Ammeiden aika -paketti tuli, lämpimäiset.

Näin se alkaa:
Enpäs kuole vielä tänään.
En tietenkään, en kiusallani.
Eivät kiurutkaan saavu talveen eikä tyhjää hammastahnaa kannata neljättä kertaa likistää. Niitä on, selvyyksiä.

Selaan muistikirjaa taaksepäin, vuosia vuosia. Kunnes punaisella tussilla 25.9.2004 Iiris eli ammeiden aika. Alla hajanaisia huomioita, jotka hyvin tunnistan, suurin osa matkannut kirjaan saakka:
– Iiris lapsesta saakka kulkenut huoneita
– lupa olla omanlainen, haihatella? oikeus
– hiihtäen järven yli kauppaan. korkeat paikat, näkyvyys.
– Katri V + Eva D
– liirumlaarumeiden totuus
– ei koskaan saa tietää, millaisia lapset ovat aikuisina
– palvoo Mumua, on pakko
– kynttilät palavat loppuun
– jotkut mandariinit tuoksuvat enemmän mandariineiltä kuin toiset
– mitä jää rajauksen ulkopuolelle?
– kaikkihan sen tietävät, ettei meillä ole koskaan tapahtunut mitään pimeää
– Lummehuone hienostelee
– Anna vie toisiin todellisuuksiin?
– kuivausjärjestys, kasvot ensin
– SEHÄN ON SELVÄ.
– Muuta ei ole.

Muuta ei ole nousee nyt voimakkaimmin pintaan. On vain se totuus, jonka Iiris itselleen antaa – menneestä, tästä hetkestä ja tulevasta. Eikä siihen ole kenelläkään mitään. Sanottavaa.

Kiitos Robustoksen herrat, että uskoitte.

Advertisements