You are currently browsing the monthly archive for lokakuu 2013.

Lensin tiistaina 29.10.2013 samalla koneella Osloon Seita Vuorelan ja Jani Ikosen kanssa. He olivat matkalla Pohjoismaiden neuvoston palkintogaalaan, jonne oli kutsuttu kaikki ehdokaskirjojen tekijät. Itse olin menossa kaksipäiväiseen, pohjoismaiseen lasten- ja nuortenkirjallisuusseminaariin, joka järjestettiin juhlistamaan ja kunnioittamaan historian ensimmäistä Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjapalkintoa (seminaarin annista lisää seuraavassa postauksessa lähipäivinä).

Lennon jälkeen istuimme puolisen tuntia lentokentän kahvilassa odottelemassa keskustaan menevää junaa. Aurinko paistoi. Olimme kaikki hyvällä tuulella. Toivoin koko sydämestäni istuvani palkinnon tulevien voittajien kanssa. Ja toiveeni toteutui.

Grafomania hurraa riemukkaasti ja ylpeästi Karikon voiton johdosta! Sain seminaarissa kuulla esittelyt kaikista 14 ehdokaskirjasta. Karikko on taiteellisesti ja sisällöllisesti todella kovan ja kunnianhimoisen kirjajoukon ykkönen. Se on upea saavutus hienolle kirjalle tekijöineen.

Palkintolautakunnan perustelut:

”Kirjailija kertoo rajoja rikkovan ja mosaiikin lailla rakentuvan veljessaagan, joka ravistelee ja koskettaa lukijaa aina viimeiseen riviin saakka. Kansanusko, mytologia ja satuperinne nivoutuvat omaleimaisesti yhteen tässä vahvasti symbolisessa romaanissa, joka kuvaa surua ja nuoren ihmisen etsiskelyä lapsuuden ja aikuisuuden, maan ja veden, unen ja todellisuuden sekä elämän ja kuoleman välimaastossa. Kuvittajan mustavalkoiset kuvat yhdistelevät runollista grafiikkaa ja valokuvatekniikkaa tavalla, joka entisestään laajentaa suggestiivista kokonaisvaikutelmaa.”

Lisätietoa Pohjoismaiden neuvoston sivuilta:

http://www.norden.org/fi/pohjoismaiden-neuvosto/pohjoismaiden-neuvoston-palkinnot/nordisk-raads-boerne-og-ungdomslitteraturpris/pohjoismaiden-neuvoston-lasten-ja-nuortenkirjallisuuspalkinnon-saaja-2013

Onnea vielä kerran, Karikko, Seita ja Jani!

Palkinnosta raportoi: Salla

Mainokset

Simone-myrsky jäi kesyksi eikä kolistellut ainakaan Rekolan kattopeltejä, mutta minä huomasin valvovani ja miettiväni myrskyisästi asiaa, joka on odotellut itseään melkein vuoden. Ja nyt kun en saa unta vaan jännitän huomista ja ensimmäisen Pohjoismaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon jakoa (valvokaa kanssani, 30.10. TV 5 klo 22:30), ehdin pohtia ideaa seuraavankin yön.
Olisikohan Suomi valmis omaan Lasten Laureateen?

Children´s Laureate on  lasten- ja nuortenkirjallisuudessa meritoitunut henkilö (kirjailija tai kuvittaja) , joka työskentelee kirjallisuuden ja lukemisen eteen kaksi vuotta. Hän tekee toimintasuunnitelman, johon linjaa itselleen tärkeitä projekteja ja kohderyhmiä. Hän toimii kirjallisuuden sidosvapaana puolestapuhujana, on valtiolla töissä ja nauttii myös tehtävässään sen prestiisiä.  Hän on toimikautensa ajan Suomen lasten- ja nuortenkirjallisuuden ulkoministeri, jonka tehtävänä on viedä sanaa kirjallisuudestamme maailmalle.

Viime vuonna Lontoon IBBYn (International Board on Books for Young People) maailmankongressissa esiteltiin huolella kolmen taiteilijan voimin Englannin Children´s Laureatejen toimintaa. Kuulimme ja näimme otteita mm. Julia Donaldsonin (2011-2013), Anthony Brownen (2009-2011) töistä.

Jokainen taiteilija oli tehnyt kaksivuotiskaudesta omannäköisensä. Satujen matalan kynnyksen elävöittämisprojekti, kuurojen lasten kirjallisuusprojekti, kahden maan välinen sadutusprojekti, kirjallisuuskasvatusta, kirjallisuuden eläväksi tekoa.

Kyse ei siis ole taiteilijaprofessuurin kaltaisesta tehtävästä, jossa päätehtävä on toteuttaa omaa taiteellista suunnitelmaa vaan pikemminkin työpaikasta, johon nimitetty taiteilija käyttää taiteellista viisauttaan, näkemystään ja intohimoa lasten- ja nuortenkirjallisuuskentän kehittymiseen. Toimii sen palveluksessa.

Aika vaatisi lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolestapuhujaa. Jyrisijää. Houkuttelijaa. Sheherazadea, jopa. Jotakuta, jolla olisi tila ja kyky ja velvollisuuskin sanoa.

Olen kaipailut Laureatea pitkien kirjamessurupeamien aikana.  Kuka jyrähtäisi puolestamme, ettei Turun lastenkirjailijoita ja pieniä lukija-kokijoita voi sulkea takimmaiseen, jääkylmään halliin. Children´s Laureate.

Kuka pitäisi huolta siitä, että Helsingin messuilla myös 0-12-vuotiaille kirjoittavat lastenkirjailijat saisivat tulla haastatelluksi osana virallista lavaohjelmaa. Ja mikä tärkeintä, välittää myös arvosanomaa: puhua lapsille suunnatun kirjallisuuden taiteellisista sisällöistä: teemoista, rytmistä, tyylistä ja rakenteista?  Children´s Laureate!

Nyt kommentointia ja asianhoitoa tekevät kirjailijat itse (mistä iso kiitos!), mutta kirjasyksyn aikana lastenkirjallisuuden Kari/Carita Grandia on tullut ikävä.

Rahoituksen löytyminen tällaiselle tehtävälle ei ole tässä taloustilanteessa nopea eikä kuopaton tie. Englannin mallissakin mukana on ministeriötä ja ison kaupallisen kirjakaupan merkittävä tuki. Tällainen vaatii neuvottelua, tunnustelua ja paljon tahtotilaisia ihmisiä.

Laureate-mallissa hienoa on se, ettei se olisi kestoltaan rajattu projekti, jonka tarkoitus on luoda nopeita, mitattavia ihmeitä, vaan pysyvä toimintamalli, joka muuttaisi suomalaista kulttuuriympäristöä pysyvästi lastenkulttuurimyönteisempään suuntaan kaksivuotiskausi kerrallaan. Ja juuri sellaista tarvitsisimme nyt enemmän kuin koskaan.

Saahan sitä nyt taiteilijana edes vähän unelmoida.
Kun Ruotsissakin on jo oma Children´s Laureate.

Minä katson Oslon PN-palkintogaalaa huomenna ja ajattelen sitä intensiivisesti: ehkä meilläkin, joku päivä…

haaveksii
Siri

Englannin komeat Laureate-sivut ja tietoa uusimmasta Children´s Laureatesta Malorie Blackmanista ja tehtävän aiemmista haltijoista:
http://www.childrenslaureate.org.uk

Googlaamalla sanan löytyy paljon nettiosumia Laureatejen toiminnasta ympäri maailmaa.

Grafomanian kirjoittajia on Helsingin kirjamessuilla seuraavan ohjelman mukaan:

To 24.10.

Klo 15.30, Robustoksen osasto, Kirsti Kuronen: Ammeiden aika, Robustos
Klo 16.30, Louhi, Kirsti Kuronen: 4 x 100, Karisto

Pe 25.10.

Klo 10.30, Louhi, Anneli Kanto ja Terhi Rannela: Kapinallinen (Kuparisaari 3), Karisto
Klo 10.30, Otavan osasto, Siri Kolu: Pelko ihmisessä, Otava
Klo 12, Louhi, Siri Kolu: Pelko ihmisessä, Otava
Klo 12.30, Tarinalaakso, Anneli Kanto: Veera Virtanen ja esikoulu, Karisto
Klo 14.00, Tarinalaakso, Siri Kolu: Me Rosvolat ja vaakunaväijy, Otava
Klo 14.30, Tarinalaakso, Kirsti Kuronen: Kuituset ja äidin kirje, Karisto
Klo 15.30, Robustoksen osasto, Kirsti Kuronen: Ammeiden aika, Robustos
Klo 16.00 Louhi, Salla Simukka: Punainen kuin veri ja Valkea kuin lumi, Tammi
Klo 16.30 Bonnierin osasto, Salla Simukka: Punainen kuin veri ja Valkea kuin lumi, Tammi

Su 27.10.

Klo 11.00, Katri Vala, Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo, Karisto

Tulkaa ihmeessä kuuntelemaan ja jututtamaan. Messuilla nähdään!

Olen hulluna syksyyn, aina ollut. Nousen aamuviideltä kirjoittamaan – mitä pimeämpää, sen parempi. Aistit auki, raukeaa vireyttä.

IMG_2948*

*

Katsokaa, kuka tuli ikkunan taakse. Hän on harmaapäätikka, Picus canus.

IMG_2314*

*

Tämän toisen kaverin nimi on Rane, hän jemmaa pähkinöitä maahan. Talvi kolkuttaa.

IMG_2899

*

*

Lopuksi tahtoisin tietää, mikä on mielipiteenne haravoimisen tarpeellisuudesta.

IMG_2936

*

Kirsti

Grafomania on niiiin iloinen voidessaan jakaa kaksi näin hyvää uutista:

Seinäjokelainen Marja-Leena Mäkelä saa tänä vuonna Suomen nuorisokirjailijat ry:n Pääskynen-palkinnon.

Palkinto jaetaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden eteen tehdystä ansioituneesta työstä yksityiselle henkilölle tai yhteisölle.

Kirjastonhoitajana toiminut Mäkelä on monipuolinen lasten ja nuorten lukemisharrastuksen edistäjä. Palkinto jaettiin Turun kirjamessuilla 4.10.2013.

Lukuvinkki: Marlee on hiljattain aloittanut blogin Marleemumman mutinoita kirjallisuudesta, ilmiöistä ja elämästä.

Tuula Kallioniemen Kaveria ei jätetä, pikku nalle -teokselle Lastenkirjapöllö-palkinto

Alivaltiosihteerinä tunnettu Pasi Heikura valitsi vuoden 2013 Lastenkirjapöllöksi Tuula Kallioniemen kirjoittaman ja Christel Rönnsin kuvittaman teoksen Kaveria ei jätetä, pikku nalle.

Ote perusteluista:

Tuula Kallioniemi kuvaa Roope-pojan pärekorillisen kokoisen nallekokoelman pehmolelujen luonteet hienovaraisen tarkasti. Nallejoukko muodostaa kirjan mittaan yhteisön, jonka ryhmädynamiikan kehittymistä Kallioniemi seuraa tarkkanäköisesti ja oivaltavasti, kiteyttää Pasi Heikura valintaansa.

Christel Rönnsin kuvitus antaa Kallioniemen tekstille herkän ja kolmiulotteisen hahmon. Koska kirjan vaiheista suuri osa tapahtuu Roopen mielikuvituksessa, Rönns antaa tilaa myös lukijan mielikuvitukselle eikä sorru liikaan alleviivaukseen.

Kirjakauppasäätiö ja Kirjavälitys palkitsevat Kirjapöllöllä vähintään viisi vuotta sitten ilmestyneen ja erityisen kiehtovan lastenkirjan. Palkinto jaettiin Turun Kirjamessuilla 4.10.2013.

Tuulan kuva: Pekka Holmström

Marleen kuva: allekirjoittanut (jos muistini pelaa oikein) 

Grafomania päivittää 7.10.2013:

Tuula Kallioniemelle myös Kirjailijaliiton Tirlittan-palkinto!

Suomen Kirjailijaliiton kollegiaaliset, koko kirjallisesta urasta myönnettävät palkinnot jaettiin Turun Kirjamessuilla 6.10.2013. Kirjailijaliiton 10 000 euron suuruinen tunnustuspalkinto jaettiin tänä vuonna Olli Jaloselle ja 5 000 euron suuruinen Tirlittan-palkinto Tuula Kallioniemelle.

Tuula Kallioniemen tinkimätön, omaperäinen tyyli ja vankkumaton ahkeruus ovat taanneet hänelle aseman yhtenä Suomen merkittävimmistä lasten- ja nuortenkirjailijoista. Kallioniemi tunnetaan vetävänä tarinankertojana sekä tilannekomiikan ja verbaalihuumorin taitajana. Hän ymmärtää lapsilukijaa ainutlaatuisella herkkyydellä ja käsittelee ajankohtaisia aiheita tarkkasilmäisesti. Kallioniemi on julkaissut liki sata kirjaa lapsille ja nuorille.
Kirjailijaliiton tunnustuspalkintoa on jaettu vuodesta 1949 ja Tirlittan-palkintoa vuodesta 1993 asti.

Lisää uutisesta ja palkittujen kuva.

Hehkuttakaamme kilvan Marleeta ja Tuulaa kommenttilaatikossa! Grafomania onnittelee lämpimästi myös Olli Jalosta! Takana on hieno, hieno kirjamessuviikonloppu!

Terhi

 

IMG_2785

**

 

Kuvan lisäsi Kirsti.

Siri Kolun Me Rosvoloiden ranskannos Les Filouttinen (kääntäjä Alexandre André, graafinen ulkoasu Tuuli Juusela, kustantamo Didier Jeunesse) on ehdolla ranskalaisen kirjallisuuspalkinnon Le Prix Livrentêten saajaksi kategoriassa 11-13-vuotiaiden romaanit. Le Prix Livrentête on vuonna 2000 perustettu kirjallisuuspalkinto, jonka jakaa l’Union Nationale Culture et Bibliothèques Pour Tous (CBPT) ja jonka voittajat päättää lapsista ja nuorista koostuva lukijaraati. Kymmenettuhannet lapset ja nuoret lukevat kategorioiden viisi ehdokaskirjaa ja äänestävät niistä parasta. Voittajat julkistetaan toukokuussa 2014.

Palkintokategorioita on seitsemän kuvakirjoista nuortenromaaneihin (mukana myös kaksi kategoriaa sarjakuville). Täältä löytyy koko palkintoehdokaslista:

http://www.cbpt35.fr/_docs/let_list_2014.pdf

Täällä ranskantaitoisille vielä lisää tietoa palkinnosta:

http://www.hebdodesnotes.com/virtuelle.php/page/les-prix-livrentete-cbpt

Les Filouttinen on ollut myös monien kirjabloggaajien suosiossa. Tässä pari linkkiä ranskankielisiin blogiarvioihin:

http://melimelodelivres.blogspot.ru/2013/07/les-filouttinen.html

http://butinerdelivresenlivres.blogspot.ru/2013/06/les-filouttinen.html

http://www.petitesmadeleines.fr/archive/2013/06/17/les-filouttinen-de-siri-kolu.html

Grafomania onnittelee säihkyvän säkenöivästi Siriä ja Rosvoloita/Filouttisia!

Kuva: Mirva Kakko / Otava

Palkintoehdokkuudesta uutisoi: Salla

Palasin opettajanvirkaani 1.10.2012.
Irtisanouduin samana iltapäivänä.
Tarkalleen noin viikko sitten oppilaitokseni päätti lopettaa sen kulttuurin koulutusohjelman, jossa opetin. Tämä hajotti koko työyhteisön ja laittoi pisteen yhdelle koulutustarinalle.

Olen ollut vuoden freelancer. Tämä on taitolistaus siitä, mitä on vuodessa tapahtunut.

 Olen keikkatyöläinen. Nyt en puhu kirjoituspäivistä, vaan niistä toisista päivistä, joilla rahoitetaan kirjoituspäivien hiljaisuutta. Olen reittioppaan paras ystävä. Saan sieltä taottua vain kaksi vaihtoa sisältävät liikenneyhteydet mihin tahansa. Osaan seurata pysäkkikarttaa puolinukuksissakin. Löydän aina tien pääväylälle. Osaan spurtit pysäkeille ja asemille. Osaan seurata ihmisiä sillä katseella, että ”noi on varmaan menossa junalle, koska niillä on tuo askel”.

Olen kaksiosaista päivää tekevä keikkatyöläinen. Koulukeikat alakouluissa ovat pääsääntöisesti ennen yhtä iltapäivällä. Aikuisille suunnatut kulttuuririennot alkavat kuudelta. Olen oppinut tappamaan väliin jääviä tunteja kirjoittamalla nettikahviloissa ja kirjastoissa, minulla on suosikkilukupulpetteja ja suosikkikahviloita, joissa on ilmainen santsikuppi tai säälivät tarjoilijat, jotka eivät ala heti huitoa pois, kun kahvi on juotu.

Olen oppinut vaihtamaan vaatteita kauppojen sovituskopeissa.
Iltatilaisuuksien glamour on sitä, että ottaa valesovitettavan vaatteen, vie sen koppiin ja vaihtaa iltamekot päälle.

Olen oppinut, että edustuskenkien lisäksi otetaan ratikkaanjuoksukengät.

Olen oppinut, missä lähijunien tieosuuksilla voi rajata huulet niin että rajausta voi nauramatta katsella. (Ei rajauksia Ilmalaan mennessä, ystävät!)

Olen oppinut pitämään mukana järkyttävää määrää käsikauppalääkkeitä imeskeltävistä Codesaneista nenäsumutteeseen asti. Kannan mukanani termosmukia, johon otan kahvia aina jos saa. Jos vaihtaa liikennevälinettä Kilossa aamuseitsemältä, on sieltä turha toivoa täydennystä.

Olen nöyrtynyt ostamaan Martan, pyörillä kulkevan kassin, jossa koulukeikkojen kirjat saa kuljetettua kätevimmin. Marttani on iloisen neonpilkullinen, ettei se sotkeudu opettajanhuoneissa oleviin pyörillä kulkeviin kasseihin. Kevyt sisätyö, oletko varma?
Olen sitä mieltä, että reppu täynnä nenäliinoja, muistikirjoja, pinnejä, vaihtopaitoja ja reumavillasta kudottuja kynsikkäitä on ihan normaali käsilaukku.

Olen oppinut, että monen tätä vuosia tehneen mielestä nämä ovat ihan normaaleja juttuja.
Se että olemme kirjallisuuden pölynimurikauppiaita ilman pölynimuria ja monesti ilman sitä autoakin, jossa näytteet matkaisivat kätevästi.

Rakastan tätä työtä.
Mutta en voi olla purskahtamatta nauruun, kun sovimme kirjailijakaverin kanssa lounastreffejä ja paikan valintaan vaikuttaa eniten se, missä on paras pukukoppi vaihtaa vaatteita ennen seuraavaa kulttuuritilaisuutta. 

Uusimmat kommentit

kirsti k artikkeliin Sielunmaisemia
annelitre artikkeliin Välähdyksiä Turusta ja palkint…
milateras artikkeliin Välähdyksiä Turusta ja palkint…
Raili artikkeliin Välähdyksiä Turusta ja palkint…
kirsti k artikkeliin Syysmetsässä

Arkistot