(Tuula Kallioniemi pohdiskeli edellisen postauksen kommentissa kielikuvia ja niiden ymmärtämistä, nostan tekstin tähän keskusteltavaksi, ettei mene ohi.)

Kuinka monen lukijan pitää ymmärtää jokin kielikuva ennen kuin kirjailija sen voi tekstiinsä kirjoittaa?

Meidän alalla tulee usein vastaan kysymys siitä, tunteeko lukija asian tai ymmärtääkö sananparren. En nyt tarkoita Wanhoja suomalaisia sananlaskuja vaan vaikkapa sitä, minkä värinen on syysvehnä. Jos lukija ei tiedä, minkä värinen kyseinen otus on, pitääkö se selittää eli tarkentaa. Vai pitääkö vallan jättää pois? Vai voiko mahdollisesti päätyä jättämään vertauksen tekstiin ja toivoa, että tietämätön lukija joko aavistaa tai ottaa selvää?

Tuula

 

Mainokset