Eilen tapahtui tällaista, ja se oli hyvin tärkeää:

Painolämmin Suksin.

Painolämmin Suksin (Sanasato).

kiri-kiri tulevia talvia

kiri-kiri luistavia lumia

kiri-kiri kimpaleita

*

Runoilija vm. -66, järviset vm. -78.

Runoilija vm. -66, järviset vm. -78.

Järviset vihjaavat vintillä

hiihtämään! hiihtämään!

Ne kurkistavat soikeasta ikkunasta alas lahdelle ja keksivät

saman kuin minä: jää kantaa litrat itkua ja ivaa,

hankiainen houkuttelee, puhuu ympäri

tule, tule tyllerö.

*

Lunta odotellessa napostelimme valkoisia.

Lunta odotellessa napostelimme valkoisia.

miten silitetyt poutapilvet laskettiin maiseman päälle, maa

kipunoi sokeuttavaa valkoista, eikä mitään rikottu

*

Ihastuttavan tarkkasilmäinen haastatelija ja tulkitsija Tuula Kallioniemi.

Ihastuttavan tarkkasilmäinen haastattelija ja tulkitsija Tuula Kallioniemi.

Sinä hiihtohuumattu lähdet liikkeelle tutusta rannasta,

luulet lykkiväsi kohti kalliosaarta mutta tuskin näet

kuiskettasi pidemmälle. Yhtä tuprua koko maisema.

Yhtä suunnistusta. Vaiston varassa päädyt

minne tahansa.

[…]

Heität kompassin railoon ja kiidät, hetkessä hukut sumuun.

Siellä jossain hymyilee kalliosaari

sinulle, enemmin tai myöhemmin.

*

Sisko ja sen veli.

Sisko ja sen veli.

Joku muu kuin isä miettii, tahtooko kukaan kilpailla

– miettii hiljaa hiljaa itsekseen. Isän oletus jää

ainoaksi totuudeksi, pysyy pysyy pysyy pätevänä

napanuorissa ja lasipurkkiin säilötyissä maitohampaissa.

*

Poika ja äiti. Lasketaanko mäkeä?

Tunnet puunhalaajan, tyynynhalaajan ja jokapaikanhalaajan.

Ilmanhalaajasta haluaisit tietää enemmän.

Levitän käteni alamäessä, kauhon kolme kiloa keveyttä.

Kun ensimmäisen kerran oivalsin ilman olevan ainetta

siinä missä lapsi tai mänty, minä täytyin.

[…]

mutta poika lähtee mukaan. Kerron taian olevan sama

kuin juostessa: heitä käsivartesi ilmaan, anna

lumouksen tulla – etkä ole enää eilisesi.

[…]

Tähystän pisteeseen, jossa hulmutukka muuttuu

sammalvihreäksi leijaksi

kevään viimeisellä ladulla, ahmii kaiken.

(toim. huom. tukkamalli hieman lyhentynyt)

*

Tuula löysi runoista paljon symboliikkaa, vaikka runoilija kuvitteli kirjoittaneensa silkkaa konkretiaa, arjen hiihtokokemuksia. Alitajunta on yllättävä veijari.

Tämän runoraapaleen (100 sanaa) tarjoilen kokonaisena:

TÄPÄRÄSTI

Iltapäivällä lähden jäälle hiihtämään, sinulta salaa.

Jäljitän keitosten pysäkiltä lumilintua. Se lentää

ennen vuolteen sulaa, missä vesi juoksee

maan pimeänä veljenä.

I

Taas kurotan reunalle, särkymättä.

I

Ei viistä vettä.

Edes hännän pää ei viistä vettä.

Liihotan kettuna yli, edes hännän pää ei viistä vettä.

Ponnistan ja liihotan kettuna yli, edes hännän pää ei viistä vettä.

Juuri ennen uppoamista ponnistan ja liihotan kettuna yli,

edes hännän pää ei viistä vettä.

I

Onneksi terveeltä järjeltä uupuu uskallus.

Vedän kaiken takaisin, erotan lumessa siivet.

Lumessa siivet.

I

Tässä, ole hyvä, saat kuivana kotiin kunhan et vähättele.

Et kuvittele selviytymisen olevan vain sattumaa, suttuisten

päivien mielivaltaisia päätöksiä.

*

Neiti Peikkoenkeli Kultatukka

Neiti Peikkoenkeli Kultatukka

Peikko ja jääkeiju taivaltavat läpi talven ihmemaan, laulavat sen,

pyöristyneen maiseman.

*

Skiing Finn -monot, hyviksi havaitut, edelleen käytössä.

Skiing Finn -monot, hyviksi havaitut, edelleen käytössä.

Vilkaiskaapa mitä löysin pahvilaatikosta, monot,

pinttynyttä pölyä vuodesta 1978,

oi aikoja! Lahdessa voitettiin MM-mitaleita

ja lapsen jalka oli kasvanut jo naisen kokoon.

*

Kiitos Tuula haastatelusta! Kiitos Terhi kanssailoitsemisesta!

Kiitos Tuula haastattelusta! Kiitos Terhi kanssailoitsemisesta!

Jos haluat hiihtää saareen, kuvittele se.

Rakenna etäisyys laitureihin ja lepikoihin.

Hinaa saari liki.

*

Hurmaava kiitos kaikille, jotka jaoitte kanssani tämän hetken! 

Tunnelmien ja kokemusten jakaminen on yksi kauneimmista mutta vaikeimmista asioista mitä tiedän, jatkan yrittämistä:

Nuotion äärellä kolme termospullollista kaakaota kainalossa

kaipaan keskitalven tuttuja. Unohdin lähettää kutsut, mutta

tiedän väen saapuvan.

[…]

Kuu paistaa kilpaa tuttujen kanssa.

Sinisen peiton alla järvi nukkuu.

Poika työntää makkaran tikkuun.

*

Kerron tämän silti, jotta koko suku eksyisi talviyönä jäälle:

nosta leuka kohti kuuta, puhalla lämmin hengitys

harsoksi taivaalle, avaa silmäsi, ole tarkkana

PLIM

joutavan hetken kuu peittyy huuruun, sietää kaiken

ollakseen kirkas taas.

*

Keskitalven juhlia odotellessa,

Kirsti

*

Jälkikirjoitus:

Suksien päällä ovat myös Hannu Hirvonen ja Pia Sakki tuoreessa teoksessaan.

Krokotiili hiihtää kevääseen (Tammi)

Krokotiili hiihtää kevääseen (Tammi)

Kiitos terveisistä Hannu ja Pia – luistavia latuja krokolle!

Kirsti

*

Kuvat: Jyrki Toivonen

Mainokset