Miroslavin välillä… Hienosti tavoitettu.
Hiukan jännitin, miten nuoret näyttelijät selviävät Tähystäjäneidon suht mutkikkaasta sanastosta (ruorinainen Blagorodna, perämies Neofit Haralampijee Toinen…jne), mutta vielä mitä, tekstit oli viimeisen päälle omaksuttu.
Nuorten näyttelijöiden energia ja raikas into eivät voineet olla tarttumatta yleisöön. Kunpa mahdollisimman moni pirkanmaalainen koulu ja kirjasto hoksaisi tilata esityksen.”
Maata näkuvissä! Kohtaus Tähystäjäneidosta:
(Amaya: Jenna Saarinen, Krasimira: Sara Ahonen)
Kuvat: Terhi Rannela
***
- 2.12.2012 kello 18:00
- 9.12.2012 kello 18:00
- Lisää esityksiä talvella 2013
- Esityksen kesto on noin 40 minuuttia.
- Ikäsuositus: Yläkouluikäisistä nuoriin aikuisiin.
- Esityspaikka Kangasalan lukion auditorio. Finnentie 42, Kangasala
- Liput 5 euroa.
- Tilausnäytös (max 150 katsojaa) 350 euroa
- Tilausnäytös (max 150-300 katsojaa) 500 euroaLippuvaraukset ja ryhmämyynti: Henriikka Heiskanen, henriikkaheiskanen@msn.com
Muut yhteydenotot ja tilausnäytökset: Janne Salminen: 050 522 6901
22 kommenttia
Comments feed for this article
2 joulukuun, 2012 klo 3:47 pm
Miltä Tähystäjäneito näyttää teatterin keinoin? « USKALLATKO PURJEHTIA PAHAENTEISELLE KUPARISAARELLE?
[…] Lue mietteitämme kutsuvierasnäytöksestä Grafomaniasta! […]
2 joulukuun, 2012 klo 8:51 pm
Magdalena Hai
Oih! Vaikuttaa todella upealta jutulta! Olisipa hienoa nähdä oma tarina joskus noin vinkattuna. Olen kade. 🙂
3 joulukuun, 2012 klo 4:02 pm
kirsti k
Onpa HUIKEAA! Magdalenan tavoin myönnän vihertäväni.
3 joulukuun, 2012 klo 5:06 pm
annelitre
Siihen teillä on hyvä syy. Njiäh njiäh.
3 joulukuun, 2012 klo 5:22 pm
Terhi
Minusta olisi mahtavaa, jos näin hieno idea leviäisi pitkin ja poikin Suomea! Nuorilta nuorille, menee paremmin jakeluun kuin kukkahattutädiltä (hellän sarkastisesti sanottu) nuorille.
3 joulukuun, 2012 klo 7:26 pm
Nimetön
Hiukka samantyylistä hommaa sain kokea Kirjailijat teillä-kiertueella Pohjois-Savossa, organiseeraajana liänintaiteilija Marjo Heiskanen. Yhdeksän kirjailijaa, yhdeksän dramatisointia tai kirjasta noussutta esittävien taiteilijoiden tarjoamaa elämystä. Vangitsi yleisön, vangitsi kirjoittajat. Aivan huippu homma, lisää tätä!!! 🙂
3 joulukuun, 2012 klo 9:00 pm
Nimetön
Ja nimetön oli tällä kertaa Kirsi Pee… pöljä mikä pöljä, ee ossoo etes nimmeesä kirjottaa… 😦
3 joulukuun, 2012 klo 9:06 pm
Reeta / Les! Lue!
Olettehan huomanneet, että Blogistanian Kuopus on julkistettu! 🙂
http://sarankirjat.blogspot.no/2012/12/blogistanian-kuopus-2012-voittajat.html?showComment=1354561443984
4 joulukuun, 2012 klo 9:36 am
kirsti k
Kiitos Reeta linkistä, jonka avasin, vaikka olen pyhästi päättänyt pysyä erossa netistä (paitsi Grafo ja sähköposti), ja onnistunutkin siinä kiitettävästi jo yli puoli vuotta.
Ilokseni huomasin, että Sallan Jäljellä oli upeasti kolmas ja Terhin Promillejutut myös kovasti tykätty. Täysin ansaitusti, olen molemmat lukenut, mainioita kirjoja!
Mutta.
Luettuani listan loppuun en jaksanut enää täysin riemupalkein hurrata ihanien grafomaanikko-kollegojen menestykselle. Oma lapseni ei ollut saanut YHTÄÄN ääntä, vaikka KAIKKI muut tuntuivat löytyvän listalta. Ok, yritän hyväksyä ja todistella itselleni, että kirja on ihan hyvä. Kompensaationa mieleeni muistui 15-vuotias tyttö, joka tuli luokseni Kirjan ajassa ja kertoi Omenapuun tarinan pelastaneen hänet, tuoneen takaisin elämänhalun, joka oli ollut kateissa vuoden. Tuota tyttöä ajattelen nyt, ja siirryn talviunille.
Terv. nimim. Miten kummassa ihmisen itsetunto voi olla kokoluokkaa mikromilli?
4 joulukuun, 2012 klo 10:20 am
annelitre
Kummastelen myös. Varsinkin kun kyseessä on hlö, joka ei niin kauan sitten palkittiin Topeliuksella…
4 joulukuun, 2012 klo 10:46 am
kirsti k
Sanon nyt tähän vielä ennen uniani, että Topeliuksella ei ole mitään tekemistä Omenapuun kanssa. Jokainen kirja on ihan omansa. Toiset tarinat kolahtavat, toiset eivät.
Eikun ahaa, tarkoitit siis itsetuntoani. Se nyt on mikä on, ei muuksi muutu, rasittava kipupiste. Luulen tietäväni, mistä heikko itsetuntoni juontuu, uskon sen myös olevan osaltaan sisäsyntyistä, päässä joku ruuvi väärällä kierteellä. Otan auliisti vastaan neuvoja, jos joku haluaa kertoa, miten on onnistunut vahvistamaan itsetuntoaan.
Tästä olen iloinen: nuorena olin hullun kateellinen kaikille kaikesta, siksi oli huojentavaa tajuta kymmenisen vuotta sitten, että saan muiden onnistumisista VOIMAA itselleni, vahvistusta myös omalle osaamiselle, sisuakin. Nykyään tuntuu pelkästään hyvältä iloita tuttujen kollegojen menestyksestä – mutta sitten aina iskee joku juttu, joka omassa pienessä päässä tuntuu kohtuuttomalta tai epäreilulta. Tuo Kuopus-listan viesti sattui olemaan sellainen. Siis KUKAAN ei ole tykännyt. Niin, tykkäämiseen ja tykkäämättömyyteenhän tämä kaikki itsetuntoähkinä kiertyy.
4 joulukuun, 2012 klo 12:18 pm
Maria/Sinisen linnan kirjasto
No minä tykkäsin kyllä Omenapuusta ja mainitsin sen omassa Kuopus-ehdokaspostauksessani kirjana, jolle olisin mielelläni antanut ääneni. Mutta kun sai äänestää vain kolmea, mikä harmitti minua kovasti.
Lasten- ja nuortenkirjoja julkaistaan Suomessa valtava määrä, eikä kukaan äänestykseen osallistuneista bloggaa ja lue lanukirjoja päivätyökseen. Vuoden aikana luettujen kirjojen määrä on siis pakostakin kohtuullisen pieni itse kullakin, ja kaikkia kiinnostavia ei ehdi lukea, saati niistä blogata. Hajonta oli äänestyksessä todella suurta.
Se pitää myöskin mainita, että koska kovin moni bloggaaja ei tilaa arvostelukappaleita lanuista, niin eniten blogisavuja keräävät herkästi sellaiset teokset, joita on varta vasten lähetetty bloggaajille. Mutta markkinointi ja tiedottaminenkaan ei auta, jos kirja ei ole hyvä, eräskin ennakkokappaleena bloggaajille lähetetty lanu-kirja sai pääosin hyvin kriittistä palautetta ja on jäänyt useimmilta kokonaan lukematta. Annukka Salaman Käärmeenlumooja sen sijaan on taatusti tunnustuksensa ansainnut (itse en ole sitä vielä lukenut, mutta varmaan luen ehtiessäni), sillä se on temmannut mukaansa sellaisiakin lukijoita, jotka eivät yleensä lue nuorten (nuorten aikuisten) kirjallisuutta, ja uskoisin sen kolahtavan varsinaiseen kohderyhmäänsä vielä paremmin.
4 joulukuun, 2012 klo 10:13 pm
Janne Salminen
Kiitos näistä hienoista kommenteista ja osallistumisesta ensi-iltaamme. Tämä on meille arvokasta, hyvä mieli! Vierailevia tähtiä -esitys nähdään Kangasalan lisäksi ainakin Mänttä-Vilppulassa ja Ruovedellä. Myös Tampere on melkein varma. Ja lisää tulee… Eläköön kirja!
5 joulukuun, 2012 klo 10:47 am
Nimetön
Blgistanian Kuopuksesta:
Kaikki kunnia pärjänneille, eipä huonoja kirjoja kärkeen nosteta. Muistetaan kuitenkin (lohduksi Kirstille ja muillekin): harva blogaaja on lukenut kaikkia tai edes suurta osaa vuoden lasten- ja nuortenkirjarysäyksestä. En sitä vaadikaan, mutta äänestykseenhän saattoi osallistua, vaikka olisi lukenut vain tasan ne kolme kirjaa, joille äänensä antoi. Menestyneillä on syytä riemuun, koska heidän kirjansa on haluttu lukea ja niistä on pidetty. Menestymättömät voivat lohduttautua sillä, että kaikki kirjat eivät yksinkertaisesti ole olleet kisassa mukana, kun eivät ole blogaajlle tuttuja.
Tuo dramatisointivinkkaus on ihan kuningas-idea. Runsaasti rispektiä!
Sari
5 joulukuun, 2012 klo 3:11 pm
Päivi L
Eivät minunkaan ”lapseni” saaneet yhtään kuopusääntä, mikä tietysti surettaa hetken, mutta vain hetken.
Pikkuteatterin dramatisointi on ihan superidea, sellaiseen toivoisin joskus saavani tekstini myös. SItä paitsi Pikkuteatterissa näyttelee tuttu lapsikin, terkkuja M.R:lle!
5 joulukuun, 2012 klo 9:23 pm
kirsti k
Onneksi on tolkkuihmisiä (Sari, Sinisen linnan Maria, Päivi L yms.), jotka näkevät laajemmin ja tarjoavat lohduttavat pohdintansa yleiseen jakoon. Kiitos.
Ja onneksi on Grafomania, jossa mikään ei ole liian noloa.
6 joulukuun, 2012 klo 10:25 am
Magdalena Hai
Kirstille mieltä ylentävä linkki: http://www.kirjastot.fi/fi-FI/kysy/arkistohaku/kysymys/?id=c99e5ab1-b17b-431e-ae6f-3ed058f59993 🙂
7 joulukuun, 2012 klo 9:02 am
kirsti k
Oi Magdalena, täten ojennan sinulle mielenylennysmitalin kultaisin ruusukkein!
Lähdenkin tästä kehyskauppaan, että saan listan seinälle, näytön viereen silmien korkeudelle.
7 joulukuun, 2012 klo 10:33 am
Kirsi Pee
Sivuhuomio: grafomaanikkojen (ja muiden lanu-huippujen) lisäksi meitä muita, takarivin kirjoittajia on aika paljon. Jokainen grafomaanikko on saanut tunnustusta joltain suunnalta, useammaltakin. Suurin osa meistä muista kirjoittajista ei palkintoja ja tunnustuksia saa koskaan. Mutta eipä niitä tarinoita palkintoraateja varten kirjoitetakaan.
Ei suotta kannata asettaa itselleen mittoja vain tämän sivun kirjoittajien mukaan, sehän olisi suorastaan oman työnsä aliarviointia.
7 joulukuun, 2012 klo 2:09 pm
kirsti k
Olet aivan oikeassa Kirsi Pee: kirjoja ei voi kirjoittaa palkintoraadeille. Mielestäni kuitenkin aliarvioit kirjailijoita puhuessasi ”takarivin kirjoittajista”. Eivät tunnustukset tee kirjailijaa, kyllä ne ovat hyvät teokset. Ja niitä riittää pinoittain niissäkin, joita palkintoraadit eivät jostain kummallisesta syystä ole huomioineet.
Se on sitten toinen asia, millaisen arvon kukin kirjailija tunnustuksille antaa, miten niihin tai niiden puutteeseen suhtautuu. Aikamoinen ammatti. Varsinkin jos itsetunnon annostelu on jäänyt puolitiehen.
9 joulukuun, 2012 klo 7:54 pm
Johanna Hoo
Kävin tänään katsomassa esityksen. Mahtavaa!
4 tammikuun, 2013 klo 5:31 pm
Myöhästynyt joulukirje, vilkaisu viime vuoteen | Mukillinen mustaa teetä, matkoja ja muistikirjan sivuja: Terhi Rannelan kirjailijaelämää
[…] Pikkuteatteri on dramatisoinut pirkanmaalaisista nuortenromaaneista kirjatrailereita. Grafomaniassa on kuvattu tunnelmiamme ensi-illan […]