MERKITTÄVÄ HAVAINTO

Kerran kuusitoistavuotiaana ymmärsin, mikä on kilpahiihdon ja huvihiihdon olennainen ero:

Lykit mitali mielessä etkä näe hirveä kurkottamassa kaulaa.

Päähäsi ei eksy ajatus kuukävelijästä.

Et ymmärrä meedion välittämää viestiä.

Heräävä esikko huhuilee turhaan.

Et ehdi laulaa kaikkia säkeistöjä.

Onnittelukortin suunnitteleminen jää puolitiehen.

Et maista tuulta, et kuule käpyjä, et huomaa puukiipijää rungolla.

Näet vain pikakelatut maisemat. Kuuset eivät milloinkaan pysähdy.

Hampaita vihloo, jos avaat suusi.

Et odota huomista, saati kesää.

Toivot nuhan tarttuvan heti, jotta saisit käpertyä.

Et syö rasiallista suklaakonvehteja, edes jouluaattona.

Et pysähdy saaren suojaan parittelemaan.

Kukaan ei pyydä sinua retkelle.

Kerran kuusitoistavuotiaana ymmärsin hiihtää vitkaan kuin erakon aika.

Advertisements