Ihanaa tapaninpäivää. 🙂 Olen viihtynyt useamman kirjan parissa ja syönyt pipareita järkyttäviä määriä. Omalta osaltani pyhät on pian vietetty ja vähitellen, luonnostellen aloitan kevään suururakan.
Kirjakori viettää juhlavuottaan Kirjakori Specialin muodossa, joka summaa samaan esitykseensä vuosien 2000-2013 parhaat kotimaiset lasten- ja nuortenkirjat. Minun hurja tehtäväni on sanoa jotain juuri nuortenkirjoista. Lausun jotain erityisesti nuorten äänestä nuortenkirjassa, identiteetistä ja yhteiskunnasta, mutta näkökulma on vielä terävöitymättä.
Olen raakkausurakan alkupäässä. Palkintolistaukset eivät kerro kaikkea. Eivätkä kehuvat kritiikitkään. En luota myöskään hakusanakoneisiin.
Pidän tehtävää niin mahdottomana ja tärkeänä, että joukkoistan tämän urakan. 🙂
Kertokaa te, millaisia nuortenkirja-aarteita löydätte 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmeneltä, leipurin tusinasta sen alkuvuosia?
Millaiset teokset ovat teitä pysäyttäneet ja puhuttaneet? Minkä äärellä olette tekijöinä tai lukijoina vaikuttuneet?
Mitä itse nostaisitte koriin?
Toivon jokaiselle Grafomanian lukijalle lukurauhaa ja lepposia lomapäiviä ja uutta intoa ja tarinoiden kutkutusta vuodelle 2014. 🙂
Siri
Grafomania 
18 kommenttia
Comments feed for this article
26 joulukuun, 2013 klo 6:20 pm
Ketunleipä
Minä nostaisin ehdottomasti Uma Karman Kaiken se kestää teoksen esille. Kyseessä on omakustanne, joka on myynyt melko hyvin ja jota on kirjastoistakin lainattu ahkerasti. Luin kirjan ensimmäisen kerran ollessani yläasteella ja sen jälkeen se on tullut luettua valehtelematta ainakin sen kymmenen kertaa ja joka kerta löydän jotain uutta, joka kerta jokin uusi asia nostattaa tunteita pintaan. Kyseessä ei ole ehkä tavallisten kriteereiden hahmojen kehityksen tai kielen kannalta huima teos, itsekin kirjan rakastajana osaisin nimetä vikoja kirjasta, mutta silti se on juuri sellainen kirja jota itse nuorena kaipasin rehellinen ja samaistuttava. Mitään isoa selkeää juonta tai draamaa kirjassa ei ole, mutta tarviiko nuortenkirjoissakaan sellaista aina olla. Joskus yksinkertainen rakkaustarina on juuri se, mitä nuoretkin kaipaavat. Minuun kirja jätti jäljen, joka ei ole kadonnut vieläkänä ja yhä edelleen monet samantyyliset kirjat vertautuvat tähän. Vielä ei ole vertaista löytynyt.
26 joulukuun, 2013 klo 7:09 pm
sirikolu
Kiitos vihjeestä, Ketunleipä. Menee lukulistalle.
27 joulukuun, 2013 klo 8:21 am
Markku Kesti (@markkuseta)
Jätit sanomatta, kaipaatko vinkkejä vain kotimaisesta nykynuortenkirjallisuudesta, vai koko maailman valioista.
27 joulukuun, 2013 klo 10:58 am
sirikolu
Kotimaisesta. Melko oleellinen tarkennus, kiitos Markku. Päivitin tämän myös itse bloggaukseen 🙂
27 joulukuun, 2013 klo 12:20 pm
annelitre
Menen yli siitä mistä aita on matalin. Vilkaisen kirjahyllyyni, jossa ymmärrettävästi on enimmäkseen tuttujen kirjoja. Jätän palkintolistalaiset valinnoista pois. Olen pitänyt monista novellikokoelmista: antologia Etsijät, Sari Peltoniemen Ainakin tuhat laivaa, Salla Simukan ja Karo Hämäläisen Luokkakuva, Terhi Rannelan Yhden promillen jutut. Myös Terhin Taivaan tuuliin ja Marja-Leena Tiaisen Poistui kotoaan ovat jättäneet vahvan muistijäljen.
28 joulukuun, 2013 klo 11:27 am
kirsti k
Ekana palautuivat mieleen Mimmu Tihisen Sokerista, kukkasista, Tuula Kallioniemen Kulkuripoika ja tuulen tyttö ja Nora Schuurmanin Auringonkukkatalvi.
28 joulukuun, 2013 klo 12:05 pm
annelitre
Aleksi Delikouras: Nörtti. Sukellus nörttipelaajan maailmaan, kerrottu ihmeellisellä kielellä. Kulkuripojasta ja tuulen tytöstä minäkin tykkäsin.
28 joulukuun, 2013 klo 8:38 pm
Arja
Oi, tottakai autamme.
Tässä muutama kirja jotka ovat vinkkauksissa menneet käsistä huolimatta siitä, onko vinkkari viremmillään 😉 Ja siis sellaisia, joita ei vielä muut maininneet eivätkä ole muistaakseni olleet palkintokasoissa. (Ja mitä näin joululomalla kotona muistaa)
Kirsi-Marja Niskanen: Vastaamatta jääneet puhelut
Marko Kitti: Oliivityttö
Mikael Niemi: Aivot pellolle
Reija Kaskiaho: Rastas
Marika Uskali: Hopeanorsu
Ja lisää tulee kuin apteekin hyllyltä mutta annetaan muillekin mahdollisuus 😉
28 joulukuun, 2013 klo 10:21 pm
Terhi
Mila Teräksen koko nuortenkirjatuotanto, omat suosikkini: Sininen huone ja Perhosen varjo.
Laura Lähteenmäen kirjat, esimerkiksi Mohair ja Annastiina.
Anu Ojala!
30 joulukuun, 2013 klo 9:38 am
Nimetön
Puhumattakaan nuorten RUNOISTA!!! Joita ei toden totta ole liiaksi asti ollut tyrkyllä.
Siri, suosittelen ottamaan esille Aira Savisaaren Joku siipi pitäis olla -kokoelman sekä Kirsti Kurosen Likkojen lipas -kokoelman.
Enkä jättäisi mainitsematta myöskään Mikkasen Railin Runokirje -kirjaa, joka on kertomus nuoresta Katri Valasta.
T von L
31 joulukuun, 2013 klo 11:01 am
sirikolu
Kiitos suloiset! Otan nämä kaikki lukulistalle.
Kiitän jokaista, joka haluaa vielä kommentoida. Kun lukee yksin, lukee tavallaan pimeässä. Jokainen viesti ja ehdotus tuo tähän pimeään valoa: ai niin tuo! Totta kai! Tuon unohdin! Jes, tuon luin jo!
(Kaikista hulluista duuneista tämä on kunnianhimoisin, hienoin ja hulluin.)
Tuula von L: VALTAVA KIITOS!
Luettuasi viestisi katselin Kirjakori Specialin luennoitsijaporukkaa ja tarkistin, kuka runoista puhuu. (Satu Grunthal), ajattelin että toimitan kirjavinkkisi hänelle.
Satun teema on kuitenkin lastenlyriikka. Nuortenlyriikkaa ei käsittele nyt kukaan. Totta kai se on käsiteltävä. Otan tilaajiin yhteyttä heti vuoden vaihduttua.
Olen sinulle kahvit velkaa Tuula. Tämä on iso asia huomata tässä vaiheessa. 🙂 Kiitän!
31 joulukuun, 2013 klo 3:39 pm
Nimetön
Noh. Varmaan tuo sama asia tuli jollekulle muullekin mieleen. Velallisia ei olla. Juodaan kimppakahvit kun osuu sopiva joukko koolle. =))
Jäin oikein uudestaan miettimään noita nuorten runoja. Varsinkin sitä, että niitä niin vähän ilmestyy, kun tietää, miten varmaan melkein jokainen nuori (myös pojat, erityisesti myös pojat) on jossain elämänsä vaiheessa itse runoja kirjoittanut. Tuossapa olisikin ”haastetta” (raivostuttava muotisana!) isompaan sessioon. Elvytykseen, kannustukseen, kilpailuun, teemaksi messuille, kouluille… Vähältä pitää, etten itse ryhdy runoilemaan.
T von L
31 joulukuun, 2013 klo 10:54 pm
annelitre
Totta puhut, T von L. Nuoret kirjoittavat runoja ja todennäköisesti myös lukevat – lukisivat – runoja. Toki muistamme omat Saima Harmajamme. Antologia nuorten itse kirjoittamista runoista?
1 tammikuun, 2014 klo 2:20 pm
kirsti k
Ihmettelen varmaan taas omiani: jos Sirille on annettu tehtäväksi puhua nuortenKIRJOISTA, eikö se pidä sisällään yhtä lailla runokirjat kuin romaanit ja novellit? Lastenlyriikka voidaan luontevasti erottaa omaksi kategoriakseen, koska sitä julkaistaan paljon, mutta nuorille suunnattua lyriikkaa ilmestyy niin vähän, ettei sitä ole järkeä Kirjakorissa erottaa muista nuortenkirjoista.
(Muuten, romaanissani Omenapuu laulaa on päähenkilönä runoileva poika ja suorasanaisen kerronnan lomasta löytyy kymmenkunta runoa.)
Tätä ei saa unohtaa: Kari Levolan muutamia vuosia sitten toimittama Runo vieköön -nuortenrunoantologia, johon liittyi myös Lukukeskuksen masinoima kampanja, oheismateriaalia ja runoilijoiden kouluvierailuita.
1 tammikuun, 2014 klo 4:15 pm
Nimetön
Levolan antologia on saanut vähän kritiikkiä ”pedagogisuudestaan”. Ja nuorten itsensä kirjoittamista runoista koottava antologia on ilman muuta paikallaan. Mutta kun tietää, miten vähän kirjailijoiden kirjoittamia nuorten runokokoelmia on (muistakaa aikojan takaa myös Korolaisen Tuulan loistava Marianne…), olisi kyllä paikallaan, että siihen rakoon saataisiin tukeva annos uuttakin runoa. Katsokaamme toiveikkaasti kustantajien suuntaan.
T von L
1 tammikuun, 2014 klo 4:19 pm
Nimetön
ps.
Ei ehkä huono tähdennys olisi se, että samoin kuin koko meidän lajityyppiimme kernaasti liitettävä odotus Kasvattavaisuudesta, Opettavaisuudesta yms yms. olisi jo lopultakin unohdettava, samat sanat osoitettakoon myös nuorten runoihin. Lasten- ja nuortenkirjallisuus olkoon Kirjallisuutta, lasten- ja nuorten runot Runoutta.
T von L
1 tammikuun, 2014 klo 4:22 pm
Nimetön
Ps.
(joka katosi jonnekin, kun klikkasin):
Siis, siinä, missä lasten- ja nuortenkirjallisuus lopultakin kelvatkoon Kirjallisuudeksi, myös lasten- ja nuorten runot Runoudeksi, ei ”johdatukseksi” yhtään mihinkään, ei varsinkaan Oikeaan Runouteen. Mrrr…
T von L
22 tammikuun, 2014 klo 1:33 pm
sirikolu
Hei suloiset, päivitän nyt vielä sen, että Kirjakorissa runoutta koriin poimiva Satu Grünthal puhuu sekä lasten- että nuorten runoudesta.