Tein tänään elämäni ensimmäisen virtuaalisen kouluvierailun osana Lukukeskuksen pilottihanketta. Ideana virtuaalivierailussa on siis se, ettei kirjailijan tarvitse matkata paikan päälle koululle vaan koulun ja kirjailijan välillä on netin kautta videoyhteys. Kirjailijavierailu omalta työhuoneelta!

Etukäteen jännitin kahta seikkaa: Toimiiko tekniikka? Miten videoyhteyden välityksellä saa kontaktin yleisöön?

Tekniikka oli testattu ennakkoon ja joidenkin pulmien kanssa pähkäilty (milloin katosi ääni, milloin kuva…). Varsinaisessa vierailutilanteessa tekniikka onneksi toimi hyvin. Ainoastaan toisinaan minun oli vaikea kuulla oppilaiden kysymyksiä, mutta nekin tilanteet hoituivat, kun he tulivat lähemmäs mikrofonia tai kysyivät kovemmalla äänellä. Itse huomasin puhuvani tavanomaista rauhallisemmin, selkeämmin ja painokkaammin. Videoyhteys kun väistämättä kadottaa osan ilmeistä ja äänensävyistä, jotka helpottavat viestin menemistä perille, kun on fyysisesti paikalla.

Yleisökontaktissa virtuaalivierailu häviää tietenkin väistämättä livevierailulle. Vaikka luokka näkee kirjailijan ja kirjailija luokan, läsnäolon intensiteetti on vähäisempi puolin ja toisin. Herttoniemen yhteiskoulun 8.-luokkalaiset olivat kuitenkin opettajansa johdolla valmistautuneet vierailuun aivan uskomattoman hyvin. Käytännössä koko tuotantoni oli luettu (eri oppilaat eri kirjoja) ja työstäni otettu muutenkin erittäin perusteellisesti selvää. Oppilaat olivat valmistelleet kysymyksiä, joita he kysyivät, ja koko vierailu eteni käytännössä tällaisena haastatteluna. Läheskään kaikkia kysymyksiä ei edes ehditty kysyä.

Koin, että tällainen interaktiivisuus oli varsinkin virtuaalivierailussa äärimmäisen tärkeää. En ollut luokalle vain ennalta tuntematon, puhuva pää. Oppilaat saivat vastauksia juuri heidän kysymyksiinsä. Olin läsnä 45 minuuttia juuri heille, vaikka istuinkin omassa kodissani, tietokoneeni äärellä.

Kokemukseni ensimmäisestä virtuaalivierailustani oli siis hyvin positiivinen. Niin hienoa ja palkitsevaa kuin livevierailujen tekeminen onkin, on mielestäni mainiota, että myös virtuaalivierailuja kehitetään ja että sellaisiin on mahdollisuus. Ajattelen tässä varsinkin syrjäseutujen kouluja ja toisaalta kirjailijoita, jotka eivät asu hyvien ja helppojen kulkuyhteyksien luona.

Hyvä virtuaalivierailu edellyttää koululta aktiivisuutta ja vierailijan tuotantoon perehtymistä ehkä vielä tavallista vierailua enemmän. Kirjailijalta se edellyttää ennen kaikkea tyyneyttä kestää se, että tekniikan takia yllättäviä pulmia voi tulla vastaan. Niistä ei kuitenkaan pidä hermostua.

Salla

Mainokset