Otsikon sitaatti saattaa kuulostaa absurdilta, mutta meille marginaalista kirjoittaville kirjailijoille se on aika yleinen ongelma.
Puolituttu lapsuudenkotikaupungistani olisi halunnut ostaa kirjani joululahjaksi, mutta paikallinen kirjakauppa laittoi lapun luukulle. Lähin kirjakauppa 50 kilometrin päässä Joensuussa myi ei-oota. Kuten tiedämme, monet lasten- ja nuortenkirjailijat (ja muut vähälevikkisen kirjallisuuden edustajat) saavat olla kiitollisia, jos kirjakaupan hyllystä löytyy yksikin oma kirja. Hip hei.
Syksyisen kouluvierailun jälkeen eräs opettaja lähetti hyväntahtoista meiliä:
”Haluaisimme tilata kirjojasi koulukirjastoon. Tilataanko niitä sinulta suoraan?”
Ei. Niitä ei tilata minulta suoraan. Kirjailija saa toki vapaakappaleita kirjoistaan, mutta minä jaan ne ystävilleni. En ole koskaan myöskään ryhtynyt kirjakauppiaaksi, myyminen on kustantajan tehtävä.
Mistä kirjoja sitten saa? Myös niitä ei-bestsellereitä, joita kirjakaupat eivät pidä näyteikkunoissaan ja prameilla myyntipöydillään?
Vaikkapa kustantajan nettikaupasta. Niin, mutta harva tietää tuosta vain, mille kustantajalle me kirjoitamme, koska kirjoitamme nykyisin niin monille. Ehkä kaikkein yksinkertaisinta on googlettaa ja vertailla hintoja. Kyllä niitä kirjoja nimittäin saa.
Oletko sinä törmännyt tähän ongelmaan?
Grafomania 
35 kommenttia
Comments feed for this article
5 tammikuun, 2013 klo 2:17 pm
karpio
Tuttu tilanne. Ainakin Suomalaisessa Kirjakaupassa tuntuu nykyään olevan sellainen tyyli, että yksi kirja otetaan hyllyyn näytteeksi, ja sitten kun joku on sen sieltä löytänyt ja ostanut pois, ei tilalle ilmestykään enää uutta kappaletta, vaan se pitää erikseen tilata. Kouluvierailuilla olen kertonut nettikaupoista jo senkin takia, että kun uusi kirjani maksaa Suomalaisessa tai Akateemisessa n. 25 euroa, sen saa Adlibriksestä alle kuudellatoista eurolla. Kiinnostavaa sinänsä, että kun kustantaja ei markkinoi eikä mainosta kirjaa muualla kuin kotisivuillaan eikä kirjakauppa pidä teosta edes näkyvillä, niin homma aina kaatuu kirjailijan niskaan. Pari vuotta sitten eräs kollega otti yhteyttä ja kertoi kustantajansa sanoneen hänen uudesta käsikirjoituksestaan, että tässä ei ole mitään vikaa, tästä saisi upean kirjan, mutta kun se edellinen kirjasi nyi niin huonosti, niin…
5 tammikuun, 2013 klo 3:19 pm
Nimetön
Viittaanpa vain edellisen keskustelunaiheen kommenttiini Suomalaisen Kirjakaupan toiminnasta Kuopiossa. Just joo. 😦
t Kirsi Pee
5 tammikuun, 2013 klo 3:42 pm
Magdalena Hai
NIIN TOTTA! Anteeksi huutaminen, mutta joo. Suomalaisessa Mörkö Möötä ja Kerjäläisprinsessaa on parhaimmillaan yksi kappale siellä sekalaishyllyssä ja ns. selkä saliin päin, ja koska kyseessä on kaksi varsin pienikokoista kirjaa, arvelen, että jos sieltä minun kirjojani myydään, se tapahtuu a) hurjalla tuurilla tai b) koska ostaja on ystäväni/sukulaiseni/poikkeuksellisen innostunut fani (niitä tuskin ihan tässä vaiheessa vielä hirveästi on… 😀 ). Akateemisessa ja Kansallisessa niitä on ollut sitten enemmänkin ja paistatelleet paikoin jopa kansi edessä, mistä olen ihan mielettömän iloinen ja kiitollinen.
Jotenkin tulee paha mieli niiden ihmisten puolesta, jotka haluaisivat hankkia kirjani, mutta joutuvat juoksemaan ympäri kaupunkia niiden perässä. Kohtuutonta. Onneksi on kustantajan nettikauppa, Adlibris, Bookplus jne. Sieltä niitä kirjoja saa.
Pieni kuriositeetti muuten Kerjäläisprinsessan paikasta. Silloin, kun se ei ole aakkosjärjestykseen laitetussa lanu-hyllyssä, se löytyy todella usein heppakirjojen joukosta eikä fantasiapuolelta. Mikähän logiikka siinä on? Ihmissudet on vähän niin kuin hevosia? 😮
5 tammikuun, 2013 klo 3:53 pm
Salla
Vähän vaikeaksi on tosiaan joidenkin kirjojen osto tehty osasta fyysisiä kirjakauppoja. Ja kun nettikaupasta saa selvästi halvemmalla, ei ole mikään ihme, ettei kirjakaupoilla mene superhyvin.
Maggiksen kommenttiin pakko sanoa: Ihmissudet – nuo astetta kiinnostavammat ja terävähampaisemmat hevoset.
5 tammikuun, 2013 klo 4:14 pm
Marja-Leena Tiainen
Absurdi ja hullunkurinen tilanne tänä päivän: kirjakaupoista ei saa enää kirjoja. Homma menee vain surkeampaan suuntaan, eli lasten- ja nuortenkirjaosastolla on myynnissä vain muutamia nimikkeitä, niitä, joita muutenkin myydään. Joulun alla pistäydyin uudessa kuopiolaisessa kauppakeskuksen Suomalaisessa. Muutamien ulkomaisten suosikkiromaanien lisäksi näkyi Risto Räppääjiä ja Elloja, Tuija Lehtisen kirjojakin oli. Mutta muuten koko ”osasto” oli irvikuva, kun ajattelee, miten monta kirjaa sieltä puuttui. Puutos oli huutavin juuri kotimaisten lanu-kirjojen kohdalla. Ei ihme, että myynti on vähäistä, kun tuotteitamme ei ole edes tarjolla.
5 tammikuun, 2013 klo 4:05 pm
Jänökissi Oravajärvi
Markku, outoa, sillä periaatteessa kai Suomalainenkin on edelleen näytevarastojärjestelmässä mukana? (Näytevarastojärjestelmä = kirjakauppa saa kustantajilta kappaleen uutta kirjaa; vasta myynnin jälkeen kustantaja veloittaa kirjan hinnan; kirjakaupan tulee tilata uusi kappale myydyn tilalle.)
5 tammikuun, 2013 klo 4:07 pm
Jänökissi Oravajärvi
Tai no kai suurella ketjulla on siinä kaikenlaisia delegoimisporsaanreikiä.
5 tammikuun, 2013 klo 4:15 pm
Jästi
Tuttua on. Olin ryhmän mukana naapurikaupungin suurmyymälässä, mitä hypereitä ne nyt ovatkaan, jossa kymmeniä liikkeitä joukossa kaksikin kirjakauppaa. Muutama tuttu matkalainen tunnisti minut joukosta ja kävi kyselemässä kirjojani ostaakseen ja saadakseen singneeraukset sopivasti joululahjakirjoille, mutta kaupoissa ei a) ensinnäkään tunnettu minua b) kirjojani ei ollut, vaikka viime vuonna ilmestyi 15. kaunokirjallinen teokseni. Yritin kertoa että kotikaupungissa varmasti oon kolmessakin liikkeessä, mutta se tuskin lohdutti. Vitutti.
5 tammikuun, 2013 klo 4:41 pm
J.S. Meresmaa
Tätä olen minäkin tuskaillut! Suomalainen kirjakauppa tuntuu keskittävän kirjamyyntinsä vain tiettyihin kirjoihin, jotka valitaan kustantamoiden onnistuneimmin esimarkkinoimista. Saadaan näyttäviä esillepanoja, kun valikoima ei ole liian laaja, ja myyjien on helpompi suositella vain yhtä tai kahta kirjaa, kun asiakas tulee kyselemään. Liikeideana tämä varmastikin toimii, kun siihen kerran on lähdetty, mutta se aiheuttaa myös sen, että heräteostokset kasautuvat vain tietyille kirjoille.
Ei ihme, että moni kirja myy huonosti, kun sitä ei ole esillä missään. Siksikin tuntuu joskus hurjalta, että nimenomaan tukkuporras ja kauppa vievät kirjan myyntituloista isomman palasen kuin sen tekijät.
Paras on toivoa omasta kirjastaan Ilmiötä — silloin se voikin päästä hyville myyntipöydille. 😉
Kirjailijana on kurjaa se, kun tuntuu että joutuu anteeksipyytelemään kirjansa huonoa saatavuutta heiltä, jotka sen haluaisivat ostaa. Ihan kuin kirjassa olisi jotain epäilyttävää, kun sitä ei ole saatavilla siinä missä lailahirvisaaria ja ilkkaremeksiä.
Loppukaneettina vielä: itse olen alkanut keskittää kirjaostoni itsellisille ja pienille kirjakaupoille. Heille tuntuu jokainen myynnissä oleva kirja olevan edelleen yhtä arvokas ja myymisen arvoinen.
5 tammikuun, 2013 klo 6:03 pm
kirsti k
”Ihan kuin kirjassa olisi jotain epäilyttävää, kun sitä ei ole saatavilla siinä missä lailahirvisaaria ja ilkkaremeksiä.”
Totta, tulee sellainen olo, että kirja on joku hämärä tekele, ei oikea kirja lainkaan, jos sitä ei löydy kaupasta. Siinä sitten selittelet, ja neuvot kyselijöille, että kyllä ne tilaavat, kun pyydät, öööh. Ja tähän yleensä vielä sekoittuu se mieletön ilo ja ylpeys, mitä uudesta kirjastaan sillä hetkellä tuntee. Johan lätsähtää.
Myönnän: käyn joskus kaupoissa kääntelemässä niitä ainoita kappaleita (sekä omia että lajitovereiden) paremmin näkyviin, kansipäin. Ja saman kuin Markku olen huomannut Suomalaisen toiminnassa: kun näytekappale myydään, uutta ei tulekaan tilalle, tai se tulee vasta kun joku sitä tajuaa kysyä, esim. kirjailija itse, heh.
Vai on Magdalenan Kerjäläisprinsessa ollut heppakirjoissa! Minä törmäsin hyllyongelmaan nuorille suunnatun runokirjani kanssa: se löytyi miltei järjestäen lastenrunoista – olisi kuulunut ennemmin vaikka aikuistenrunojen kanssa samaan hyllyyn. Joskus pyysin siirtämään sen nuorten proosan sekaan, tai siirsin omapäisesti, että sen edes joku olisi löytänyt.
Terhin tavoin olen joutunut joskus vastaamaan opettajille, että en myy kirjojani; kyllä niitä ihan kaupoista pitäisi saada, ja kustantajan kauttakin voi tilata. Lapsille en puhu kirjojen ostamisesta, ellei joku kysy – kehotan menemään kirjastoon.
5 tammikuun, 2013 klo 9:51 pm
Anne
Eikös se ole niin, että isoissa ketjukaupoissa kirjan saaminen näyteikkunaan maksaa kustantajalle? On siis aika selvää, että näyteikkunapaikkoja ostetaan vain niille, jotka muutenkin myyvät. Pieniä kauppoja tekee mieli tukea. SIksi ajattelin tarjoutua paikalliseen pieneen kirjakauppaan esiintymään ilmaiseksi. Jospa vaikka siten tapaisi lukijoitaan.
5 tammikuun, 2013 klo 10:18 pm
Nimetön
Olen kyllä ollut hieman petturi tässä myyntiasiassa…. Koska jo TIEDÄN, ettei kirjojani saa monenkaan paikkakunnan kirjakaupoista (jos kirjakauppaa enää yleensä paikkakunnalla on), pidän yleensä mukana muutaman myyntikappaleen, joista verottajan ei tartte mitään tietää (ettehän kerro..?!). Se on jotenkin vähemmän noloa kuin että tilaisitko verkkokaupasta tai pyydätkö kirjakauppaasi tilaamaan.. Saapa ainakin ostaja sen toivomansa signeerauksen saman tien. Rahallisesti ei merkitystä, mutta tuntuu lukijaa/ostajaa kohtaan reilummalta. Juu, tajuan kyllä, että tämä taas vähentää kirjojen myyntiä kirjakaupassa, mutta oikeesti.. välittääkö ne muka pas.. eiku pätkääkään????
t Kirsi Pee
p.s. samaa kirjan esillekääntelyä harrastan myös, mm. Tuijan Pesää! oli pakko napata esille, kun eivät muuten ymmärtäneet Savonia-ehdokasta Savossa esitellä!
5 tammikuun, 2013 klo 11:47 pm
Ketunleipä
Ei nyt ihan liity aiheeseen, mutta ajattelin ottaa esille sellaisen kysymyksen, että miksei täällä Oulun suunnalla tunnu kirjailijoita oikein vierailevan? Eikö tänne tilata/pyydetä? Vai enkö vain ole sattunut huomaamaan, että jossain olisi ollut joku nuortenkirjailija vierailulla? Itse en edes koskaan tiennyt, että kirjailijat tekevät vierailuja kouluihin, ennen kuin lukion ekalla aloin lukea kirjailijoiden blogeja. Meidän koululla ei ainakaan vierailtu, ja jos oikein muistan ehkä yksi kaverini on sanonut, että heidän koulullaan joskus vieraili joku. Edes kirjastoissa en ole kuullut, että ketään esiintyisi, mikä on harmi koska niissä kirjastoissa joissa itse käyn tunnutaan panostavan ihan mukavasti lasten- ja nuortenpuoliin. Kävin Pohjois-Suomen kirjamessuilla viime syksynä, eikä sielläkään näkynyt listoilla yhtään, ainakaan minulle tuttua nuortenkirjailijaa. Lastenkirjailijoitakaan en pahemmin havainnut, taisi olla ainakin yksi, jonka tunnistin.
Tämä seikka harmittaa minua kovasti, koska itsekin harrastan kirjoittamista ja olisi mukava päästä keskustelemaan nuortenkirjailijoiden kanssa, mutta täällä ei tunnu vierailevan ketään, ja harvoin löytyy varaa tai aikaa matkustaa jonnekin Helsinkiin tai muualle Etelä-Suomeen. Olen myös varma, että muitakin lukevia Oulun seudulla asuvia nuoria kiinnostaisi päästä kuulemaan kirjailijoita, koska täällä ainakin minun nähdäkseni nuoriso lukee varmasti ihan yhtä paljon kuin muuallakin.
6 tammikuun, 2013 klo 9:58 am
Salla
Ketunleipä, Ouluunkin tehdään mielestäni kyllä kirjailijavierailuja, mutta voihan olla, että esim. kouluissa niitä on vähemmän. Tiedottamisessa olisi varmasti myös petrattavaa. Itse vierailin pari vuotta sitten Oulussa kirjastossa ja kuulijoita oli vain pari. Oletko Valveen sanataidekoulun kanssa missään tekemisissä? Heilläkin olen ollut vieraana ja ymmärtääkseni muitakin lasten- ja nuortenkirjailijoita.
6 tammikuun, 2013 klo 12:21 am
Reeta / Les! Lue!
Tänä päivänä olisi kyllä tosi tärkeää, että erityisesti nuortenkirjailijalla olisi oma nettisivu, josta lähtisi linkki siihen nettikauppaan, josta kirjan voi tilata. Nuoret googlettavat kaiken kiinnostavan eikä se kirjojen tilaaminen netistä ole nuorille vaikeaa. Tulevaisuudessa monille on varmaan vaikeampaa kävellä sinne kirjakauppaan asti, kun kaiken on tottunut tilaamaan kotiin.
6 tammikuun, 2013 klo 12:59 pm
Marja B
On tuttua. On myös niinkin, että puolitutut sanovat, että en ole lukenut, kun sinun kirjoja ei saa mistään. Olen sanonut, että kirjastoista saa.
Toisaalta jos minä olisin Suomalaisen kirjakaupan myymäläpäällikkö, jonka pitämän kirjakaupan jokainen neliömetrin tuottoa seurataan, jotta vuokrat, palkat ja kaiken muun saa maksetuksi, en ottaisi näytevarastoa, joka vie tilaa ja on liikkumatonta varastoa, jonka hoitaminen vaatii resursseja, joka ei tuota jne. On Suomalainen siistiytynyt sitten takavuosista, jolloin niissä myytiin vaaleanpunaista muovikrääsää varmaan 10000 rekkakuormallista vuodessa. Ihmettelinkin, miksi Tiimari ja Suomalainen eivät fuusioidu.
6 tammikuun, 2013 klo 1:05 pm
Rea
Hei Ketunleipä,
suurin osa kirjailijoista asuu Etelä-Suomessa jolloin matkakulut ovat aika isoja. Kirjastoilla ei yksinkertaisesti ole varaa kovin paljon vierailijoita tilata.
6 tammikuun, 2013 klo 2:00 pm
karpio
Olen keikkaillut melko paljon Kainuussa ja Etelä-Lapissa, Sodankylän alueella. Siellä homma on ratkaistu niin, että useampi naapuruskunta saa saman kirjailijan kouluilleen, jolloin maksajiakin on enemmän. Kannattaa olla yhteydessä Lukukeskukseen http://www.lukukeskus.fi, jossa osataan neuvoa myös kirjailijavierailujen rahoituskuvioissa. Lukukeskus järjesti viime vuonna pilottiprojektin Kirjailija joka kouluun, jota on ilmeisesti tarkoitus jatkaa. Itse olin marraskuun alussa viikon kiertueella, joka käsitti Taivalkosken, Ristijärven, Nurmeksen ja Juuan alakoulut. Mutta kuten sanottu, Lukukeskus auttaa!
6 tammikuun, 2013 klo 8:00 pm
Mila
Vaikka joidenkin kirjakauppojen valikoimissa ja kirjojen esillepanossa olisi paljonkin petrattavaa, niin onneksi nykyään kirjoista puhutaan paljon täällä nettimaailmassa. Ja onneksi on olemassa nettidivareita ja -kirjakauppoja.
7 tammikuun, 2013 klo 10:11 am
kirsti k
Mila, kauniit uudet kotisivut sinulla!
6 tammikuun, 2013 klo 9:18 pm
Säde Loponen
Nyt on jo pari kertaa käynyt niin, että kun olen jotain asiaa itsekseni murehtinut, niin kas vain, hetken kuluttua siitä keskustellaan Grafomaniassa. Telepaattista suorastaan.
6 tammikuun, 2013 klo 10:23 pm
Magdalena Hai
Helppo hakuvinkki kirjojen etsijöille: http://www.vertaa.fi :stä voi vertailla nopeasti eri nettikirjakauppojen hintoja. Haku toimii sekä kirjan että kirjailijan nimellä, paremmin tosin kirjan. Kannattaa huomioida aina postimaksut, sillä esim. BookPlussassa on usein halvin hinta, mutta Adlibris lähettää ilman postimaksuja jne.
7 tammikuun, 2013 klo 9:24 am
hollolankirjasto
Kirjailijavierailuiden suhteen tilanne ei juuri ole paranemaan päin. Etelä-Suomessakin toimivana kirjastona me saamme maksimissaan kaksi lanu-kirjailijavierasta vuodessa ja nekin vain, jos kouluilla vielä on rahaa osallistua. Useampia vierailuja toivoisin, mutta kääntöpuolena on se, että haluaisimme maksaa kunnon palkkiot vieraillemme eli täyden Lukukeskuksen taksan plus matkakulut, kun tiedän etteivät luovan työn tekijät rahoissa kieriskele. Kun löytäisikin jostain edes köyhän mesenaatin tukemaan kirjailijoiden kirjastovierailuja.
markku-setä
7 tammikuun, 2013 klo 10:00 am
Karoliina
Hei!
Kirjoittelin juuri samasta aiheesta blogiini! Kiva tietää, että muutkin ihmettelevät ja miettivät näitä kirjakauppa-asioita. Kuvittajilla on vielä semmoinen hankaluus, että kirjoja ei läheskään aina löydä kuvittajan nimellä. Vaikka luulisin, että kuvittaja voisi kuitenkin olla sellainen kriteeri, jolla haluaisi ainakin vilkaista kirjoja. Esim. Suomalaisessa kirjakaupassa pyysin saada nähdä mitä Rudolf Koivun kuvittamia kirjoja heillä on myynnissä. Ei onnistunut, koska kyseessä on kuvittaja…
http://kuvialehdilla.blogspot.fi/2012/12/mista-kirjat-loytaa.html
Karoliina
7 tammikuun, 2013 klo 10:01 am
kirsti k
Mukava kuulla, Säde Loponen! Grafomanian kirjoittajilla on tunnetusti telepaattisia kykyjä. Äläkä murehdi itseksesi; jos siltä tuntuu, kommentteihin voi aina heittää vinkin aiheesta, josta haluaisi keskustelua.
7 tammikuun, 2013 klo 10:09 am
kirsti k
Karoliina, ehdotuksesi Uutuudet-hyllystä on loistava. Kirjoja ilmestyy valtavat määrät, mutta uutuushyllyssä voisivat kirjat vaihtua tarpeen mukaan vaikka päivittäin. Tärkeää olisi, että kaikki kirjat nostettaisiin edes hetkeksi paraatipaikalle.
Kovin kummallista, jos kuvakirjoja ei löydy kuvittajan nimellä, nykytekniikan ja hakuohjelmien aikana ei pitäisi olla tuollaista ongelmaa.
7 tammikuun, 2013 klo 12:14 pm
Nimetön
Miten koota kaikki tässäkin sinkoilleet hienot ideat ja ”markkinoida” ne eteenpäin? Tai kokoontua porukalla aivomyrskyämään vielä lisää? Ja välittää myrskyn ideat keskusteltavaksi kirjakauppaväelle..?
t KirsiPee 🙂
7 tammikuun, 2013 klo 3:30 pm
Nimetön
Hei,
kävin äsken ostamassa kalenterin Tampereen Akateemisesta. Katselin samalla lasten- ja nuortenkirjahyllyjä. Nopeasti vilkaisemallakin saa hyllyjen perusteella sen käsityksen, että Suomessa on noin viisi lapsille ja nuorille kirjoittavaa kirjailijaa, Sen lisäksi voi olla kansainvälinen ja lukea Nälkäpelin tai Harry Pottereita. Ja kyse oli suuresta, korkeatasoisesta (?) kirjakaupasta. T. Tuohtunut kalenterinomistaja Niina H.
7 tammikuun, 2013 klo 4:38 pm
Karoliina
Aina välillä ajattelen kirjautua Suomalaisen kirjakaupan nettiin ja kirjoittaa sinne roppakaupalla hyviä arvioita kotimaisista lasten- ja nuortenkirjoista..! Sinnehän saa laittaa asiakasarvioita. Kirjaston tietokantoihin laitan aina tähtiä lukemilleni hyville kirjoille, varsinkin suomalaisille.
Pari kertaa olen antanut palautetta valikoiman suppeudesta. Siitä kuvittajan nimellä -hausta olen huomautellut vähän sinne ja tänne, mutta ei ole kyllä auttanut.
Ehkä jotain liikettä voi saada aikaan jos monet kirjoittelevat palautetta?
Karoliina
8 tammikuun, 2013 klo 9:28 am
hollolankirjasto
Kuvittajahaku on kyllä enemmän tahdosta kiinni kuin mistään muusta. Sitä odotellessa, että kirjakaupat saavat moisen lisättyä valikoimiinsa, voi kuvittajan nimellä etsiä töitä kirjastojen tietokannoista.
markku-setä
8 tammikuun, 2013 klo 10:24 am
Terhi
On kyllä aika noloa, ettei Rudolf Koivun (!) kuvituksia nimellä löydy!
Niinalle: Tampereen ”akateeminen” on tällä hetkellä pyhänhäväistys kirjallisuutta kohtaan, vaatekaupan jatke. ”Tampereen Akateeminen Kirjakauppa on muuttanut tilapäisesti samaan kiinteistöön Tampereen tavaratalon kanssa.” Parempia aikoja odotellessa.
8 tammikuun, 2013 klo 11:59 am
Nimetön
Tampereen Akateeminen on kuulemma tilapäisesti nykyisissä tiloissaan ainakin kaksi vuotta… Niina
8 tammikuun, 2013 klo 5:42 pm
Kirsi Pee
Tästä keskustelusta ja esille tulleista ideoista saisi hyvän kolumnin.. Kirjoittaako kukaan mihinkään kirjakauppa-alan lehteen??? Tai osaisi tyrkyttäytyä vieraskynäilijäksi?? Voisin tietysti Savon Sanomiin värkätä, mutta paljonkos se siellä hyödyttää, ei yhtään.
t Kirsi Pee
20 tammikuun, 2013 klo 9:26 am
Lilleri Lalleri
Kirjakaupat ottavat kirjaa myytäväksi vaikka miten ison läjän tiskin viereen ja näyteikkunoihin, jos kustantaja on valmis maksamaan monen tonnin laskun. Anteeksi vain, mutta Suomessa kovin moni kirja ei myy niin paljon että se kannattaisi…
29 tammikuun, 2013 klo 9:15 am
Kirsi Pee
Tavallaan arvostuskysymykseen liittyen…
Tutustuin ihan uuteen asiaan, WSOY:n kirjasäätiön apurahapäätöksiin edellisvuodelle. Ja ohhoh, kuinka ollakaan juu: lasten- ja nuortenkirjailijoille myönnetyt apurahat olivat paria poikkeusta lukuunottamatta kutakuinkin puolet aikusten kirjailijoille myönnetyistä apurahoista.
Nonni, tämä selevä, taas kerran.
😦