Ystävät ihanat, olen seuraavat kolme viikkoa kirjaimellisesti out in office, työhuoneeni näyttää tältä:
****
Erakoiduin viime vuonna samaan aikaan samaan paikkaan. Riemullisinta oli olla ilman nettiä. Kevyt ja puhdas olo. Päätin heti perään olla koko kesän pois netistä, ja senkin jälkeen olen pystynyt suojelemaan itseäni koukuttumiselta, siltä levottomuudelta ja tunkkaisuudelta, jota maaninen surffailu ja googlettaminen saivat aikaan.
Nyt tunnen kaipaavani taas täydellistä nettipaastoa. Vapisen pelkästä odotuksesta: jo ylihuomenna istun lyijykynä kädessä pergolassa keskellä oliivilehtoa ja annan ajatusten muuttua värikkäiksi leijoiksi, nousta liitoon ja hulluun poukkoiluun.
Luulin pitkään, että osaan kirjoittaa vain kotona. Toisaalta en myös halunnut lähteä pitemmäksi aikaa pois kuvioista, kun poika vielä asui kotona, tykkäsin tehdä voileipiä ja passata. Olikin mukava yllätys huomata, että uusi ympäristö virkistää niin, että pää alkaa rakentaa tuoreita polkuja, maisemat avautuvat hassuihin suuntiin ja pintaan nousevat sattumanvaraisuus ja rohkeus. Pidäkkeetön rohkeus, ainakin tunne siitä.
Olisi kiva kuulla, mikä teidän mielestänne on parasta residenssityöskentelyssä.
Lähden nyt unikkoja moikkaamaan, nähdään kesäkuussa!
Kirsti
3 kommenttia
Comments feed for this article
10 toukokuun, 2013 klo 11:22 am
Leena
Kirsti,
nautinnollista oleilua siellä missä pää lepää. Toivottavasti harjalinnut ja villisiat tervehtävät ja Rudi malttaa pysyä hiljaa!
Artisokkien ja retiisien maku vieläkin suussani…
Leena
10 toukokuun, 2013 klo 2:39 pm
Terhi
Viimeisimmässä Kirjailija-lehdessä Hannu Mäkelä kirjoittaa kokemuksiaan Kirjailijaliiton Pietarin residenssistä ja numerossa 2 (ilmestyy kesäkuun puolivälissä), Kristiina Wallin vie lukijat Ateenan-residenssiin.
Ihan vain tässä puffailen.
12 toukokuun, 2013 klo 5:51 pm
anuh
Oih, nauti reissusta! 🙂