IMG_4105

Tämä iloinen pirkanmaalainen kirjailijajoukko poseerasi Aamulehden kulttuurisivulla 21. helmikuuta toimittaja Nina Lehtisen tekemässä haastattelussa, edessä grafomaanikot Salla Simukka (vas.), Kirsti Kuronen ja Päivi Lukkarila, takana ex-maanikko Sari Peltoniemi ja J. S. Meresmaa.

Jutun kärkenä oli kysymys siitä, pitääkö lastenkirjojen opettaa tai kasvattaa – ja jos pitää, niin miten.

Vaikka täsmäkirjoille löytyy aina tilausta, itse näen lastenkirjallisuuden ensisijaisesti kaunokirjallisuutena, taideteoksena, jonka tehtävä on herättää oivalluksia ja elämyksiä, ei opettaa.

Sopiiko opettavaisuus lastenkirjoihin? Mitä mieltä sinä?

Jutun kainalona oli maahanmuuttajalapsille suomea opettavan Päivi Lukkarilan pohdintaa selkokirjoista ja niiden suuresta kysynnästä: ”Muutaman kuukauden Suomessa olleella lapsella sanavarasto ja kielen rakenteiden tuntemus on vielä heikkoa. Silloin tarvitaan yksinkertaista kieltä”.  Ja sepä onkin taito: kirjoittaa simppelisti! Eikä selkokirjankaan tarvitse mitään opettaa, ennemminkin herättää ilo lukemiseen ja antaa elämyksiä, kaunokirjallisuutta siis.

 

Advertisements