You are currently browsing the monthly archive for helmikuu 2014.

Kirjoitan nyt aiheesta, joka on mietityttänyt ja ärsyttänyt minua pitkään. Koettakaa siis kestää, tämä on ärtyneen ihmisen tekstiä.

Luulin jo jossain vaiheessa, että realismin ja fantasian(/dystopian/scifin) välisestä vastakkainasettelusta olisi päästy. Olen saanut huomata olevani väärässä. Ja kyllä, puhun nyt tietenkin kirjallisuudesta ja etenkin lasten- ja nuortenkirjallisuudesta ja ennen kaikkea jälkimmäisestä, koska se nyt sattuu olemaan oman palavimman kiinnostukseni kohde. Kun fantasiakirjallisuutta alkoi rantautua Suomeen enemmän, ja kun kotimaisetkin tekijät ryhtyivät kirjoittamaan sitä, genren ystävät huokailivat onnellisina: ”Ihanaa, vihdoinkin jotain muutakin kuin sitä iänikuista kyökkirealismia.” Aivan viime vuosina on pelätty realistisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden katoavan ja riemuittu siitä, kun palkitaan tai nostetaan ehdokaslistoille ”jotain muutakin kuin sitä iänikuista fantasiaa”.

Sanon suoraan: Suurin osa kommenteista, joita olen aiheesta ”realismi vs. fantasia” kuullut, ovat yksinkertaisia, mustavalkoisia, perusteettomalla tavalla yleistäviä tai ihan vain hölmöjä. ”Vain fantasia myy. Siksi kirjailijat kirjoittavat fantasiaa.” ”Nuoret tahtovat lukea todellisista ihmisistä, todellisessa maailmassa.” ”Lapset tahtovat lukea vain Harry Potteria.” ”Nykyajan nuoret eivät lue enää muuta kuin fantasiakirjallisuutta.” ”Realismi on kuivaa ja tylsää.” ”Fantasia on pelkkää seikkailua ja ohuita henkilöhahmoja.” Tympeää. Yleistävää, perehtymätöntä ja tympeää.

Kaikkein eniten minua kuitenkin tympii se, kuinka harvoin tunnutaan pysähtyvän miettimään, mitä ihan todella tarkoitamme realismilla ja fantasialla. Onko meillä toisessa kädessä Täällä Pohjantähden alla ja toisessa Taru sormusten herrasta? Sellaisten painolastien pohjaltako teemme määritelmiämme ja arvostelmiamme? Vai voisiko olla, että (hui!) rajat ovat liudentuneet jo aikaa sitten?

Kun luen nykyistä lasten- ja nuortenkirjallisuutta (varsinkin kotimaista), ilahdun kerran toisensa jälkeen siitä, millä rajat ylittävällä rohkeudella kirjailijat kirjoittavat. Perinteisesti realistiseen kirjallisuuteen ajatellut elementit ovat löytäneet tiensä fantasiaan ja toisinpäin. Tarinat pelosta, rohkeudesta, rakkaudesta, perheestä, oikeudenmukaisuudesta, historian painolastista, identiteetistä, ystävyydestä, kuolemasta, yhteiskunnasta tai nykyajan ongelmista eivät kysele sitä, onko niiden miljöönä nykyhetken Suomi, tulevaisuuden Suomi, Suomi jossa onkin myös ihmissusia tai jokin maa, jonka nimi on vieras, mutta kaikki muu tuttua. Monia kirjoja lukiessani minulla ei ole minkään maailman tarvetta alkaa luokitella, onko kirja nyt realismia vai fantasiaa vai jotain siltä väliltä.

Ymmärrän vielä sen, että vähemmän lukevat ihmiset tekevät rankkoja yleistyksiä ja arvottavat kirjoja sen mukaan, onko niissä mahdollisesti jokin yliluonnolliseksi tai arkirealismista poikkeavaksi tulkittava elementti (arvotus voi siis olla joko plus- tai miinusmerkkinen). Voisimmeko me kirja-alan ihmiset kuitenkin edes jotenkin katsoa kirjallisuuttamme muualta kuin epävarmuuden ja pelon syventämistä poteroistamme käsin? Ei ole pakko olla kiinnostunut kaikesta. Ei ole pakko lukea kaikkea. Mutta en arvosta lainkaan sitä, että tehdään yleistyksiä perehtymättä ja lukematta (ns. LP-tekniikka eli ”lukematta paskaa”).

Ovatko omat Lumikkini esimerkiksi fantasiaa? No eivät todellakaan. Ovatko ne realismia? Ihan varmasti eivät ainakaan siinä mielessä, missä realismi on perinteisesti käsitetty. Alitajunnan ja satujen maagisuuden taso on niissä keskeinen elementti, jota ilman ne olisivat täysin muunlaista kirjallisuutta. Realistisen uskottavuuden rajat eivät myöskään ole trilogialle sillä tavalla relevantteja kuin toisentyyppisille kirjoille. Trillerissä saa ja pitääkin tapahtua asioita, joita arkirealismissa ei tapahtuisi.

En siis ole huolissani realismin tai fantasian asemasta kotimaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Kaiken lukemani perusteella ne voivat molemmat hyvin, monesti jopa yhden ja saman kirjan sisällä.

Salla

Tampereen kaupunginkirjaston lasten- ja nuortenkirjallisuuden kirjakutsuja on järjestetty jo 10 vuotta. Kirjastolaiset tekevät hienon ja kattavan työn käydessään läpi aina edellisen vuoden koko lasten- ja nuortenkirjatarjonnan. Minulla oli ilo istua tänään 18.2.2014 kuuntelemassa innostuneita ja perehtyneitä esityksiä. Tähän omaan raporttiini en yritäkään mahduttaa kaikkea oppimaani vaan keskityn suosiolla siihen omimpaan alaani eli nuortenkirjoihin ja NA-kirjoihin ja siihen, mitkä teokset näistä lajeista nostettiin erityisesti esiin. Tuija Mäki esitteli nuortenkirjat yleisesti ottaen ja hän ja Matti Karjalainen yhdessä fantasiakirjallisuuden.

Tuija Mäki nosti varhaisnuorten jännitystä ja arvoituksia sisältävästä, helppolukuisesta kirjallisuudesta esiin etenkin Johanna Hulkon Geoetsivät ja Kalle Veirton Kivimutka-sarjan ensimmäisen osan (Henkka on jäänyt nyt kelkasta ja Kivimutka on vähän vanhempi kuin aiemmissa kirjoissa, joissa parivaljakko seikkaili). Hevoskirjoista positiivisimman maininnan sai Satu Heimosen Sonjan hevoskesä. Huumorikirjoissa mainittiin myös mokailun ”tietokirja” Mikä moka!

Tyttöjen chick lit -kirjallisuudesta tai mimmikirjallisuudesta Mäellä ilahduttavina esimerkkeinä olivat Jussi Siirilän Barrikadikesä, Holly Smalen Geek Girl ja Jacqueline Wilsonin Salainen siskoni.

Urheiluaiheisista nuortenkirjoista Mäki nosti erityisesti Kirsti Kurosen 4×100-kirjan ja totesi, että sitä on helppo suositella myös niille, jotka eivät lue paljon. Hän kehui myös ylipäänsä Karistoa urheiluaiheisten nuortenkirjojen julkaisemisesta. Poikapäähenkilöiden huumoripitoisessa kirjallisuudessa Aleksi Delikouraksen Nörtti 2 kiilaa kuulemma selvästi muiden edelle. Mäki kiitti Laura Lähteenmäen Iskelmiä niin kauniista kielestä, hyvästä kerronnasta kuin aiheenvalinnastakin. John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe ja Marja-Leena Tiaisen Khao Lakin sydämet käsittelevät hänen mielestään kumpikin hienosti kuolemaa. Samoin Lisa O’Donnellin Mehiläisten kuolema, joka löytyy kirjastosta aikuisten puolelta, mutta sopii NA-kirjaksi. NA-puolen jännityskirjallisuudesta Mäki nosti ennen kaikkea omat Punainen kuin veri – ja Valkea kuin lumi -kirjani (kiitos siitä).

Fantasiakirjallisuus käsitti kattoterminä fantasian, scifin, dystopian, pararomantiikan ja steampunkin. Esittelyn Tuija Mäki ja Matti Karjalainen aloittivat dystopiasta ja totesivat, että kotimainen dystopia päihittää monesti mennen tullen käännetyn, vaikka käännöstenkin puolelta löytyy loistoteoksia. Karjalainen kehui niin Reeta Aarnion Hän joka ei pelkää -kirjaa kuin Siri Kolun PI – Pelko ihmisessä -teostakin. Hän piti kumpaakaan omaperäisenä ja kiinnostavana, lajityypin kliseitä väistävänä. Mäki oli innostunut etenkin Siiri Enorannan Nokkosvallankumouksesta ja sanoi, että jos lukee Enorannalta jonkun teoksen, niin kannattaa lukea juuri tuo. Myös Maria Turtschaninoffin Anaché oli voittanut Mäen sydämen puolelleen ja hän suositteli lukemaan kirjan ruotsiksi, jos vain kielitaito antaa myöten. Käännöksistä Karjalainen kehui Rick Yanceyn 5. Aaltoa ja Mäki Moira Youngin Julmaa maata.

Jatko-osista erityismaininnan saivat Karjalaiselta Magdalena Hain Kellopelikuningas, Elina Rouhiaisen Uhanalainen ja Sari Peltoniemen Haltijan poika. Mäki piti Laura Lähteenmäen Kaiken peittävästä tulvasta jopa enemmän kuin trilogian ensimmäisestä osasta.

Karjalainen ja Mäki olivat koonneet myös yhteisen top10-listan viimeisen kymmenen vuoden aikana ilmestyneestä lasten ja nuorten fantasia-, scifi- ja dystopiakirjallisuudesta. Heidän kymppinsä näyttää tältä:

1. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja, Teos
2. Reeta Aarnio: Maan kätkemät, Otava
3. Timothee de Fombelle: Tobi Lolness, Tammi
4. Naomi Novik: Kuninkaan lohikäärme, WSOY
5. Suzanne Collins: Nälkäpeli, WSOY
6. Philip Reeve: Kävelevät koneet, Karisto
7. Neil Gaiman: Hautasmaan poika, Otava
8. Maria Turtschaninoff: Arra, Tammi
9. Salla Simukka: Jäljellä, Tammi
10. Terry Pratchett: Suuri ajomatka, Karisto

Täytyy sanoa, että tunnen suurta ylpeyttä saadessani olla mukana tuollaisella listalla.

Suuret kiitokset kirjastolaisille hienosta ja innostavasta päivästä!

Oman raporttinsa on kirjoittanut myös Päivi Heikkilä-Halttunen:

http://lastenkirjahylly.blogspot.fi/2014/02/kuuminta-hottia-paljon-haukuntaa-ja.html

Salla

IMG_4255

Grafomania onnittelee lämpimästi kriitikko Päivi Heikkilä-Halttusta ansiokkaalle kriitikolle myönnettävästä Vaaskivi-plaketista, joka jaettiin eilen Tampereella Elävän Kirjallisuuden Festivaalilla!

Ote palkintolautakunnan perusteluista: ”Päivi Heikkilä-Halttunen pureutuu laajalla skaalalla asiantuntevasti ja analyyttisesti koko lastenkirjallisuuden kenttään. (…) Päivi Heikkilä-Halttunen on kirjoittajana samaan aikaan sekä akateeminen että kansantajuinen. Hän puhuu arvostaen ja palavasti lastenkirjallisuuden puolesta aikana, jolloin kyseinen kirjallisuudenlaji on jäänyt mediassa vähälle huomiolle.” Heikkilä-Halttunen on julkaissut kritiikkejä 1980-luvun lopulta lähtien lukuisissa lehdissä, tällä hetkellä etenkin Helsingin Sanomissa. Lisäksi hän on pitänyt Lastenkirjahylly-blogia vuodesta 2009.

Vaaskivi-plaketti on nimetty kirjailijakriitikko Tatu Vaaskiven mukaan. Palkinto on perustettu Tampereen yliopistossa, ja se on jaettu ensimmäisen kerran vuonna 1962.

Tahdon jakaa kanssanne tämän uskomattoman sattumuksen.

Sain Vili Voipio kyhää ja kynäilee -kirjan tekijänkappaleet, päällisin puolin kaikki kunnossa. Kunnes tarkempi nuuskiminen paljasti ikävän yllätyksen: yli puolessa kirjoista sivu numero 7 on irti tai juuri irtoamaisillaan. No, asiaa tutkitaan parhaillaan painossa.

Ette ikinä arvaa, mitä irtosivulla lukee:

Tahdon tarjoilla entistä pahempaa sillisalaattia: irtovitsejä, irtokirjoitusharjoituksia, irtotehtäviä, irtotietovisoja, irtovinkkejä, irtoleikkejä, irtohuulia – ja bonuksena vielä jotain irrallista.”

Bonuksena jotain irrallista? Irtosivu, olkaa hyvä!

Voisi melkein kuvitella, että tämä on tarkoituksellista. Kuka painossa tunnustaa?

Kirsti

ONKO MIELESSÄSI TARINA, joka koskettaa nuorta lukijaa? Voisiko juuri sinun tekstisi lumota lukijoita ja valloittaa teatterin lavalla?

Kustannusosakeyhtiö Otava täyttää 125 vuotta vuonna 2015. Osana juhlavuotta Kustannusosakeyhtiö Otava ja Otavan Kirjasäätiö järjestävät kirjoituskilpailun, jossa etsitään uutta, vahvasti tässä päivässä elävää nuortenromaania. Voittajateos julkaistaan romaanina sekä dramatisoidaan Suomen Kansallisteatterin näyttämölle syksyllä 2015. Näytelmän esitykset toteutetaan yhteistyössä Kallion lukion kanssa.

Kilpailun säännöt:
Kilpailulla haetaan teosta, joka kertoo tämän hetken nuorten maailmasta. Kilpailu on avoin kaikille kirjoittajille, jotka eivät vielä ole julkaisseet kaunokirjallista teosta nuorille. Kilpailuun voi osallistua uudella, kokonaisella, suomenkielisellä ja ennen julkaisemattomalla kaunokirjallisella käsikirjoituksella. Käsikirjoituksen aihe on vapaa.

Kilpailutyöt toimitetaan paperitulosteena osoitteella Kustannusosakeyhtiö Otava, Uudenmaankatu 10, 00120 Helsinki. Kuoreen merkintä ”Otavan nuortenromaanin kirjoituskilpailu”. Mukaan on liitettävä myös yhden sivun pituinen juonitiivistelmä. Kilpailutöitä ei palauteta.

Kilpailuun osallistutaan nimimerkillä, joka tulee merkitä selvästi kilpailuun osallistuvaan työhön. Mukaan on liitettävä samalla nimimerkillä varustettu suljettu kuori, joka sisältää kirjoittajan nimen ja yhteystiedot.

Kilpailuaikaa on 1. syyskuuta 2014 asti.

Palkinto:
Kirjoituskilpailun voittaja saa 7  000 euroa. Kustannusosakeyhtiö Otava julkaisee voittajateoksen syksyllä 2015. Suomen Kansallisteatterissa dramatisoidaan teoksesta näytelmä, joka saa ensi-iltansa Kallion lukion KirjaKallion esittämänä syksyllä 2015. Kustannusosakeyhtiö Otava tekee voittajan kanssa teoksesta kustannussopimuksen. Otava Group Agency (OGA) edustaa voittajakirjailijaa ulkomaisten kustannussopimusten sekä näytelmä-, tv- ja elokuvaoikeuksien osalta. Kustannusosakeyhtiö Otava voi lunastaa myös muita kilpailuun osallistuneita käsikirjoituksia. Julkaisevalla taholla on oikeus tarvittaessa yhteistyössä tekijän kanssa muokata lunastettavia käsikirjoituksia.

Kilpailun tuomaristoon kuuluvat kirjailija Terhi Rannela, ohjaaja Jukka Rantanen Suomen Kansallis-teatterista, kustannuspäällikkö Katriina Kauppila ja kustannustoimittaja Sanna Jaatinen Kustannusosakeyhtiö Otavasta ja kaksi Kallion lukion opiskelijaa. Kilpailun tulokset julkistetaan huhtikuussa 2015.

Lisätietoja:
Lasten- ja nuortenkirjapäällikkö Heli Hottinen-Puukko, heli.hottinen@otava.fi, puh 09 1996 455 ja kustannuspäällikkö Katriina Kauppila, katriina.kauppila@otava.fi, puh 09 1996 431.

Grafomaniassa on hiljaista, koska kaikki taitavat olla arkisen aherruksen parissa. Onkin aika ”Mitä kuuluu?” -postaukselle.

asioita

Minulla on menossa harvinainen väliviikko. Kaksi käsikirjoitustani on parhaillaan kustantajilla luettavana; toinen on ilmestymässä syksyllä, toinen on alussa ja hakee vasta suuntaa (ehkä nyt joku järkyttyy, kun kerron näyttäväni kustannustoimittajalle TODELLA keskeneräistä…).

Tämän viikon olenkin omistanut pelkästään lehtitöille. Olen editoinut Kirjailija-lehteen tulevia juttuja ja äsken kirjoitin Lukufiilikseen elämäni ensimmäisen pääkirjoituksen. Molempiin lehtiin on tulossa äärimmäisen kiinnostavia juttuja (tekisi mieli jo hehkuttaa, mutta vaikenen), on ilo saada lukea niitä.

Viimeisen kuukauden aikana olen ollut hyvin vaikuttunut seuraavista kirjoista:

Tero Liukkonen: Vihreän lohikäärmeen kylä

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Ville Tietäväinen: Linnut ja meret

 

Mitä Sinun helmikuuhusi kuuluu?

Uusimmat kommentit

Raili artikkeliin Kirjailija äärilaidoilla – vai…
milateras artikkeliin Kirjailija äärilaidoilla – vai…
kirsti k artikkeliin Kirjailija äärilaidoilla – vai…
milateras artikkeliin Linnuista, lennoista
Raili artikkeliin Linnuista, lennoista

Arkistot