Olen yksi niistä viidestä, jotka jättävät Grafomanian. Kiitos kollegagrafomaanikoille, lukijoille ja kommentaattoreille näistä vuosista!
Grafomania on ollut juuri sopiva blogimuoto minulle. En jaksaisi yksin ylläpitää blogia eivätkä nettitaidotkaan ehkä riittäisi. Menisin tolaltani, jos saisin ilkeämielisiä kommentteja. Graffassa on ollut ystävällinen ja kannustava ilmapiiri. Vastuu on ollut riittävän vähäistä mutta vertaistuki suurta. Usean kirjoittajan blogissa on myös mukavasti vaihtelua ja erilaisia näkökulmia.
Nyt kuitenkin tunnen sanoneeni sanottavani. Hiipumista on muutoinkin ollut havaittavissa. Iloista kuitenkin on, että vaikka kirjoittajat vaihtuvat, Grafomania pysyy. Odotan suorastaan innoissani, mihin suuntaan uudet kirjoittajat blogia vievät.
Mutta mihin käytän bloggaamisesta vapautuvan energian? Paljastan sen teille tässä ja nyt: ryhdyn etsimään NAISNEROJA.
Ne ovat nimittäin yhtä harvinaisia kuin villasarvikuonot. Tänäkin syksynä on lehtien (kutistuvilla) kulttuurisivuilla esitelty monta miesnerolöydöstä. Yhtäkään naisneroa en ole bongannut.
Siinä siis missioni. Ryhdyn jäljittämään kirjallisuuden naisneroja. Niin kuin lumimiehen etsijät Himalajan vuoristossa, uskon minäkin lujasti, että sellaisia on, vaikka kriitikot eivät ole heitä toistaiseksi löytäneet. Vielä jonakin päivänä saan vilpittömästi huudahtaa: Katsokaa, tämä NAINEN on NERO!
Etsintäretkikuntaan saa liittyä.
Anneli
Grafomania 
17 kommenttia
Comments feed for this article
16 elokuun, 2014 klo 8:31 am
Nimetön
Rakas kollega, toivoton on urakkasi oleva. Lähdin metsästysretkelle minäkin heti. Tämmöistä löytyi:
”Käsite ”naisnero” onkin lähes poikkeus. Nainen ei ikään kuin sovi nerouden kontekstiin. ”Dynaamiseen” neroon liitetään lähinnä maskuliinisia konnotaatioita, kuten ”luoja” ja ”suvereeni”. Itävaltalainen filosofi Otto Weininger määritteli vuonna 1903 nero-käsitteen pelkästään miehille mahdollisena ominaisuutena. Weininger painotti, ettei ole olemassa henkilöitä, jotka ruumiiltaan olisivat naisia ja kuitenkin psyykeltään miehiä. Nerokkaita naisia oli mahdollista olla, mutta naispuolinen nero ei koskaan ollut Weiningerin mukaan mahdollinen.”
=)))))))
T von L
16 elokuun, 2014 klo 8:35 am
Nimetön
ps.
Lohdutus: Hikipedia, tuo kaikkien tietolähteitten äiti, antaa vinkin:
”Nero ei työnnä pippeliään puuhun. Nero keksii teorian, joka saa ihmiset työntämään pippelinsä puuhun. Nero ei tee työtä rahansa eteen, hän keksii rahan, joka tekee työt hänen edestään. Nero on siis erittäin fiksu kaveri, jolla on tapana keksiä helpoketta elämäänsä. ”
Sisäinen neroni on ihan jo kaapin ovi raollaan tulossa ulos!
T von L
16 elokuun, 2014 klo 8:44 am
annelitre
Tämä oli nyt kyllä takaisku, mutta en luovuta.
Lätkäisinpä Googleen sanat ”nainen + nero”.
Tulokset: joitakin Vauva-lehden keskusteluketjuja, keisari Nerosta kertovia sivuja tyyliin ”Nero imi julmuuden äidinmaidossa” sekä sokerina pohjalla ”Etsitkö naista – suuri deittipalvelu”.
Naisten nerouden etsintä siis jatkuu.
16 elokuun, 2014 klo 10:27 am
Terhi
Muutama viikko sitten Leena Lehtolaisen Kuusi kohtausta Sadusta -kirjajulkkareissa oli puhetta siitä, että olemme menneet takapakkia tasa-arvoasioissa 2000-luvulla. Leena voisi avata tätä itse enemmän, mutta keskustelimme siitä, että kuuluisa ”nais”-etuliite on tehnyt comebackin.
Ehkä tämä kertoo arvojen koventumisesta, jonkinlaisesta uuskonservatismista, jota on muutenkin havaittavissa yhteiskunnallisessa keskustelussa (=toiseuden jatkuva pelko).
Nyt kun googletin sanoilla naiskirjailija ja mieskirjailija, yllätys tuli vastaan. Mieskirjailija-sanan kolmas hakutulos on
”Komein suomalainen mieskirjailija” ja miesten ulkonäköä pohditaan muutenkin hakutuloksissa…
Esimerkkejä naiskirjailija-hakutuloksista:
Kuusi naiskirjailijaa kilpailee Finlandiasta
Naiskirjailija, romaani ja kirjallisuuden merkitys 1840-luvulla
Naiskirjailija syytti ex-ministeriä ahdistelusta
PS.
Mikä kiehtova kuriositeetti (löytyi googlettamalla sanat ”nainen on nero”):
http://www.iltalehti.fi/pinnalla/2014081418572748_iq.shtml
Ei tosin kirjallisuuden alalta…
16 elokuun, 2014 klo 10:38 am
Terhi
ps.
”E I H Ä N kirjasi ole feministinen?”
(face-to-face kommentti Punaisten kyynelten talosta eräässä markkinointitilaisuudessa)
16 elokuun, 2014 klo 11:18 am
Taru Väyrynen
Naisneron metsästys? Aiotko ampua sen, jos löydät?
16 elokuun, 2014 klo 11:20 am
annelitre
Enhän toki. Laitan häkkiin ja kuljetan markkinoilla, näytän viiden euron maksusta ja rikastun.
16 elokuun, 2014 klo 11:26 am
Taru Väyrynen
Vakavasti puhuen: neroksi tullaan sillä tavalla, että jokin ryhmä ihmisiä julistaa jonkun neroksi. Naiset menestyvät yleisesti aika huonosti tuollaisissa kilpailuissa.
16 elokuun, 2014 klo 11:39 am
Terhi
Anneli, keino rikastua, viimeinkin!!! 😀
16 elokuun, 2014 klo 11:54 am
kirsti k
Uuh Anneli, mikä urakka, toivotan menestystä valitsemallesi kivipolulle!
Mm. täällä äijätutkijoiden joukko väittää, että nainen ei voi olla nero:
http://www.dailymail.co.uk/news/article-483707/Only-men-geniuses–far-stupid-men-women.html
”There are no great women poets. None at all.”
Selitykseksi aikoinaan tarjottiin mm. sitä, että tytöt kasvatettiin patriarkaalisessa yhteiskunnassa pysymään taka-alalla – heiltä ei odotettu yhtä paljon kuin pojilta. Mutta nyt tutkijat ovat testanneet 2500 tyttöä ja poikaa, jotka kaikki ovat kasvaneet yhtä korkeiden odotusten ilmapiirissä. Tulos: testien tyhmimmiksi ja viisaimmiksi paljastuivat pojat, likat olivat keskitasoa. Professori tulkitsee niin, että naiset nauttivat luontaisesti turvallisesta keskitiestä.
Ja tämäkin vielä: ”Women are occasionally the prisoners of their hormones. Even the cleverest girls and women during pregnancy become forgetful and vague. Something actually happens to the brains of pregnant women which turns them, for some of the nine-month period, into semi-zombie.” Huoh, ei meillä zombeilla ole mitään asiaa nerojen pariin.
Tutkimus päätyy siihen, että nerous on luonnostaan vain miehelle kuuluva ominaisuus: ”The quality which we call genius would appear, by some ineluctable fact of nature, to be a male quality.”
Hurraa, hurraa, hurraa!
16 elokuun, 2014 klo 12:01 pm
annelitre
Nyt se on siis todistettukin! 2000-luvulla…
Sapfo, Emily Dickinson, Virginia Woolf, Szymborska, Mirkka Rekola, Eeva-Liisa Manner – minor poets indeed.
16 elokuun, 2014 klo 1:05 pm
Mila
Tuntuu kuin eläisimme yhä jollain 1800-luvulla, kun tämä sukupuolikysymys on aina vaan ajankohtainen. Mutta ei loistavia naisia tarvitse kauan metsästää, heitä on ja on aina ollut. Pidetään siis naisten puolesta enemmän ääntä!
18 elokuun, 2014 klo 6:57 am
Nimetön
No, vastaavasti AL otsikoi viime viikolla NAIStutkijan menehtyneen myyräkuumeeseen. Oletusarvo tutkijalle on toki miespuolinen, eikö vain, eli on syytä mainita tämä poikkeus säännöstä.
Kirjautumattomana Päivi L
18 elokuun, 2014 klo 8:57 am
kirsti k
Jep Päivi, huomasin saman asian – mitä ihmeen merkitystä sillä, onko menehtynyt tutkija nainen vai mies! Hieman huvittavaa surullisessa uutisessa oli se, että myyräkuumetutkija menehtyi myyräkuumeeseen.
18 elokuun, 2014 klo 8:39 pm
Kirsi Pee
Satuitteko huomaamaan yleisurheilun EM-kisoissa, kuinka elämän perusasiat urheiluareenoilla on ja pysyy: mitalit jakaa arvokas herra arvokas puku päällä, kukkaset ja midalit ojentaa nuori neitonen varsin vähissä vaattehissa.
tai 😀
Että roolit pysyvät sentään jollain tolkulla, vaikka naiset sitä moukariakin ovat viskovinaan…..
21 elokuun, 2014 klo 1:17 pm
Raili M
1800- ja 1900-lukujen vaihdetta aika paljon kirjojeni taustoiksi tutkittuani voin kertoa, että samoista asioista lähes samoin sanoin puhuttiin jo sata yli vuotta sitten. Edelleen sanalla feministi on melkoisen epämiellyttävä kaiku suuren yleisön mielessä. Onneksi voin vakuuttaa, että viisaita, jopa nerokkaita naisia on ollut silloin ja on nykyisin. Kunhan me vain annamme reilusti heille oikean leiman.
Kirjoitin selkokirjan Suomalaisia suurnaisia sarjaan, jossa oli jo kirja Suomalaisia suurmiehiä. Nimeä vierastettiin ensin, mutta pidin pääni, ja luulenpa kustantajankin nykyisin olevan siihen tyytyväinen.
21 elokuun, 2014 klo 8:31 pm
Leena
Mari Perankoski kritisoi tänään HS:n haastattelussa osuvasti sitä, että miespuolisilta taiteilijoilta kysytään työstä, naispuolisilta haavoista ja murtumista.
Ei kai mieskirjailijoilta juuri kysytä, miten yhdistää työn ja isyyden. Naisilta kyllä udellaan työstä ja perheestä. Ihmetellään, miksi nuoret naiset kirjoittavat sodasta (tai nuori äiti murhista, niin kuin minulta aikoinaan tivattiin). Eihän ole miesten tai naisten aiheita.
Luulen, että Tarja Halosen nousu presidentiksi ja kieltäytyminen olemasta koko ajan äitihahmo oli joillekin miehille liikaa. Huomatkaa, joillekin! Kieltäydyn sukupuolittamasta miehiäkään laumaksi. Miehen rooli on joillekin kovin kapea, ja luulen, että juuri ne miehet, jotka eivät koe täyttävänsä yhteisön rooliodotuksia, halventavat naisia helpommin. Kyse on todellakin tarpeesta löytää joku toinen itsen alapuolelta (nainen, eri etnisestä taustasta tuleva, GLTB-ihminen, toisin uskova…). Naisia rohkaistaan olemaan susia toisilleen kaikilla näillä meikkisyntiohjeilla ja ”teetkö nämä siivousvirheet” -jutuilla.
Taloudellisesti tiukkoina aikoina konservatiivisuus lisääntyy. Siitä kärsivät sukupuolesta riippumatta kaikki.
Raili, suurnaiskirjasi on hieno! Koetetaan elää kuin suuret ihmiset, lämpimästi ja toisiamme tukien. Emme me patsaita tarvitse, vaan toistemme tukea.