Kirjailija Esko-Pekka Tiitinen on tyhjentävästi kiteyttänyt, mikä on tärkeintä lapsille ja nuorille kirjoittaessa: ”nousta lapsen tasolle”. Allekirjoitan vahvasti E-P:n lausuman, mutta en voinut varastaa sitä vastaillessani seuraaviin kysymyksiin, piti säveltää omin sanoin:

 

Mikä on tärkein asia lapsille ja nuorille kirjoittaessa?

Sama kuin aikuisille kirjoittaessa: teeskentelemättömyys, häpeilemättömyys ja intohimo. Pidän tärkeänä uteliaisuutta maailmalle, kykyä haltioitua yhä uudelleen ja lapsenmielisyyttä eli mielen iättömyyttä, halua liikkua ajassa, palata lapsuuden kokemuksiin ja tuntemuksiin.

Millainen punainen lanka ohjaa kirjoitusprosessiasi?

Kaikki on mahdollista” on punainen lankani. Kaikki kirjalliset keinot ovat käytössäni: lajit, tyylit, kieli, aiheet. Henkilö hahmottuu usein ensin, tutustun häneen ja katson, minne hän vie minut. Juonen kanssa olen surkea, olen kiinnostunut enemmän muista keinoista, kuten tunteiden tiheydestä ja hetkien luomisesta. Ensimmäisen version kirjoitan ilman filtteriä, jokainen uusi sivu yllättää. Harvoin menen aihe edellä, myös teeman ja kokonaisuuden tajuan vasta jälkikäteen — usein kustannustoimittajan suusta.

Millä tavalla pidät kirjan kohderyhmän mielessä kirjoittaessa?

En yleensä ajattele kirjoittavani jonkin tietyn ikäisille, sen päättää kustantamo. Kirjoitan lähinnä itselleni, kaikki eletyt iät sisälläni. Usein tarinani luontaisesti purkautuvat ulos sellaisella tyylillä ja sellaisesta näkökulmasta, joka kiinnostaa enemmän nuorisoa kuin aikuisia. Vaikka en juurikaan mieti lukijaa kirjoittaessa, tuntuu aina suloiselta, kun oma teksti kohtaa lukijan. Kirjoitan kohdatakseni, vaikka kirjoittamisprosessin elän ainoastaan tarinan henkilöiden ja maailman ehdoilla. Lukijat lopulta tekevät kirjan, viimeistelevät sen.

 

Nyt kiinnostaisi tietää, mikä ohjaa teidän kirjoittamistanne, arvon kollegat!

 

Terveisin,

Kirsti

 

 

 

 

 

 

Mainokset