Sain Berliinin kaupunginkirjastosta kirjanmerkin, jonka teksti on huvittanut minua siinä määrin, että haluan jakaa sen kanssanne. Tämä on sitaatti kirjailija Kurt Tucholskylta (1890-1935):
”Kun ihminen lainaa kirjaston kirjan, sanotaan nyt vaikka Marxia, mitä hän haluaa lukea? Hän haluaa lukea Marxia. Mitä hän ei missään nimessä halua lukea? Hän ei halua lukea herra Posaukea. Mutta mitä herra Posauke onkaan tehnyt? Herra Posauke on raapustellut kirjan täyteen. Hyi!
Älkää kirjoitelko kirjan marginaaleihin! Älkää tuherrelko kirjaa täyteen, se on rumaa. Kirjoittakaa huomionne muistiin. Älkää kirjoittako kirjoihin, kirjoittakaa mieluummin kirjoista! Älkää haukkuko kirjailijaa kirjan sivulla. Kirjoittakaa hänelle kirje.”
Lopuksi kysely: mieliinpainuvimmat lukijakirjeet tai muut sen sellaiset. Minä sain äskettäin lukijalta tukevan pötkön peuranmakkaraa. Sitä on vielä pieni pala. Unohtumaton lukijapalaute.
1 kommentti
Comments feed for this article
maaliskuu 31, 2013 klo 1:25 pm
kirsti k
Konkreettiista lukijapalautteista tulee äkkiseltään mieleen ainakin villasukat, jotka sain koululuokalta. Olivat ottaneet selville, että olen villasukkaintoilija. Toinen mieleenpainunut: puolitutun täti-ihmisen taiteilema ristopistotaulu, johon kirjailtu kukkaornamentti, teksti ”Piruettiystävyys” ja Topelius-palkinnon päivämäärä 14.1.2011. Taulu roikkuu näytön vieressä seinällä, katselen päivittäin.
Aineettomista palautteista unohtumattomat ovat esim. nuoren tytön sanat messuilla: miten Omenapuu auttoi hänet valoon vuosia kestäneestä pimeydestä, tarina antoi uskoa siihen, että mikä tahansa on mahdollista, uskoa omaan tekemiseen.
Ammeista olen saanut pari niin henkilökohtaisen pysäyttävää palautetta, ettei niitä voi/halua kertoa julkisesti. Sitä paitsi olen sanaton näiden palautteiden ääressä; on vaikea ymmärtää, että kirjalla on niin syvä vaikutus lukijaan – se tuntuu yhtä aikaa käsittämättömältä ja ihanalta.