You are currently browsing the monthly archive for lokakuu 2014.
Eilen tapahtui tällaista, ja se oli hyvin tärkeää:
Painolämmin Suksin (Sanasato).
kiri-kiri tulevia talvia
kiri-kiri luistavia lumia
kiri-kiri kimpaleita
*
Runoilija vm. -66, järviset vm. -78.
Järviset vihjaavat vintillä
hiihtämään! hiihtämään!
Ne kurkistavat soikeasta ikkunasta alas lahdelle ja keksivät
saman kuin minä: jää kantaa litrat itkua ja ivaa,
hankiainen houkuttelee, puhuu ympäri
tule, tule tyllerö.
*
Lunta odotellessa napostelimme valkoisia.
miten silitetyt poutapilvet laskettiin maiseman päälle, maa
kipunoi sokeuttavaa valkoista, eikä mitään rikottu
*
Ihastuttavan tarkkasilmäinen haastattelija ja tulkitsija Tuula Kallioniemi.
Sinä hiihtohuumattu lähdet liikkeelle tutusta rannasta,
luulet lykkiväsi kohti kalliosaarta mutta tuskin näet
kuiskettasi pidemmälle. Yhtä tuprua koko maisema.
Yhtä suunnistusta. Vaiston varassa päädyt
minne tahansa.
[…]
Heität kompassin railoon ja kiidät, hetkessä hukut sumuun.
Siellä jossain hymyilee kalliosaari
sinulle, enemmin tai myöhemmin.
*
Sisko ja sen veli.
Joku muu kuin isä miettii, tahtooko kukaan kilpailla
– miettii hiljaa hiljaa itsekseen. Isän oletus jää
ainoaksi totuudeksi, pysyy pysyy pysyy pätevänä
napanuorissa ja lasipurkkiin säilötyissä maitohampaissa.
*
Poika ja äiti. Lasketaanko mäkeä?
Tunnet puunhalaajan, tyynynhalaajan ja jokapaikanhalaajan.
Ilmanhalaajasta haluaisit tietää enemmän.
Levitän käteni alamäessä, kauhon kolme kiloa keveyttä.
Kun ensimmäisen kerran oivalsin ilman olevan ainetta
siinä missä lapsi tai mänty, minä täytyin.
[…]
mutta poika lähtee mukaan. Kerron taian olevan sama
kuin juostessa: heitä käsivartesi ilmaan, anna
lumouksen tulla – etkä ole enää eilisesi.
[…]
Tähystän pisteeseen, jossa hulmutukka muuttuu
sammalvihreäksi leijaksi
kevään viimeisellä ladulla, ahmii kaiken.
(toim. huom. tukkamalli hieman lyhentynyt)
*
Tuula löysi runoista paljon symboliikkaa, vaikka runoilija kuvitteli kirjoittaneensa silkkaa konkretiaa, arjen hiihtokokemuksia. Alitajunta on yllättävä veijari.
Tämän runoraapaleen (100 sanaa) tarjoilen kokonaisena:
TÄPÄRÄSTI
Iltapäivällä lähden jäälle hiihtämään, sinulta salaa.
Jäljitän keitosten pysäkiltä lumilintua. Se lentää
ennen vuolteen sulaa, missä vesi juoksee
maan pimeänä veljenä.
I
Taas kurotan reunalle, särkymättä.
I
Ei viistä vettä.
Edes hännän pää ei viistä vettä.
Liihotan kettuna yli, edes hännän pää ei viistä vettä.
Ponnistan ja liihotan kettuna yli, edes hännän pää ei viistä vettä.
Juuri ennen uppoamista ponnistan ja liihotan kettuna yli,
edes hännän pää ei viistä vettä.
I
Onneksi terveeltä järjeltä uupuu uskallus.
Vedän kaiken takaisin, erotan lumessa siivet.
Lumessa siivet.
I
Tässä, ole hyvä, saat kuivana kotiin kunhan et vähättele.
Et kuvittele selviytymisen olevan vain sattumaa, suttuisten
päivien mielivaltaisia päätöksiä.
*
Neiti Peikkoenkeli Kultatukka
Peikko ja jääkeiju taivaltavat läpi talven ihmemaan, laulavat sen,
pyöristyneen maiseman.
*
Skiing Finn -monot, hyviksi havaitut, edelleen käytössä.
Vilkaiskaapa mitä löysin pahvilaatikosta, monot,
pinttynyttä pölyä vuodesta 1978,
oi aikoja! Lahdessa voitettiin MM-mitaleita
ja lapsen jalka oli kasvanut jo naisen kokoon.
*
Kiitos Tuula haastattelusta! Kiitos Terhi kanssailoitsemisesta!
Jos haluat hiihtää saareen, kuvittele se.
Rakenna etäisyys laitureihin ja lepikoihin.
Hinaa saari liki.
*
Hurmaava kiitos kaikille, jotka jaoitte kanssani tämän hetken!
Tunnelmien ja kokemusten jakaminen on yksi kauneimmista mutta vaikeimmista asioista mitä tiedän, jatkan yrittämistä:
Nuotion äärellä kolme termospullollista kaakaota kainalossa
kaipaan keskitalven tuttuja. Unohdin lähettää kutsut, mutta
tiedän väen saapuvan.
[…]
Kuu paistaa kilpaa tuttujen kanssa.
Sinisen peiton alla järvi nukkuu.
Poika työntää makkaran tikkuun.
*
Kerron tämän silti, jotta koko suku eksyisi talviyönä jäälle:
nosta leuka kohti kuuta, puhalla lämmin hengitys
harsoksi taivaalle, avaa silmäsi, ole tarkkana
PLIM
joutavan hetken kuu peittyy huuruun, sietää kaiken
ollakseen kirkas taas.
*
Keskitalven juhlia odotellessa,
Kirsti
*
Jälkikirjoitus:
Suksien päällä ovat myös Hannu Hirvonen ja Pia Sakki tuoreessa teoksessaan.
Krokotiili hiihtää kevääseen (Tammi)
Kiitos terveisistä Hannu ja Pia – luistavia latuja krokolle!
Kirsti
*
Kuvat: Jyrki Toivonen
Ansu Kivekkään Päin Porkkalaa -nuortendekkari (Tammi 2008) on saanut Lastenkirjapöllö-palkinnon!
Kirjakauppasäätiön ja Kirjavälityksen myöntämä palkinto annetaan ansioituneelle lasten- tai nuortenromaanille, tänä vuonna palkinto rajattiin dekkareihin. Palkinnon arvo on 1500 euroa.
Raati kiitti Kivekästä muun muassa huumorista ja kielellisestä mehevyydestä.
Grafomania onnittelee Ansua mitä lämpimimmin!
Kirsti
Tässä tulee väli-informaationa grafomaanikoiden Helsingin messujen aikataulu. Mutta ei anneta tämän häiritä, kiinnostava some-keskustelu jatkukoon.
Torstai 23.10.
klo 11.30 Tuula Kallioniemi Otavan osasto 6 a 99
klo 13.30 Johanna Hulkko: Geoetsivät autiolla saarella Tarinalaakso
klo 14.30 Tuula Kallioniemi: Hässäkkää ja hätähousuja Tarinalaakso
Sunnuntai 26.10.
klo 12.30 Mila Teräs: Harmaat enkelit, haastattelija Taija Tuominen Wine Corner
klo 13 Kirsti Kuronen: Väärää verta Myllylahden osasto 7 e 59
Tulkaa moikkaamaan!
Kirsti
Liityin tänä vuonna Facebookiin. Omat kotisivuni olin perustanut jo aikaisemmin.
Blogin pitämistä en tähän mennessä ole ehtinyt harkita. Suurin osa kirjoitusenergiastani ja -ajastani menee omien kaunokirjallisten tekstieni työstämiseen. Lupauduin kuitenkin mielelläni yhdeksi kirjoittajaksi tänne Grafomaniaan, blogiin, jota olen jo vuosia seurannut.
Kotisivut olen kokenut melko tarpeellisiksi: Niiden kautta minuun saa helposti yhteyden. Kouluesitelmän tekijöille sivuiltani löytyy vastaukset joihinkin yleisimpiin kysymyksiin. Oman näköisilläni sivuilla voin samalla kertoa jotakin itsestäni.
Facebook puolestaan on hyvä väline verkostoitua ja pitää yhteyttä kirjailijakollegoihin. (Puhumattakaan siitä, kuinka koskettavaa on ollut löytää sieltä uudelleen monia vanhoja kavereita.)
Jatkuvasti paisuva sosiaalinen media vaatii kuitenkin uudenlaista itsekuria. Facebookissa ja blogeissa on aina meneillään jotakin. Se aiheuttaa helposti levottomuutta. Pahimmillaan työstä tulee katkeilevaa, kun vähän väliä on tarkistettava uudet viestit ja kavereiden sähköiset elonmerkit.
Toisinaan tulee päiviä, jolloin haluan ryhtyä nettipaastolle. Esimerkiksi matkoilla en jaksa välittää ”päivittämisestä”. Facebookin ja blogien vilinävirrasta tuntee ajoittain halua karata, muuten tulee ähky. Välillä sitä tuntee olevansa some-introvertti. Ei vaan jaksa olla äänessä. Aina ei ole energiaa edes selailla toisten juttuja.
Kirjailijan työ on sielun tuomista paljaana ihmisten eteen. Ammattiin kuuluu myös jonkin verran esillä olemista, tuon sielun esittelemistä (vaikka se tuntuukin mahdottomalta). Myös tämän vastapainoksi kaipaan yksinäisyyttä.
Välillä on saatava vetäytyä omiin oloihinsa kuin karhu. Some jatkakoon vilisemistään, ja maa kieriköön edelleen radallaan. Joskus pitää saada olla ihan hiljaa ja nähdä unia. Antaa tarinoiden piirtyä esiin.
Mikä on sinun suhteesi sosiaaliseen mediaan? Miten se auttaa työtäsi? Häiritseekö se?
Voiko nykykirjailija jättäytyä kaiken someilun ulkopuolelle?
Mila
Suomen Nuorisokirjailijat ry:n osastolla Turun messuilla äänestettiin kauneinta kirjankantta. Ääniä annettiin 322. Esillä oli peräti 46 tänä vuonna ilmestynyttä lasten- ja nuortenkirjaa, ja äänten hajonta oli suuri. Kärkikannet kuitenkin erottuivat hyvin, kokonaisäänissä kauneimmaksi kanneksi kipusi tämä:
Jukka-Pekka Palviainen: Perjantai on hyvä päivä lähteä (Karisto)
Kannen on suunnitellut Pirta Syrjänen, kuva on kuvatoimistosta. Perjantai on hyvä päivä lähteä vetosi parhaiten nuoriin ja aikuisiin, samoin kuin toiseksi eniten ääniä saanut kansi:
Tuulia Aho ja Aino-Maija Metsola: Tähtienlaskijan runoja (WSOY)
Kannen on taiteillut kirjan kuvittaja Aino-Maija Metsola.
*
7-10-vuotiaat pitivät eniten näistä kahdesta kannesta:
Tuula Kallioniemi: Hässäkkää ja hätähousuja (Otava)
Arja Puikkonen: Vastalaukkaa (Otava)
Hässäkkää ja hätähousuja -kansi on Jii Roikosen käsialaa. Vastalaukkaa-kirjasta ei löydy kannen tekijäksi kuin kuvatoimiston ja kuvaajan tiedot, Tia Gille/Corbis/Skoy. Kansi lienee Otavan oman graafikon suunnittelema? Kansi on aina kokonaisuus, joka koostuu teksteistä, kuvituksesta, asemoinnista, rajauksista, sommittelusta… siksi toivoisin löytäväni kannen suunnittelijan nimen kirjasta. (Myöskään Perjantai on hyvä päivä lähteä -kirjassa ei ollut suunnittelijan nimeä, selvitin sen kustantamosta.)
*
*
Nuorimman ikäluokan, 1-6-vuotiaiden, suosikkikannet löytyivät kuvakirjoista, esimerkkinä tämä:
Hannu Hirvonen ja Pia Sakki: Krokotiili hiihtää kevääseen (Tammi)
Kansi on kirjan kuvittaja Pia Sakin luomus.
*
Myös kehnointa kantta äänestettiin, mutta ne tulokset menevät vain kustantamoiden tietoon, vinkkeinä tuleviin vuosiin.
Kaikki äänestyksessä olleet kirjat on arvottu äänestäjien kesken ja postitettu voittajille. Kiitos äänestäjille, lukuiloa!
Kirsti
Suomen kivoimmat kirjamessut takana, kiitos Turku! Annetaan kuvien puhua:
Mistä aiheita sikiää? Fantasian lähteillä Sari Peltoniemi, Merja Mäki, Anu Holopainen, Siiri Enoranta ja Katri Alatalo.
*
Vilja-Tuulia Huotarinen tarjoaa maistiaisia uunituoreesta Kimmel-romaanistaan.
*
Katri Tapola helistää tarinatiukua.
*
Jyri Paretskoi lukee Shell’s Angels -kirjastaan hersyvää kohtausta, jonka nuoret dramatisoivat lennosta, täydellä tunteella. Kirsi Pehkonen avustaa.
*
Grafomaanikot Tuula (oik.) ja Kirsti – samikset? Silkkaa sattumaa, eikä ensimmäinen kerta. Taustalla Raili Mikkanen, Maijaliisa Dieckmann ja Laila Kohonen keskustelevat historiallisten lastenkirjojen kirjoittamisesta.
*
Nuorisokirjailijoiden osaston kirjankansiäänestyksessä kävi kuhina koko kolmen päivän ajan. Kaikki esillä olleet kirjat arvotaan palkinnoiksi äänestäjien kesken.
*
Hevosia, geokätköilyä, kartingia… Harrastuskirjojen maailmoja avaavat Elisabeth Aho (vas.), Tiina Lehtineva, Tuija Lehtinen ja grafomaanikko Johanna Hulkko.
*
Lumikki Ande… ei vaan Salla Simukka kertomassa trilogiansa megamenestyksestä maailmalla.
*
Vili Voip… ei vaan Kirsti Kuronen kertomassa Vili-huumorin tulevasta maailmanvalloituksesta.
*
Tämä ihana isopää ei toivottavasti käy usein elokuvissa, en toivoisi häntä eteeni istumaan. Nyt hän saapui kuuntelemaan, mistä huumoria revitään, sitä pähkäilivät Tuija Lehtinen, Tuula Kallioniemi ja Ansu Kivekäs.
*
Tuulan kirja Tuomas Tossavaisen hämärä menneisyys näyttelee suurta roolia näytelmässä Miksi Kirstistä tuli kirjailija. Tässä Tuula lukee legendaarista ruotsinlaivan hyttiin sijoittuvaa kohtausta eräästä anakondasta, joka ei suostunut heti solahtamaan viemäriin. Ja kuinkas sitten kävikään, lue!
*
Juha-Pekka Koskinen (vas.) ja Roope Lipasti pohtivat, miten lapset koukutetaan kirjoihin.
*
Nuorisokirjailijoiden onnenpyörää pyöräyttämällä lapset voittivat kirjoja, tarroja, lakuja ja muita yllätyksiä. Onnenpyörä-emäntänä Tuija Lehtinen.
*
Grafomaanikko Päivi Lukkarila (vas.) poikkesi osastolla ja joutui heti suden suuhun eli improvisoimaan tarinaa hatusta Tiina Lehtinevan johdolla.
*
Tuija Lehtinen kehittelee tarinaa Pocahontasista ja seitsemästä kääpiöstä, Anu Holopainen repeää.
*
Kuin viimeistä päivää! -keskustelussa sairaan iloiset kirjailijat Ata Hautamäki (kesk.), Kari Levola ja Kirsti Kuronen.
*
Sari Peltoniemi ja Miehestä syntynyt, satuja aikuisille. Kissamadonna-satu on omistettu miehille, jotka kohtelevat kissoja hyvin.
*
Soila Ojanen esittelee Patsastelua-valokuvanäyttelyään. Hauska idea ja toteutus: Soila etsii patsaan, ottaa patsaan asennon, asettuu poseeraamaan patsaan kylkeen ja joku (perheenjäsen) nappaa kuvan. Ymmärrettävästi perhettä alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää äidin patsasnoloilu julkisilla paikoilla.
*
Terhi Rannelan uutukainen Läpi yön on päiväkirjaromaani ja vahva selviytymistarina. (Kuvassa myös Jade Lehtisen käsi.)
*
Aira Savisaari ja Lorutoukka Eino, joka ihastutti lapsia.
*
Niin monta kaunista kantta. Vaikea valinta.
*
Pitääkö lastenkirjan opettaa? Ei pidä, totesivat yhdestä suusta grafomaanikko Mila Teräs (vas.), Riina Katajavuori, Hannu Hirvonen ja Netta Walldén.
*
Maggis ❤
*
Sarjakirjojen pauloissa Kirsti Kuronen (vas.), Anneli Kanto ja Tuija Lehtinen.
*
Runoja improvisoivat yleisön antamista sanoista Tuula Sandström, Tuulia Aho ja Niina With.
*
Niina With sävy sävyyn lukee Sikin sokin -lorukirjaansa.
*
Anneli Kanto loihti lasten kanssa limerikkejä.
*
Ja minä väsäsin nuorten kanssa tällaisen runon, tummennetut sanat kerätty nuorilta (huom! sama riimi kuin Annelilla):
Kirjamessuista ihanin tämä Turku,
ei tule järkytys eikä surku.
Täällä 333 kirjaa luetaan
ja taikalippis päälle puetaan.
Kirjailija innoissaan jo työntää omenan suuhun
ja miettii, josko liftaisi Uranukseen tai Kuuhun,
löytäisi sieltä kauniin tarinan juuren
ja kirjoittaisi leluautoromaanin suuren.
*
Jäämme odottamaan suurta leluautoromaania.
’
Ja tässä vielä kotiintuomiseni, kyllä nyt kelpaa kääriytyä vilttiin, nauttia ja sukeltaa.
*
Terveisin,
Kirsti
Esiinnyn Tulenkantajien kirjakaupassa (Hämeenpuisto 25) tiistaina 7.10. klo 18 alkaen. Luen runojani useista kirjoistani, mm. tuoreimmasta kirjastani Keskiyön pysäkki (ntamo, -14). Tervetuloa!
… Tule syksy, tule jo!
Vihurina tule ja
katollani tanssi!
Tule syksy, tummakulma,
tuo sateen hopearihmat
ja kynttilän hämy.
Heikki
Suomen vanhimmat ja mukavimmat kirjamessut koputtelevat jo ovella. Enää pari yötä, ja joukko grafomaanikoita suuntaa Turkuun. Täältä meidät löytää:
Perjantai 3.10.
klo 12
TAHTOISIN TAVATA CHISUN Suomen Nuorisokirjailijoiden osasto A18
Kirjailija Kirsti Kuronen runoilee yhdessä yleisön kanssa.
klo 12.30
VOIHAN VITSI! MISTÄ HUUMORIA REVITÄÄN? Suomen Nuorisokirjailijoiden osasto A18
Huumoria pähkäilevät Tuula Kallioniemi, Ansu Kivekäs ja Tuija Lehtinen.
klo 14
VEDETÄÄN HATUSTA Suomen Nuorisokirjailijoiden osasto A18
Kirjailijat Tuula Kallioniemi, Ansu Kivekäs ja Tuula Sandstöm improvisoivat.
klo 16.55
Päivi Lukkarila: Venla-sarja (Karisto) Runohuone
Hevostyttöjen suosikiksi noussut kirjasarja on edennyt kuudenteen osaansa – Venlan poniystävässä ratsastuskoululaiset tekevät kaikkensa sairastuneen Rufus-ponin pelastamiseksi. Haastattelijana Päivi Haanpää.
*
Tässä pystytystunnelmia viime vuodelta. Nuorisokirjailijoiden osastoa rakentamassa Tuija Lehtinen, Anu Holopainen ja Hannu Hirvonen.
*
Lauantai 4.10.
klo 11.45
Kirsti Kuronen: Vili Voipio kyhää ja kynäilee (Karisto) Turun seudun äidinkielenopettajien osasto A30
Valkeavuoren koululaiset haastattelevat.
klo 15
TANSSII HEVOSEN KANSSA Suomen Nuorisokirjailijoiden osasto A18
Kirjailijat Elisabet Aho, Johanna Hulkko, Tuija Lehtinen ja Tiina Lehtineva erilaisten harrastusten parissa.
klo 17.05
KUIN VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ! Kuisti
Kirjailijat Ata Hautamäki, Kirsti Kuronen ja Kari Levola keskustelevat vakavan sairauden vaikutuksesta luovaan työhön.
*
Allekirjoittanut, Riina Katajavuori ja Anu Holopainen runoimproilevat – syvältä, syvältä hatun uumenista.
*
Sunnuntai 5.10.
klo 13.30
TULE HYVÄ LASTENKIRJA Suomen Nuorisokirjailijoiden osasto A18
Millaisia ovat vanhempien ja kasvattajien odotukset ja palautteet? Onko opetus aina paikallaan vai päästetäänkö anarkia valloilleen? Netta Walldénin johdolla keskustelemassa Hannu Hirvonen, Riina Katajavuori ja Mila Teräs.
klo 14
SARJOJEN PAULOISSA Suomen Nuorisokirjailijoiden osasto A18
Pitkien sarjojen kirjoittajilla on usein viha-rakkaus-suhde luomiinsa henkilöihin. Herääkö murhanhimo sarjan osassa numero 21? Miten sarjan saa pysymään mielekkäänä? Tunnustuksia tekemässä Anneli Kanto, Kirsti Kuronen ja Tuija Lehtinen.
klo 15.05
Mila Teräs: Harmaat enkelit (Karisto) Onerva
Kuinka pitkälle sodan varjo ulottuu – koskettava romaani sodan jättämistä jäljistä, mutta myös sitkeydestä ja rakkaudesta, joka kantaa vaikeina aikoina. Haastattelijana Päivi Haanpää.
klo 15.50
Kirsti Kuronen: Vili Voipio kyhää ja kynäilee (Karisto) Runohuone
Kaivattu ja toivottu Vili Voipio on palannut ja jakelee vilimäisiä kirjoitusvinkkejä hassunkuristen tehtävien, tietovisojen ja muiden rentojen projektien avulla.
*
Leikekirja täynnä muistoja.
*
Jopa on ohjelmaa – tulkaa ihmeessä nykäisemään hihasta, moikkaamaan ja juttelemaan!
Kutkuttavassa odotuksessa,
Kirsti
Grafomania 
Uusimmat kommentit