Anneli Kanto ja Terhi Rannela pohtivat yhteiskirjoittamista Kuparisaari-trilogian valmistuttua. 

Anneli: ”Yhteiskirjoittamisessa on koko ajan ollut jonkinlainen huviretkellä olemisen fiilinki. Mistähän sekin tulee? Ehkä siitä, että olen ollut iloisesti ja tietoisesti vierailla vesillä. Olemme kirjoittaneet – tai luulleet kirjoittavamme – fantasiaa, joka on kummallekin vieras genre.

Olemme kirjoittaneet yhdessä, joka sekin on normikirjoittamisesta poikkeava ja työmäärää keventävä juttu. Olemme kirjoittaneet reippaasti juonivetoista, rivakkaa ja käänteikästä tarinaa, mikä on tuonut kirjoittamiseen eväsretken tunnelmaa. Millainen tuntu sinulla on ollut?”

Terhi: ”On ollut tuntu, että nyt teen jotakin omasta (soolo)kirjoittamisestani poikkeavaa, uutta, virkistävää. Turun kirjamessuilla puhuttiin viime syksynä sivupoluista. Kuparisaari on ollut sivupolku, jonne en olisi yksin rohjennut poiketa. Trilogian edetessä polusta on myös tullut aika synkkä ja vaarallinen; hyvä, että olemme olleet rytinöitten keskellä kaksin. Nyt kun Amayan tarina on valmis, suussani on pihlajanmarjaleivosten maku. Hyvä mieli, haikeakin. Minusta saamme olla ylpeitä trilogiastamme. Millaisia ajatuksia Sinulla heräsi nyt taittovedoksia lukiessa?”

Anneli: ”Uutta, virkistävää, sivupolku – sama kokemus. Minusta tuntuu, että kirjalliselle ammattitaidolleni yhteiskirjoittaminen on antanut jotakin. Ainakin olen lopultakin oivaltanut, että oma tapani kirjoittaa ei ole ainoa toimiva. Yhdessä kirjoittaessa oppii myös jotakin kirjoittajakaverin ajatusprosesseista. Se on on ollut avartavaa. Taittovedoksia lukiessa tuli hiukan haikea olo: siinä se nyt on, valmis, pois annettava.

Ja trilogia! Aloittaessamme emme todellakaan suunnitelleet kolmea kirjaa. Olen tyytyväinen Amayan tarinaan. Minusta tuntuu, että olemme saaneet sanotuksi jotain yhteiskuntien kehityksestä. Oli myös hauskaa kirjoittaa monentyylistä tekstiä. Pidin päiväkirjanotteista, raporteista ja kirjeistä. Niissä oli mahdollisuus kirjoittaa monen minäkertojan näkökulmasta ja samalla rivien välissä paljastaa kirjoittajan minäkuvaa. Suosikkini kirjeiden kirjoittajana oli matroona Krasimira. Mitä sinä ajattelet trilogian tekstien moniäänisyydestä?”

 

Terhi: ”Tämä on ehdottomasti ollut kiitollinen oppimisprosessi. Taskuihini on tarttunut monta dramaturgista niksiä, kiitos Annelin. Harvan oman kirjani kohdalla olen pohtinut kirjoittamisen olemusta tällä tavalla. En vie itseäni teelle parin viikon välein, piirtele juonikuvioita ja pohdiskele henkilöhahmojen syventämistä näin intensiivisesti. Neljä silmää panee myös kahta huomattavasti paremmin merkille juonen sudenkuopat. 

Kuparisaari on näennäisen humoristisesta otteestaan huolimatta purevan yhteiskunnallinen. Olemme hakeneet vaikutteita aina Pohjois-Korean, Kiinan ja kaatuneen Romanian diktatuureista asti. Jäänkin kaipaamaan pestiäni työryhmämme ns. ”diktaattoriasiantuntijana”. Tällä hetkellä kahlaan Hitler-elämäkertaa. 

Moniäänisyydestä? Kuolemattomimmat säkeet löytyvät mielestäni Snezanan nerokkaasta pikku kirjasesta – josta en vielä uskalla kamalasti juonipaljastaa. Klassikkoainesta! 

Jatkatko fantasian parissa nyt omin päin vai jääkö laji trilogian mittaiseksi kokeiluksi?”

 

Anneli: ”Toistaiseksi fantasia saa jäädä, mutta parempi kun ei koskaan sano ei koskaan. Suunnitelmissani on seuraavaksi historiallinen romaani, joka vie koko aivokapasiteetin ja ainakin vuoden. Olisi kuitenkin mukava jatkaa juustokakkuperinnettä. Vaikka kirjoitammekin kumpikin omaa tekstiämme, olisi kiva tavata ja puhua kirjoittamisesta, tekstin edistymisestä tai takkuamisesta. Kirjoittamisen prosessista puhuminen on ollut yksi yhteiskirjoittamisen hienoimpia puolia.”

Terhi: ”Se tässä onkin huvittavaa, että olemme taas samassa kirjoitusvaiheessa ja genressä! Viimeistelen juuri ensimmäistä historiallista romaaniani aikuislukijoille – ja kesällä aloitan toista. Kuparisaari-juustokakkutreffimme muuttuvatkin nyt historiallisen romaanin olemuksen pohdinnaksi ja varmaankin eräänlaiseksi työnohjaukseksi. Odotan jo innolla, milloin pääsisin hehkuttamaan sinulle lähdemateriaaliani…”

Kuparisaari-trilogian päätösosa Kapinallinen ilmestyy heinäkuussa.

Kansikuvat: Anu Sallinen

Mainokset