Etenkin kevät on aikaa, jolloin kouluissa tehdään kirjailijaesitelmiä/-kansioita/-tutkielmia. Kirjailijana huomaan tämän siitä, että meiliin saapuu noin kerran viikossa kysymyksiä esitelmäntekijöiltä. Vastaan kaikille, sillä koen tärkeänä, että lukijoilla voi olla suora kontakti kirjailijaan. Lisäksi aivan ehdoton valtaosa, sanoisin 95%, kysymyksistä on ihania, pohdittuja ja monesti sellaisia, joihin vastatessani opin jotain itsestäni. Monesti esitelmäntekijät laittavat viesteihinsä samalla myös palautetta kirjoista ja se on äärimmäisen arvokasta. Vastaan kysymyksiin siis oikeasti mielelläni. En ehkä aina saman tai seuraavan päivän aikana, mutta yleensä viikon sisään, jos en ole jossain reissussa tai uupumassa työtaakan alle.

Koska kysymyksiä kuitenkin tulee aika paljon, joukkoon mahtuu myös sellaisia, jotka ärsyttävät tai ainakin saavat kysymään, millä tavoin esitelmäntekijöitä on ohjeistettu. Seuraavat huomioni ovat siis yhtä lailla oppilaille kuin opettajillekin tarkoitettuja.

– On erittäin asiallista kysyä teosten sisällöstä, aiheista, ideoista ja inspiraatiosta. Ei ole asiallista pyytää kirjailijaa kertomaan jonkin teoksensa juonta lyhyesti. Jos esitelmää varten pitää kertoa jotain kirjailijan kielestä, sitä ei ole tarkoitus kysyä kirjailijalta itseltään. Minua on pyydetty esimerkiksi kuvailemaan, millaisella tyylillä olen kirjani kirjoittanut. Tällaiseen kysymykseen esitelmäntekijän pitäisi itse löytää vastaus teoksia lukemalla.

– On vallan asiallista kysyä harrastuksista, lempielokuvista tai -musiikista, siitä mitä muuta tekee elämässään kuin kirjoittaa. Mitä ilmeisimmin monia esitelmäntekijöitä ohjeistetaan myös kysymään perheestä ja perhesuhteista tai lapsuudesta. Toisinaan kysytään jopa, onko elämässäni ollut jotain kriisiä tai traumaa. Itse koen, että nämä ovat henkilökohtaisia kysymyksiä, enkä oikein näe, mitä tekemistä niillä on äidinkielen ja kirjallisuuden kanssa. Minusta ei siis ole asiallista pyytää kirjailijaa avautumaan elämänsä rankoista hetkistä tai tunne-elämästään.

– Yleisesti ottaen on asiallista kysyä sellaista, mihin ei ole löytänyt vastausta netistä muuten (ja ei, vartin googletus ei välttämättä vielä riitä). Ei ole asiallista kysyä syntymäaikaa tai esikoisteoksen nimeä tai julkaistujen teosten määrää, koska kaikki nämä tiedot löytyvät netistä. Varsinkaan ei ole asiallista todeta: ”Sinusta ei löydy netistä yhtään mitään tietoa.” Olen pari kertaa hillinnyt haluni vastata: ”Voi harmi. Meillä on ilmeisesti käytössä eri netti.”

– Ei ole asiallista kysyä teosten myyntilukuja. Se nyt vaan ei ole. Rahaan liittyvien kysymysten kanssa kannattaa muutenkin olla aika tarkkana. Eivätkä nekään oikeasti liity minusta olennaisesti kaunokirjallisuuden käsittelyyn.

– On asiallista kysyä kirjailijantyöstä, työpäivästä, tavoista kirjoittaa. Itse ainakin kerron mielelläni kirjojen syntyprosesseista.

– Ja nämä nyt ovat itsestäänselvyyksiä, mutta syytä ilmeisesti kuitenkin toistaa: Koskaan ei ole asiallista pyytää kirjailijaa kertomaan ”omin sanoin itsestään ja tuotannostaan kaikki”. Ei, en vieläkään tee sitä esitelmää kenenkään puolesta. Ei ole myöskään asiallista vaatia tai odottaa vastausta saman päivän sisällä tai edes seuraavan. Jos haluaa vastauksia, kannattaa oikeasti olla ajoissa liikkeellä.

Tämän marmatuksen loppuun täytyy sanoa, että olen iloinen ja otettu jokaisesta kirjailijaesitelmästä, joka teoksistani ja minusta tehdään. Tsemppiä ja intoa jokaiselle esitelmäntekijälle ja rohkaisevaa kannustusta heitä ohjaaville opettajille!

Salla

Advertisements