Minulle ei ole koskaan aikaisemmin käynyt näin.

Luin Eeva Kilven Kuolinsiivouksen – ja valtava pato aukesi!

Vajaassa viikossa kirjoitin 84 000 merkkiä.

Se tarkoittaa lähes 42 liuskaa, kahdeksaa laajaa lehtijuttua, kolmasosaa tavanomaisesta romaanistani.

Istuin keittiön pöydän ääressä kirjoittamassa täysin hypnoottisesti, ei tullut mieleenkään keskeyttää. Harvoin soittelen tällaisia puheluita:

– Pulu, nyt on sellainen tilanne, ettei minusta ole ruokakauppaan moneen päivään…

Se oli ihanaa. Kirjoittamista intensiivisimmillään, maagisimmillaan, kauneimmillaan.

Nyt viimeistelen syksyllä ilmestyvää romaania, mutta kesäkuussa palaan kirjoittamiini liuskiin. Odotan jo…

Onko Sinulla samankaltaisia kokemuksia?

Lämpimät kiitokseni Eeva Kilvelle valtavan inspiroivasta teoksesta!

Terhi

Advertisements